Hei! Oikeen mukavaa ystävänpäivää kaikille teille blogiystävilleni! Mä en oikein tiedä mikä mua vaivaa, mutta heräsin tänään kl 4:00 pirteänä kuin peipponen (..no ainakin melkein). Koska uni ei enää tullut silmään, päätin lähteä treenaamaan. Jouduin tosin odottamaan muutaman tunnin ennen salin aukeamista. Osallistuin kl 6:45 crossfit-tunnille, joka oli pituudeltaan vain 30 minuuttia. Tehtiin lyhyt lämmittely ja sen jälkeen päivän wod, joka koostui 10 erilaisesta liikkestä, kutakin liikettä tehtiin 5 kertaa ja kierroksia neljä (minä tosin tein 6 kierrosta, koska en tajunnut että piti lopettaa neljän jälkeen :D). Mielestäni tämä oli aika kevyt setti, joka sai toimia lämmittelynä salitreenille. Treenasin päälle vielä olkapää-ojentaja-hauistreenin samaan tyyliin kuin maanantaina. Kl. 11:00 mulla oli Body-tunnin ohjaus, kerkesin käydä kotosalla huilaamassa 30 minuuttia ennen jumppaa, ja sitten mentiin taas. Meillä oli molemmilla saleilla aamupalabuffee tänään ja se näytti vetävän hyvin jengiä heti aamusta. 

Monissa treeniin ja ruokaa liittyvissä asioissa on olemassa tietynlaisia sääntöjä. Tyyliin, jos haluat kasvattaa lihasta, älä tee aerobista, tai että levossa kroppa kehittyy. On ihan hyvä ymmärtää miten kannattaa toimia ja mitä kannattaa välttää, mutta näitäkään ei kannata liikaa tuijottaa. Olette ehkä kuulleet Arnold Schwarzeneggerin kuudesta säännöstä menestykseen. Kuuntelin itsekin nämä säännöt youtubesta eräänä päivänä ja etenkin yksi niistä jäi mieleeni. Sääntö numero 2: Riko sääntöjä.

Kuten Arnoldkin sanoo, maailmassa on kaikenlaisia sääntöjä. Niitä täytyy rikkoa, mutta lakeja ei. Yleensä ne, jotka poikkeavat laumasta ja tekevät asioita eri tavalla menestyvät. Jos aina tekee kaiken kuten pitää, tai kuten kaikki muutkin, ei luultavasti tule ikinä erottumaan massasta. Ainoa tie, joka on ikinä johtanut mihinkään, on se, että on rikkonut jotain sääntöjä. Jokainen uusi ja upea asia on joskus tehty ensimmäisen kerran!

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Olen ennenkin kirjoittanut, kuinka kannattaa uskoa itseensä ja uskaltaa tehdä asioita vaikka ne tuntuvat mahdottomilta. Vaikka edessä olisi mikä este, voi esteet voittaa jos vain uskaltaa yrittää! Monesti törmää kirjoituksiin tai lauseisiin tyyliin ”haluaisin tehdä sitä ja tätä ja olla hyvä siinä, mutta en voi koska”…minulla ei ole aikaa/ei kannata koska treenaan jo niin paljon/kuntoni ei kestä sitä/se ei ole järkevää. Joskus kannattaa heittää järkevä ajatustyyli roskakoppaan ja tehdä asioita tavalla mikä ei välttämättä ole ns. järkevää!

Aina välillä ihmetellään, miten jaksan treenata niin paljon, tai miksi kuntoni on niin hyvä. Voin kertoa teille, että jos olisin aina tehnyt kaiken niin kuin on järkevää, en olisi kehittynyt läheskään yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Olen aina ns. kapinoinut sääntöjä vastaan ja tehnyt treeniin ja ravintoon liittyvät asiat omalla tavallani. Kerroin teille aiemmin, kuinka minulle on aina sanottu, että suurista treenimääristä (ohjauksista) johtuen minun ei kannata treenata mitään muuta sen lisäksi, koska se ei olisi kehittävää. Tämähän on järjellä ajatellen aika loogista. Päätin kuitenkin heittää järkevän ajatuksen sivuun ja kokeilla mitä tapahtuu jos kaikesta huolimatta alan treenaamaan lisää. Olen tehnyt 4-5 salitreeniä viikkoon, kaikkien ohjauksien lisäksi, joita on siis 13-15/vko. Niistä huolimatta olen huomannut melko nopeaa kehitystä kropassa. Olen ollut energisempi ja iloisempi kuin aiemmin, olen palautunut aivan samalla tavalla kuin aiemminkin ja olen innostunut itselleni ”uudesta” treenimuodosta ihan uudella tavalla. Sääntöjen rikkominen toi siis paljon positiivisia juttuja elämääni. Tämä oli vain pieni esimerkki ja en toki tarkoita että kaikkien pitää alkaa vetää itseään ylikuntoon! Pointtina on, että jos ei kokeile, ei voi tietää!

Olkaa rohkeita ystävät! 😉

Moikka! Mulla oli kaksi aika erilaista aihetta mielessä, joista piti valita toinen päivän postaukseen. Ajattelin käsitellä aihetta ”hyvä treeniblogi”. Makuasiat ovat aina makuasioita ja niihin ei löydy yhtä oikeaa vastausta, mutta mielestäni tämä on aika mielenkiintoinen aihe. Miksi toiset blogit nousevat rakentin lailla listojen kärkeen ja toisissa käy vain muutama sata lukijaa päivässä?

