Eniten kehuja ja kiitosta tulee melkeinpä näistä kaikista yksinkertaisimmista ja helpoista ruokavinkeistä, joten ajattelin jakaa muutamia oivalluksia, joita olen tehnyt kuluneen viikon aikana. Oivalluksilla tarkoitan siis ihan yksinkertaisia juttuja, jotka ovat lisänneet makuelämyksiä ja tuoneet sitä kautta iloa elämään! 
- Makeat suippopaprikat
Ostin näitä yhdellä kauppareissulla ja päätin lisätä bataatin, porkkanan ja kukkakaalin kaveriksi muusiin. Pieni asia, mutta suuri muutos! Tuli ehkä paras muusi ikinä..
Juuresmuusi:
- 1 bataatti
- 450 g kukkakaalta
- 200 g porkkanaa
- 3 makeaa suippopaprikaa
- reilusti valkosipulinkynsiä
- loraus kookosmaitoa
- mausteita
Kuori ja pilko bataatti. Keitä kypsäksi bataatti, porkkana ja kukkakaali. Pese ja pilko paprikat ja valkosipulin kynnet. Paista niitä tilkassa oliiviöljyä niin pitkään että ovat pehmenneet. Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella muusiksi ja mausta mielesi mukaan.
Innostuin paprikasta sen verran paljon, että tein myös tomaatti-paprika keittoa. Keiton kaveriksi paahdoin uunissa mausteisia kikherneitä. Täyden kympin vege-ateria!
Keiton resepti täällä. Lisäsin vain joukkoon 3 suippopaprikaa kypsennettynä.
- Supersämpylät
Sunnuntaina leivoin kuitusämpylöitä ja tällä kertaa lisäsin joukkoon pilkottuja parapähkinöitä. Sopi aivan täydellisesti sämpylöihin. Nämä ovat paitsi kevyitä, myös gluteenittomia ja sisältävät erittäin paljon hyvää tekevää kuitua. Kuituhan esimerkiksi auttaa kehoa poistamaan ylimääräisiä hormoneja elimistöstä ja auttaa muutenkin puhdistamaan suolistoa!
Sämpylöiden resepti täällä. Lisäsin tosiaan taikinaan parapähkinän paloja. Parapähkinähän sisältää todella runsaasti seleeniä, jota on muuten haastavaa saada riittävästi ruokavaliosta. Voitelin sämppärit avocadolla ja heitin päälle pinaatti-munakasta.
- Urtekramin riisikakut
Viimeinen tärppi ei ole tältä viikolta, mutta haluan vain hehkuttaa tätä tuotetta. Paras riisikakku ikinä on löytynyt! Nämä peittoaa kaikki muut kakut 100-0. Kun on kerran maistanut, muut kakut maistuu lähinnä pahvilta. Oma lemppari on voidella riisikakku luomulaatuisella kirnuvoilla, nam!
Noi villiriisikakut on ihan parhaita! Maistuu pelkiltäänkin hyvälle
itse olen voidellut pähkinävoilla ja banskuviipaleitä päälle, auttaa kyllä makeannälkään! Avokado ja leikkeleetkin/kylmäsavulohi on hyvä yhdistelmä 
Hahaa löytyi joku toinenkin sitten jonka lemppareita on noi riisikakut kunnon hyvällä voilla
Niin yksinkertaista mutta niin hyvää!
P.s. Muutin Tampereelle opiskelemaan, kamala ikävä Ainon super-jumppia! :'(
Tää on nyt se mun myöhässä oleva kommentti, jota aloin kirjottaa jo reilu viikko sitten :DD ja soriiiii, tästä tulee pitkä, kun mä taas innostun.
Mä oon jo pitkään syöny lähes pelkkiä suippopaprikoita. Muusiin en oo vielä kokeillut, mutta tän jälkeen ehkä pakko! Mun suosikki on halkaista ne ja laittaa vaan uuniin (aika kuumalle 225-250 asteeseen) ja paistan aika tummaks, jonka jälkeen M-M-M-mmmm!!! Tätä settiä oon vedelly viimeset kuukaudet, enkä vaan voi kyllästyä. Vähintään kerran päivässä saatava! Tarkkana täytyy vähän olla ettei kärväytä niitä. Kalliitahan ne on, kun mullakin se 2-4 pakettia menee päivässä
Nyt oli K-kaupassa hyvä tarjous kun Pirkan suippoja sai 1 € pussi ja ne on muutenkin mun lemppareita. Ässässä on usein nahistunutta, muuten ihan hyvää. Lidlistä ei kannata ees ostaa…nimittäin ei maistu paprikalle yhtään!
