Heippa ystäväiset! Viime aikoina oon ollut ehkä hieman väsynyt ja kaivannut enemmän vapaa-aikaa. Kirjottelin tännekin, että kiirettä on piisannut, mutta en jaksa ruotia sitä sen enempää. Joskus tuntuu, että me ihmiset kilpaillaan siitä, kenellä on eniten kiirettä, stressiä ja töitä. Laiska töitään luettelee jne.. 😀 Enivei, eilen aamulla herätessä mulla oli todella huono olo, luultavasti jokin vatsapöpö, sillä pahin vaihe kesti vain eilisen päivän. Mun oli tarkoitus lähteä ystäväni polttareihin helsinkiin, mutta olotila oli sen verran heikko, että oli pakko jäädä kotiin. Lennot oli tietty varattu ja maksettu, samoin muut jutut. Rahaa tulee ja menee, eniten harmittaa missata hyvän ystävän tärkeä päivä, mutta eihän tälle mitään voi. Joskus kroppa vaan antaa vinkin, että nyt peli poikki ja lepoa kehiin. Toivotan Hennalle ihanaa päivää ja oon tunnelmassa mukana kotoa käsin, kiitos somen. 😉
Napattiin torstaina Even kanssa muutama kännykkäkuva ennen mun Bodysteppiä ja kun siirsin kuvat koneelle, huomasin näyttäväni aika väsyneeltä. Sitä kai vaistomaisesti kääntää katseen pois, kun tietää että silmien alla on mustat säkit. 😀
Olenkin päättänyt himmata tahtia sen mitä pystyn. Suurempi stressi on ns. psyykkisellä puolella, välillä tuntuu että sitä vaan suorittaa omaa To do – listaa aamusta iltaan ja samalla kun tehtävät vähenee, uusia tulee lisää. Fyysisellä puolella ei ole ongelmaa, kroppa jaksaa ja voi hyvin, mutta toki suuri fyysinen ja psyykkinen rasitus yhdessä vaatii vieläkin enemmän lepoa.
Päätin, että kunhan selviän näistä pakollisista jutuista mitä mun on hoidettava niin otan opikseni ja yritän hieman himmata. En halua elää päiviä niin, että odotan vain iltaa jotta pääsee nukkumaan. Tällainen elämäntyyli ei edes ole yhtään mua. Jos miettii elämää taaksepäin, harvemmin muistaa niitä päiviä kun oli supertehokas ja suoriutui mahdollisimman monesta asiasta. Mieleen jää ennemminkin pienet hetket ja kokemukset, jolloin ehti nauttia siitä tietystä hetkestä ja elämästä.
Dramaattisesta otsikosta ja avautumisesta huolimatta, ei mulla oikeesti ole mikään vakavasti hätänä. Joskus vaan herää siihen, että on menossa väärään suuntaan ja pidemmän päälle tällainen voisi saada huonoja juttuja aikaan. Lepään tämän viikonlopun ja maanantaina oon taas täydessä iskussa! 😉
Maanantaista puheenollen, olemme järjestäneen yhdessä Greenstreetin kanssa Raakasuklaa Workshopin Lady Linelle kl 12:30 alkaen! Workshopissa opitaan miksi raakasuklaa on terveellistä ja kuinka sitä valmistetaan. Tapahtumassa pääsee myös itse käsiksi hommaan, kokemaan sen helppouden ja hauskuuden. Ilmottautumaan pääsee täältä. Saatte Workshopin alennettuun hintaan 40€, kun käytätte koodia ”LADYLINE”.
Kaikki postauksen kuvat on otettu uudella Samsung Galaxy S5 puhelimella. Eikö olekin aika hyvä laatu? Puhelimen kameralla saa yllä olevan kaltaisia kuvia, jossa se tarkentaa kohteen ja sumentaa taustan. Mä diggaan itse tällaisista kuvista todella paljon, silloin pystyy keskittää huomion juuri siihen tiettyyn kohteeseen.