Yksi suurimmista vaikuttajista on tietysti blogin sisältö. Kirjoituksien tulee olla mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Mielenkiintoisella tarkoitan, että aihe kiinnostaa monia erilaisia ihmisiä, yleensä ajankohtaiset aiheet kiinnostavat suurinta osaa lukijoista. Jos kirjoitukset rajautuvat esimerkiksi vain jonkin tietyn lajin ympärille, voi se karsia paljon sellaisia lukijoita, joita ei kyseinen laji kiinnosta. Toiset treeniblogit ovat rajanneet aiheensa ainoastaan liikuntaan ja ravintoon, eikä omasta elämästä kerrota sen kummemin mitään, toiset bloggaajat kirjoittavat oikeastaan ainoastaan omista treenikokemuksista ja ajatuksista treenien ympärillä. Sitten on niitä, joiden aihealue kattaa sekä ns. asiapostauksia, mielipiteitä ja omaa elämää. Taidan itse lukeutua tuohon viimeiseen kategoriaan. 

Toiset tykkäävät lukea monipuolisia juttuja ja pitävät siitä, että kirjoittaja avaa myös omaa elämäänsä. Toiset taas haluavat, että aiheet pysyvät treenissä eikä lähdetä rönsyilemään kaikenmaailman ripsienpidennyksiin. 😀  Tässä asiassa bloggaajan tulee vain löytää se oma juttu ja tehdä sellaisia kirjoituksia mitkä sopivat itselle.

Sisällön ohella suurin vaikuttaja on tietysti itse kirjoittaja. Olen tullut siihen tulokseen, että jos kirjoittaja on jollain lailla erilainen, esimerkiksi erityisen hyvännäköinen, hyväkroppainen, julkkis tai todella hyvä jossain, herättää se aina kiinnostusta. Karismaattiset ihmiset vetävät ihmisiä puoleensa, ja joiltakin vain löytyy sitä jotain, minkä vuoksi henkilöä ihaillaan. Treeniblogeissa kiinnostaa myös onnistumiset urheilussa tai vaikka painonpudotuksessa. Kirjoittaja voi olla myös ärsyttävä tai tyyli todella erilainen, minkä vuoksi blogiin palataan uudelleen, vaikka ei välttämättä olla yhtään samalla linjalla kirjoittajan arvojen kanssa. Pointtini on, että yleensä jonkinlaisella erilaisuudella erotutaan massasta. Esim. yksi ruotsin suurimmista blogeista ”Kissie” nousi pinnalle juurikin provosoimalla ja olemalla erittäin ärsyttävä. 😀

Huomaatte, että olen rajannut hyvän treeniblogin automaattisesti sellaiseksi millä on paljon lukijoita. Netissä on kuitenkin tuhansia mielettömän hyviä blogeja, jotka eivät vain syystä tai toisesta ole nousseet pinnalle ja tietenkin on paljon myös sellaisia kirjoittajia, jotka eivät edes halua blogille suurta lukijakuntaa. Se, miksi osa blogeista pomppaa pinnalle on tietysti mysteeri. Kai siinä on hieman onnea, oikea ajoitus, tai vaikka joku avustava sivutaho esim. suurempi blogi linkkaa uuden aloittavan kirjoittajan blogiin, jolloin homma lähtee heti nousuun. 

Monille lukijoille on tärkeää, että blogissa on kauniita kuvia. Laadukkaita, selkeitä kuvia on tietysti mukavampi katsoa kuin esim. likaisen peilin kautta otettuja ”selfieitä”. Kaikkien blogien pointti ei kuitenkaan ole kauniit kuvat, vaan halutaan yksinkertaisesti jakaa niitä treenifiiliksiä, eikä sielä salilla oikein voi kantaa järkkäriä ja henkilökohtaista kuvaajaa mukana. 😀 

Bloggaamisesta voi ottaa paljon paineita jos alkaa miettimään onko se oma blogi tarpeeksi hyvä, kiinnostava tai erilainen. Välillä olen itsekin hukassa, että mihin oikein rajaan tämän homman. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kirjoitan asioista joista haluan. Välillä haluan jakaa vinkkejä ja reseptejä, välillä kerron omista treeneistä ja välillä pohdiskelen, jos sellaiselle päälle satun. Pyrin myös kirjoittamaan aiheista, jotka ovat pinnalla. Esimerkiksi tammikuussa monet aloittivat uudet elämäntavat, joten jaoin paljon tähän aiheeseen liittyviä juttuja. Toisia sellainen voi ärsyttää ja se voi tuntua hyvin pinnalliselta, mutta eihän tämä homma ole kuitenkaan niin vakavaa. Tämä on vain blogi, jossa pohditaan aiheita treenin ja ravinnon näkökulmasta. Kaikilla meillä on myös se toinen elämä, jossa voi keskittyä syvällisempiin asioihin. 😉

Loppuun vielä gallup! Millainen on sinun mielestäsi hyvä treeniblogi? Saa myös jakaa lemppariblogeja kommenttiboksissa, laitetaan hyvä kiertämään. 🙂