Mitä mieltä muuten oot, kun oon noissa Ruohonjuurissa jonkin verran maistatuskeikkoja tehnyt ja muutaman asiantuntijan kanssa siellä keskustellut aiheesta kuin aiheesta, joista ainakin kolmen eri tyypin kanssa on tulleet puheeks noi parapähkinät. Mulle on jokainen niistä sanonut, että luomulaatuisia pähkinöitä tulisi syödä n. 6-8 päivässä, koska ne sisältävät vähemmän seleeniä kuin normaalit, joita suositellaan se 2-3 kpl per päivä. Ootko kuullut tällaisesta? Kävi muuten Luontaistukun kans paska tsägä, kun parapähkinät maistu homeiselle.
Urtekramin riisikakuille liputan myös. En oo muita syönyt ties koska viimeks. Lohen kans musta on myös tullut ärsyttävän ronkeli. En ees saa mitään valmispakattuja savulohia enää oikein alas. Yleensä haen Postitalon K-kaupasta, kun ne savustaa omassa uunissa, mutta parasta saa tietenkin kauppahallista. Etenkin Nygren Tampereella ja Ekström Helsingissä. Sit tietty mikään oo sen hienompaa kuin kotona vieraillessa omalla takapihalla savustettu lohi. Ah, parin viikon päästä mä taas sinne pääsen.
Oluthiiva on mulla kans yks sellanen luottotuote. Toimii etenkin, jos pakkaa ruokaa johonkin mukaan ja sitä laittaa sit salaatin tai muun ruoan päälle. Keitettyjen kaalien päällä parasta herkkua ja vähän Herbamaree päälle. Se toimii kyllä monessa ja hyvä ”juustonkorvikkeena”, vaikka ei kunnon juustoja voita mikään. Niitä on saatava silloin kun tekee mieli. Niidenkin suhteen oon vaan ihan ronkeli
Juurekset on mulla kans kova sana…palsternakka, porkkana, lanttu on pyhä kolminaisuus, monesti tietty bataattia kans joukkoon. Etenkin äidillä nää on ekstrahyviä, koska siellä on paras uuni. Parsakaalitkin teen monesti uunissa suippopaprikoiden kanssa ja käristän aika tummaks. Kukkakaali taas ”kuuluu” keittää ihan pehmeeks Herbamarella höystetyssä vedessä ja syödä vasta kylmänä seuraavana päivänä kaapista kera sen oluthiivan. Muistan joskus pari vuotta sitten, että mun vakiosetti lounaalla oli monesti tollanen kaupan valmis uunijuuresboksi.
Mä en kyllä ymmärrä, jos teillä ei mies syö samaa ruokaa, sillä ite en muuta varmaan tekisi, kun odottais seuraavaa ateriaa, jos noita sun kokkailuita pääsis maisteleen
Mun on oikein ikävä niitä aikoja kun kunnolla hifistelin ruoan suhteen, kävin paljon lounailla ja kokeilin paljon kaikkia uusia juttuja. Se oli hienoa ja kiehtovaa, kun itse oppi kaikkea uutta ja oli vaan niin hyvä olo. Näin yksinasuessa ”uudessa kaupungissa” se tietynlainen luovuus on vähän jäänyt, vaikka omatekemistä ruoista silti nautin ja tykkään. Se oli kans jännä, että vielä reilu pari vuotta sitten, olin oikeesti hyvässä kunnossa, vaikka kävin paljon ulkona syömässä (aika terveellisesti tosin), en mitään muuta tehny kuin syönyt ja kyllä sitä p***aakin välillä jonkin verran uppos. Mulla on se tapa, et mieluummin överit toisinaan kuin se, että harva se päivä napostelee kaikkee tai sit just joku ennaltamäärätty ”herkkupäivä”…not working for me. Vaikka onhan se kiva joskus käydä esim. kaverin kans jätskillä, mutta en mä ns. mätöistä saa mitään tyydytystä, jos joutuu tyytyyn tyyliin yhteen silloin (suht harvoin) kun jotain real mättöjä tekee mieli. Mulla on muutenkin niin omanlaiset mieltymykset, että välillä voi jollekin todeta, että mun herkku ei oo sun herkku, mutta on mulla niitä ihan tavallisiakin mieltymyksiä
sitten taas jotkut pullat tai leivokset ei oo ikinä iskeny muhun. Joskus aikoinani niitä söin töissäkin vaan sen takia, että söin aina kaikkee mitä tarjolla oli, enkä ikinä tehnyt kotona ruokaa…elin vaan, enkä sen enempää aatellut 
Tää seuraava juttu on mullekin vähän mysteeri ja haluun sen tähän kirjottaa, mut kattelin just vanhoja kuvia ja siis mullahan oli rasvaprosentti Tanitan mukaan (ei nyt mikään luotettavin mittausväline, mut aika monta kertaa siinä käyny) joku 10 ennen kun lähin sinne au pairiks 2013 syksyllä ja olin ihan normaalipainonen, hyvässä kunnossa, söin enemmän ku ikinä, kävin jumpilla ja voin tosi hyvin. En oo ikinä noudattanut mitään tarkkaa ruokajuttua, omannut mitään paino/kireystavotteita tai elänyt mitenkään erityisen kurinalaisesti. Musta vaan tuli semmonen, vaikka teininä ja myöhäisnuorudessa olin vähän jopa ylipainoinen. No siellä USA:ssahan mä sit laihduin ihan lyhyessä ajassa (kuukausi?) sellasen 7 kiloo, vaikka pistin omia rahoja ruokaan parissa viikossa joku 500 dollaria ja söin niissä perheissäkin kaikkee mitä tarjolla oli. Suomeen palatessani tosiaan painoin 47,5 kiloo, mikä nyt on omasta mielestänikin aivan liian vähän, vaikka en mä nyt silti miltään anorektikolta näyttänyt niin en mä kyllä niin luiseva halunnut olla, vaikka oma vartaloihanne ei kyllä ole mikään kovin lihaksikaskaan. Onneks täällä Suomessa vitutti ihan tarpeeks tää kotiinpaluu ja tää maa niin sai painon nopeesti nostettua normaalilukemiin xD Ihan tahallaan, kun ärsytti ihmisten reaktiot. Sain itseni siinä hetkellisesti hyvään sokerikoukkuunkin, kun tykkäsin shokeerata ihmisiä. Osaatko sä selittää tällaista ilmiötä?
