Paljon puhutaan liikunnasta, tasapainosta ja terveellisistä elämäntavoista. Kaikkia näitä noudattamalla loputuloksena tulisi olla hyvä olotila. Mielestäni käsite hyvä olo koostuu sekä psyykkisestä hyvinvoinnista, mutta myös ulkoisesta habituksesta. Molemmat liittyvät jollain tavoin toisiinsa, sillä jos olo on sisäisesti hyvä, on myös helpompi olla tyytyväinen peilikuvaansa. Kun peilikuva miellyttää, on myös helpompi olla yleisesti tasapainossa ja tyytyväinen. Fakta on se, että kyllä ulkonäkö kuitenkin liikuttaa suurinta osaa edes jollain tavoin. Huonona hiuspäivänä voi fiilis olla muutenkin maassa, kun taas treenin tuomat ulkoiset tulokset voivat antaa energiaa ja motivaatiota terveellisiin tapohin myös jatkossa.

Millainen sitten on keho, jossa itse viihdyn parhaiten? Arkeni ja työni kun on hyvin aktiivista, koen että kevyt olo ja myös sirompi vartalo toimii paremmin. Jumpatessa ja polkiessa kestävyyskunto on avainasemassa ja kovin suuren lihasmassan omaamin vie tehoja jaksamisesta ja esimerkiksi hyppyjen räjähtävyydestä. Toki riippuu siitä, miten voima on jalostettu käyttöön. Liikkuminen on mielestäni mukavinta silloin, kun koen olevani suhteellisen timmissä kunnossa, ylimääräisestä rasvakerroksesta kun ei ole mitään hyötyä, lähinnä haittaa. Tämä ei toki tarkoita, että pitäisi olla jossain kisakunnossa vuoden ympäriinsä, mutta kevyempää kehoa on helpompi hyppyyttää. Nautin siitä, kun olo on ”voittamaton” ja pystyy vetää maksimitehoilla useita tunteja päivässä! 🙂 Kestävän suorituskyvyn lisäksi haluan olla voimakas ja pitää huolta myös siitä, että leuanvedot, punnerukset ja vaikka 120 kilon maastaveto onnistuu koska tahansa!

Ulkoisesti olo on paras silloin, kun mistään ei turvota eikä tursua ja vaatteet istuvat päälle kiristämättä. Vaa’alla ei tule käytyä kuin hyvin harvoin, mutta peili ja esimerkiksi mittanauha kertoo kyllä jos täytyy alkaa tsekkamaan mitä kaikkea sieltä suusta menee alas. 😉

Kaikilla on varmasti kausia kun jostain syystä vähän pöhöttää ja ainakin itsellä tämä vaikuttaa automaattisesti myös siihen yleiseen olotilaan. Meillä on jokaisella ne omat kauneus -ja kehoihanteet, joten mielestäni on niin turhaa kommentoida toisille heidän ulkonäöstään. Yksi tykkää pyöreästä, toinen lihaksista ja kolmas sirosta kehosta ja niin kauan kun liikutaan terveellä alueella, kaikista tärkeintä on olla sujut itsensä kanssa. Itse oon tottunut siihen, että oon aina jonkun mielestä liian pieni, liian lihaksikas tai liian iso. Jos alkaisin aina muuttaa tekemisiäni sen mukaan mitä muut vaativat, sekoaisi siinä vain oma pää.

Myös se miten ja millaisessa valossa spennailee lihaksia, vaikuttaa aika paljon siihen miten lihaksisto tulee esiin. Jos vertaa ylinta ja tätä kuvaa, voisi kuvitella että eroa on paljonkin, vaikka olen aikalailla samassa kondiksessa molemmissa.

Millaisessa kehossa sinä viihdyt?