Tiedostan olevani tietynlainen syvällinen ajattelija, analysoija ja pohdiskelija. Välillä ihmettelen itsekin, miksi pohdin asioita niin syvältä, sillä se saattaa olla ajoittain aika raskasta. On päiviä, että olen ilman syytä todella alakuloinen, koska olen itse analysoinut elämää ja kaikkea tapahtunutta ja tapahtumatta jäänyttä liian paljon. Mun on myös joskus vaikea ilmaista itseäni haluamallani tavalla ja siksi kirjoittaminen on ollut jo pitkään tapa, jonka avulla saan tuotua omia ajatuksia ilmi niin kuten ne ajattelen.
Koen olevani sosiaalinen, mutta en nauti suurien ihmismäärien keskellä ja on vain muutama ihminen, joiden seurassa pystyn olla täysin rennosti. Olen siis jollain tavoin introvertti, joka väsyy uusien ihmisten kanssa ollessa, mutta toisaalta ajoittain nautin myös sosiaalisesta puolestani ja onhan ryhmäliikunnan ohjaus aika sosiaalista myöskin. En kuitenkaan koe olevani perinteinen jumppapirkko, eli sellainen joka höpöttää kaikkien kanssa ummet ja lammet, sillä small talk ei ole ehkä luonnollisinta mua. Uskon, että musta voi saada joskus jopa tylyn kuvan sen perusteella, että en hakeudu keskusteluihin ja tuntemattomien ihmisten kanssa sosialisoiminen voi olla jollain tavoin jopa raskasta. En tykkää puhua puhelimessa ja en ikinä vastaa, jos en tiedä kuka soittaa. 😀
Teinkin tänään erään testin, jonka perusteella olen ambivertti, eli introvertin ja ekstrovertin välimaastoon jäävä persoonallisuus. Ambiverttia kuvaillaan esimerkiksi näin:
Et vaivaudu sosiaalisista tilanteista, mutta väsyt niistä:
Yhtenä viikonloppuna käyt ulkona joka päivä, toisena sulkeudut yksin kotiisi rentoutumaan. Nautit sosiaalisista tilanteista, mutta kaipaat seuraelämäsi vastapainoksi yksin olemista. Liian pitkään yksin oleminen saa sinut kuitenkin tylsistymään ja haluamaan takaisin ihmisten ilmoille.
Tykkäät olla lyhyitä aikoja huomion keskipisteenä…
…mutta jatkuva valokeilassa oleminen saa sinut hermostuneeksi. Voit siis esimerkiksi nauttia esiintymisestä, mutta julkisuuden henkilö ei ole haaveammattisi.
Osaat tulkita ihmisiä hyvin
Koska sinussa on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, olet empaattinen ja pystyt helposti ymmärtämään ihmisten päämääriä ja ajatuksenjuoksua.
Sinun voi olla vaikeaa ilmaista todellisia tunteitasi
Välillä sinun on vaikea ilmaista muille ihmisille, mitä todella tunnet. Joustavuutesi, empaattisuutesi ja mukautuvuutesi takia saatat sivuuttaa omat tarpeesi. Tämän takia sinulla voi olla joskus myös vaikeuksia tehdä päätöksiä.
Sinulla on viha–rakkaussuhde sosiaaliseen mediaan
Osa sinusta haluaisi roikkua sosiaalisessa mediassa päivät pitkät, osa haluaisi olla näyttäytymättä siellä lainkaan. Siksi saatat perjantaina tapittaa puhelinta taukoamatta ja lauantaina olla avaamatta sitä lainkaan. Sama pätee myös ystävien kanssa viestittelyyn ja puheluihin: välillä viestittelet ja soittelet tuon tuosta, toisinaan sinusta ei kuulu yhtään mitään.
Small talkin sijaan tykkäät käydä pitkiä keskusteluja
Pystyt kyllä tekemään tikusta asiaa, mutta se saa sinut helposti kyllästymään ja uppoamaan omiin ajatuksiisi. Tykkäät syvällisten puhumisesta pienellä porukalla enemmän kuin vitsin vääntämisestä suuressa väkijoukossa.
Kappaleet lainattu täältä.
Mulla on aina ollut suhteellisen paljon kavereita ja tuttuja, mutta olen myös aina ollut sellainen, että en viihdy kavereiden kanssa 24/7. En tarkoita tällä sitä, että en pitäisi heistä, vaan olen sellainen, että tarvitsen oman rauhan ja tilan. Kuten aiemmin mainitsin, on vain muutama ihminen, joiden kanssa voin olla sen 24/7 ilman että se tuntuu ”raskaalta”. Toivottavasti tuo ei kuulostanut ilkeältä, sillä kyseessä ei ole se, että toisissa olisi vikaa, vaan olen vain sellainen. 😀
Haluan esimerkiksi aina mennä kotiin yöksi, ellei kyseessä ole reissu tai matka johon olen valmistautunut etukäteen. On aika jännää, kun oppii ymmärtämään itseään ja sitä miksi on aina kokenut asiat tietyllä tavalla ja myös helpottavaa, kun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole maailman sosiaalisin ihminen. 😀
Ajoittain koen myös olevani jollain tavoin yksinäinen, mikä on aika erikoista siinäkin mielessä, että esimerkiksi arkisin olen suurien ihmismäärien kanssa tekemisissä jatkuvasti. Tämänhetkinen elämäntilanteeni (kiire, työpainotteinen arki jne) ja myös ystävieni elämäntilanne (monet saaneet lapsia, tai raskaana jne) on myös johtanut siihen, että valitettavan harvoin tulee nähtyä nykyään ja se varmaan saa tämän olon aikaiseksi osittain, ainakin niinä päivinä kun ei ole töitä ja on enemmän aikaa vain olla paikoillaan. Kun elämäntilanteet poikkeavat paljon toisistaan, molemmat osapuolet varmasti kokevat, että ei ole enää niin paljon yhteisiä asioita jaettavana entiseen verrattuna. Tämähän on ihan luonnollista ja tapahtuu elämän eri vaiheissa.
Uskon, että nyky-yhteiskunnassa moni tuntee olonsa yksinäiseksi myös yleistyneen somen käytön vuoksi. Kaikki tapahtuu puhelimien ja netin välityksellä, joten on myös vaikeampaa sosialisoitua ihan oikeassa elämässä. Sosiaalinen media ammattina voi olla hyvinkin yksinäistä työtä. Vaikka ruutujen takana olisi miljoona seuraajaa, tehdään tätä ammattia usein paljon yksin. Mulla on (onneksi) myös toinen työ, jossa on ne perinteisen työkaverit ja työ-yhteisö, mutta olen myös ajoittain tuntenut itseni yksinäiseksi, kun olen kokonaisia päiviä vain kotona töitä tehden. Arki ja työ sekoittuvat helposti toisiinsa tällaisissa tapauksissa.
Enpä tiedä mikä tämän tekstin pointti oli, mutta tuli fiilis, että piti purkaa näitä ajatuksia sanoiksi. Pystyykö joku samaistumaan, eli onko siellä soulmateja jotka ovat myös ambiverttejä?
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