Välillä tuntuu vaan kauheelta ajatella monien puolesta tässä maailmassa, että kunnossapysyminen vaatis jotain natsitarkkaa ruokavaliota tai sitä, että ihmisen täytyy oikeesti kytätä jokainen mättämänsä keltuainen, maidonliru, leivänpala ja pelätä kaikkea mitä syö. Itse en ainakaan ole ikinä näin tehnyt. Koittanut valita terveellisemmin, mutta suurin tekijä on stressitön mieli. Kauheesti näistä monet kantaa paineita, mitä ympärilläolevaa maailmaa tarkkailee ja välillä pelottaa nähdä niin epävarmoja ihmisiä ja tajuta miten pinnallisessa maailmassa me eletään ja millaisista asioista ihmiset stressaantuu ja MIKSI?!?!?? Vanhat ajat <3 Itse oon sitä mieltä, että tollasilla dieeteillä mitä nykyäänkin on joka toisella joka lähtöön niin ennemmin tai myöhemmin vaan sekotetaan oma kroppa, kun ei sitä oikein opi kuunteleen, jos joku muu tekee päätökset sun puolesta. Ehkä jaksona voi toimia, mutta mun mielestä ehkä vähän huolestuttavaa jos vuodesta toiseen joku muu kantaa vastuun mitä voit syödä. Siinä mielessäkin nostan sulle hattua, että kuljet omaa polkuasi, kokeilet kaikkia uusia juttuja, etkä ulkoista vastuuta. Ehkä joskus näistä sun jutuista voi saada tosi sellasen "tarkan" kuvan, mutta sitten seuraavassa postauksessa huomaa taas, että kyllä sä otat aika rennosti.
Helsinkiin muuton jälkeen nyt on tullut sit vielä semmonen kymmenisen kiloo lisää ja ei kyllä mistään selittämättömistä syistä, aika retuperällä välillä oon, en ehkä niinkään ruoan laadun, vaan enemminkin määrän kanssa ja vielä nautin siitä
Määrillä tarkotan, että saatan ihan just for fun joskus syödä kaikkee sekasin, päälle kilon pähkinöitä ja vaikka en kaloreita laske niin varmasti välillä tulee syötyä tyyliin 10 000 kaloria per päivä xD eipä nyt järin usein, mutta joskus kun tekee mieli niin en vaan tiedä mitään parempaa kuin kunnon överit kaikkee sekasin. Sehän ei mua sen enempää stressaa niin kauan kun on muuten hyvä olla ja jos stressais niin en tollasta harrastais. Ihmettelen, että ei tän enempää ole tullut ylimääräistä...vois kuvitella kun miettii miten oon viimeisen vuoden elänyt. Välillä tietty ärsyttää, jos syön sillai, että tulee maha kipeeks tai tulee muuten huono olo, joka mulla yleensä on vasta seuraavana päivänä, mutta en mä sitä nyt ihan niin usein harrasta, lähinnä siten saan itseni istuun paikallaan ja keskittymään kouluhommiin. Elän muutenkin jossain niin omissa sfääreissä, ettei mua tarvi ees ymmärtää (aina tietty plussaa, jos joku niin tekee :D).
The Oneen vielä palatakseni niin mun mielestä sä Aino vedit tosi hyvin ja aivan mahtava energia! Englanti kuulosti tosi luontevalta ja en ihmettele jos porukka tykkää tehdä täysiä sun tunneilla! Itekin tekisin varmaan jo ihan huomaamattani. Mutta uusia tilaisuuksia tulee ja toivottavasti et pelkää heittäytyä näihin haasteisiin! Taso oli jäätävän kova attackissa ja tietty oon onnellinen, että Kipa pääsi jatkoon, koska tykkään Kipan tunneilla käydä ja on täältä oma suosikki, mutta olisit kyllä mahdollisuuden ansainnut omasta mielestäni