16 megapikselin kameran nopea automaattitarkennus reagoi alle 0,3 sekunnissa. Puhelimella saadaan siis erittäin tarkkoja kuvia, vaikka kohde olisi liikkeessä. Puhelimessa on myös ”kauniit kasvot” sovellus, jolla voi ottaa selfien, minkä jälkeen toiminto silottaa ihon automaattisesti. Aika täydellistä, etenkin jos on tällainen väsynyt vaihe elämässä meneillään… 😉
Mukavaa viikonloppua, muistakaa levätä! 🙂
Samsung Galaxy S5 saatu blogin kautta
Moikka Aino! Rupesin miettimään voiko jumppaohjaajan töitä tehdä vielä 50-vuotiaanakin? Tai siis varmaan voi, mutta harvemmin näkee…? Mietin vain mitä monet jumppaohjaajat alkavat tekemään vähän myöhemmällä iällä? Vaihtavatko he alaa kokonaan? Miten olet itse ajatellut, näetkö itsesi ohjaamassa jumppia vielä 30 vuoden päästä? Tätä jäin vain miettimään, ammattisi kun on niin fyysinen, että miten hyvin sitä jaksaa vuosienkin päästä. Ja usein jumppaohjaajat mitä mulle on tullut vastaan niin on ollut nuoria tai +30v. Ihan mielenkiinnosta kyselen 🙂
Tähän täytyy omasta puolestani sanoa, että meidän salin paras (en ole ainut, joka on tätä mieltä) ohjaaja on hieman päälle 40-vuotias. Käsittämätön tapaus…vetää Gritiä, Bodyattackia, Bodystepiä, Bodypumpia, Sh bamia, spinningia ja joskus ehtii vielä muillekin ohjatuille tunneille. Tämän ohessa hän toimii erään yläasteen rehtorina ja pitää mitä parasta huolta lapsistaan (toinen menee muistaakseni yläasteella ja toinen menee neljännelle). En voi muuta kuin hattua hänelle nostaa. Mielestäni hän on salimme ohjaajista myös parhaimmassa kunnossa, eikä stressaa turhista. Omasta mielestäni jumppien vetämiselle ei ole yläikärajaa niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu ja motivaatio pysyy yllä, mikä tietenkin edellyttää liikuntaa elämäntapana ja valtavaa määrää itsetietoisuutta, arjenhallintaa, sekä mielen ja ruumiin tasapainoa. Tietenkin jossain vaiheessa on hyvä himmailla ja eihän se ihminenkään mikään kone ole, joten onhan sitä hyvä olla aina joku suunnitelma takataskussa vastaisuuden varalle ;D
Mun pitää kans kommentoida tähän et meiän salilla on useampiakin siinä 40:n korvilla olevaa ohjaajaa. Tän hetken paras steppiohjaaja on 46, ei kyllä uskois! Ja oma äitini toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja meni viime kesänä combat-koulutukseen täytettyään 50 vuotta! Oli harrastanut ryhmäliikuntatunteja 10 vuotta ja tuuraillut kuntonyrkkeilyä jonkin verran, mut muuten ei ohjaajakokemusta. Ja nyt tuurailee combat-tunteja meidän salilla. 🙂 Et ei se vaan ikää kyllä katso! 😀 Etenki nykypäivänä tuntuu et esim. 40-vuotiaat on aika nuoria vielä loppujen lopuks! Tai sitten sitä vaan näkökanta muuttuu sitä mukaa kun itekin vanhenee…..
Heippa! Juu kyllähän niitä iäkkäämpiäkin ohjaajia on. Mä en oo miettinyt vielä niin pitkälle, mutta aion tehdä tätä työtä niin pitkään kun kroppa ja pääkoppa kestää 😉 Mulla on kuitenkin muitakin työtehtäviä ja panostan sitten enemmän Personal Trainingiin tms kun joudun vähentää jumppamääriä. Liikunnan ja terveyden parissa aion kuitenkin luultavasti pysyä, vaikka ikää tulee lisää joka vuosi. 😉
Moi,
Kyllä mä olen ajatellutkin että melkonen duracellpupu tunnut olevan kun tätä sun blogiasi olen lukenut. Hyvä että huomaat itse kun alkaa vauhti olemaan liian kova ja osaat himmata, tuskin vielä maanantaina ihan täydessä iskussa kuitenkaan…? 🙂 Se on salakavala tuo kiire ja suorittaminen. Joskus vedin itse monta vuotta kovalla tahdilla ja itekin ihmettelin että eikö lopu virta ja voimat ikinä? Mutta kyllä ne loppuu kaikilta jos ei älyä välillä rauhottaa… Mutta hyvää kesän alkua ja vedä säkin henkeä välillä! 🙂 zemii.
Samaa olen mäkin miettinyt, että onko ne virtavarastot loppumattomat… Fyysisellä puolella tuntuu ettei rajoja ole, mutta onneksi toi pääkoppa pakottaaa rauhottumaan aina välillä. 😀 Mukavaa kesää myös sinne!
Mä haluan ton puhelimen! Tai ton kameran siitä 😀
saat lainata joskus 😉
Moikka! Syön erittäin hyvin, eikä ruokavaliossani mielestäni paljoa ole korjailtavaa. Nyt kesäloman alkaessa olen nukkunut enemmän kuin ennen ja olen siis valveilla vähemmän kuin tavallisesti arkena. Treenitaukoakin on nyt ollu, kun toinen jalka joutui saikulle.
Syön samanlaisia ja -kokoisia ravitsevia annoksia kuin ennenkin (paitsi nyt olen ruennut juomaan lisäksi aamuisin vihersmoothien), mutta vähemmän kuin ennen, koska yksinkertaisesti aika ei riitä. Saisin syödä tunnin-kahden välein, jotta söisin yhtä paljon kuin arkena. Ongelmahan on juuri se, etten tiedä pitäisikö lisätä annosten kokoa (kuitenkin huomioida treenittömyys) ja näin taata riittävä kaloreiden saanti. Nyt parina päivinä olen syönyt tavallista enemmän herkkuja (ja ehkä korvannut niillä aterian jos toisenkin) ja lihakset jumissa, luultavasti kipeäksi tulossa.
Ja ei, nukun arkenakin n. 8 h yössä, mutta näin lomalla aamut menee pitemmän kaavan mukaan ja aamiasta syödään hyvä tovi ja se lopetellaan vasta 11 aikoihin, iltapalaa syön illalla 11 maissa. Minulla ei myöskään ole nälkä. Perusaineenvaihdunnaksi on laskettu hieman vajaa 1500 kcal. Nälkä tulee nykyään vasta 4 tunnin välein, kun aikaisemmin jo parin-kolmen tunnin kuluttua syömisestä on maha kurninut jo kunnolla.
Tulipa selostettua pitemmän kaavan kautta,ä. Pointti oli siis se , että pitääkö mun lisätä syöntiä, vaikkei nälkä olekkaan?
Kiitos jo valmiiksi 🙂
Jos Aino juuri kirjoitti tekstissä, että on väsynyt ja tehnyt liikaa töitä, niin mitä liikkuu päässä kun aletaan heti kyselemään näitä samoja työhön liittyviä kysymyksiä? Hanki oma PT äläkä yritä pummia tietoja ilmaiseksi. Ihmisillä on parempaakin tekemistä, kun vastailla tyhmiin kysymyksiin vapaa-ajallaan.
Oi oi oi, nyt on tosi vaikee lähtee veikkaamaan näin pelkän tekstin perusteella, en valitettavasti osaa sanoa pitääkö lisätä vähentää vai mitä. Kokeilemalla löytyy paras systeemi!
Hyvä pointti tuo, että harvemmin muistaa mitään supertehokkaita päiviä vaan niitä hetkiä! Niin totta. Ite oon vähän samanlainen tehopakkaus kuin säkin ja oon jo vuosia yrittänyt rauhoittaa omaa elämää et osaisin pysähtyä ja nauttia hetkestä. Mutta Se on uskomattoman vaikeaa! Huippua kun huomasit ja toit tärkeän asian esille täällä blogissa. Tsemppiä sulle, oot ihana ihminen <3
Heippa! Näinhän se menee, joskus huomaa liian myöhään että on taas painettu kaasu pohjassa menemään. Mäkin yritän oppia relaamaan enemmän, mutta se on tosiaan helpommin sanottu kuin tehty! Tsemppiä myös sulle ja kiitos <3