Kilpa-urheilijoilla on usein tärkeät rutiinit ennen kilpailusuoritusta tai peliä. Silloin kun itse kilpailin, muodostui tiettyjä juttuja mitä tuli tehtyä aina kilpailupäivänä. Ruokailut menivät usein aina samalla tavalla. Kilpailua edeltävä aika oli suunniteltu tarkkaan; milloin meikataan ja laitetaan hiukset (kuului lajiin), milloin puetaan kilpailuasu, milloin aloitetaan lämmittely ja mitä lämmittelyyn kuuluu. Kaikki nämä oli tarkasti suunniteltu ja aikataulutettu, jotta tärkeänä päivänä ei tarvinnut stressata turhia.
Myös Jumpan ohjaaminen on aina jonkinlainen suoritus. Ihan kisasuoritukseen sitä ei toki voi verrata, mutta jonkin verran täytyy valmistautua ennen ohjausta. Silloin kun aloitin ohjaamisen, valmistautuminen alkoi heti aamulla, ohjaus oli mielessä koko päivän, tuli ehkä jännitettyä hieman ja stressattua myös. 😀 Nykyään kaikki menee ihan rutiinilla päivästä toiseen, mutta ehkä haluatte kuulla hieman mun touhuista ennen tuntia:
* Päivän ruokailut täytyy olla aina suunniteltu aamusta iltaan, sen mukaan milloin ohjaukset ovat. En voi mennä nälän tai fiiliksen mukaan, koska pidempiin setteihin täytyy valmistautua syöden pieniä määriä pitkin päivää. Tapaan myös juoda todella paljon pitkin päivää, silloin ei tarvi juoda suoritusten aikana juurikaan ja turhat tauot jää pois.
* Ohjaan tunteja yleensä aamulla/aamupäivällä sekä iltapäivällä/illalla. Aamutunteja varten tehtävät järjestelyt, suunnittelut ja opettelut täytyy tehdä edellisenä iltana, koska aamulla haluan käyttää kaiken mahdollisen ajan nukkumiseen.
* Iltatunteja ennen nukun päiväunet, jos vaan mahdollista. Tarkistan biisilistat läpi ja teen mahdollisia muutoksia tunneille. Muistelen tunnin rakenteen ja biisien sisällöt läpi ja kertailen koreoita jos on tarpeen. Jos mulla on ollut joku ohjelma jo pitkään, ei se luonnolisesti vaadi kertausta. Silloin tulee useimmin suunniteltua uusia biisejä tunnille ja mixailtua musiikkeja. Sama pätee Les Millsiin, uudet ohjelmat vaativat alussa aina kertausta, mutta pikkuhiljaa ne iskostuvat päähän ja jossain vaiheessa niin hyvin, että täytyy alkaa mixaamaan. Tuntuu, että aina on jotain tekemistä, jos ei tarvitse opetella, niin silloin täytyy jo vaihtaa jonkun tunnin kappaleita. Ikuinen projekti 😀
* Noin tuntia ennen jumpan alkua alan valmistautua tunnille. Tarkistan, että puhelimessa/soittimessa on tarpeeksi akkua (mulla on aina 2-3 soitinta varmuuden vuoksi). Valitsen treenivaatteet ja vaihtovaatteet jos on monta tuntia putkeen. Jos on nälkä, syön vielä jotain pientä. Paikanpäälle saavun aina juuri ennen tunnin alkua. En tapaa hengailla ”turhaan” salilla ennen tai jälkeen tunnin, ellei mulla ole muita töitä tai ellei kyseessä ole erikoistunti esim. uudet lm-ohjelmat tai muuta, joka vaatii enemmän alustusta ennen tunnin aloitusta.
* Kun saavun paikalle, mulla on yleensä 5-10 min aikaa ennen kuin tunti alkaa. Riisun vaatteet, laitan lenkkarit päälle (kengät on aina valmiiksi salilla), täytän pullon, käyn vessassa, otan mikkipallon ja kävelen saliin. Vessassa käynti on aina pakollinen, vaikka ei olisi edes vessahätä 😀
* Ennen jumpan alkua, laitan luurin lentokonetilaan, kerään asiakkaiden laput ja sitten homma käyntiin!
Nyt olen lähdössä ohjaamaan Bodyattackia Ladylle. Valitettavasti en pääse ohjaamaan omaa Bodysteppiä wsc:llä. Mulla tuli eräs meno juuri samaan aikaan. Harmittaa tosi paljon kun on uusi ohjelma ja kaikkea, mutta eiköhän tässä vielä ehdi stepata tulevaisuudessakin 😉
Oon aina miettinyt, että kun sulla on tunteja niin aamulla että illalla – ja ilmeisestikö myös viikonloppuisin? Niin saatko itsellesi sellaista samaa rauhaa työarjesta, niin kuin esim. sellaiset ihmiset, jotka tekee töitä 8-16? Tai siis tuntuuko susta, että oot aina töissä? Onko sulla aikaa nähdä kavereita arkisin jne? Oon ihan ymmärtänyt, että oot tyytyväinen nykyiseen arkirytmiisi, mutta silti tämä on jäänyt mietityttämään. Ehkä varsinkin siksi, kun itselle sellainen oma aika työn ulkopuolella on tosi tärkeää.
Hei! Mielenkiintoinen kysymys. Mulla on tosiaan tunteja myös lauantai-aamuisin. Ja ihan rehellisesti sanottuna en saa rauhaa työarjesta, olen ajatuksissani töissä 24/7. Viikonloppuisin toki pystyy relata ajatuksien kanssa paremmin. Arkisin en oikein ehdi tehdä mitään iltaisin, mutta joskus käydään kavereiden kanssa esim. lounaalla kun mulla tapaa olla päivä-aikaan muutama tunti vapaata.. Kuulostaa varmaan tosi ahdistavalta, mutta mua ei haittaa tämä lainkaan. Olen päättänyt, että sitten jos alkaa väsymään ja stressaamaan liikaa, niin teen muutoksia työrytmiini.
Mielenkiintoinen postaus! 🙂
Kiitos =)
Toi vessassa käynti on niin outoa. Vaikka olis just himassa käynyt, on ihan pakko kläydä ennen tuntia. Jos joskus ei ehdi, vähänkö ahdistaa kovaa 😀
Joo sama! Käyn aina kotona ennen kuin lähden ja sit kahden minsan päästä pakko mennä uudelleen 😀
Mitenkäs lämmittelyrutiinit, etenkin jos menet vetämään jotain rankempaa tuntia? Vai oletko niin hyvässä kunnossa, että kaikki jumpat menee kylmiltään tai niiden oma lämppä riittää?
Ohjaan itse mm. Sh’bamia ja oon kantapään kautta oppinut, että on parempi ottaa edes pieni lämmittely ennen tunnin alkua, nostattaa vähän sykettä ja ”availla” paikkoja. Mutta ehkä mä vain olen huonommassa kunnossa tai lähden revittelemään liikaa heti ekasta biisistä 🙂
En tapaa tehdä minkäänlaisia lämmittelyitä ennen tuntia. Mulle riittää tuntien oma lämmittelyosuus ihan hyvin 🙂
Joskus jos olen mennyt ohjaamaan Bodypumpia, oon tehny pienen lämmittelyn ennen sitä. Nykyään mulla on aina 30 minuutin spinning ennen bodypumpia ja se riittää erinomaisesti.
Eikö olisi kohteliaampaa asiakkaita kohtaan olla tavattavissa vähän ennen tuntia ja tunnin jälkeen? En tarkoita, että pitäisi olla paikalla puolta tuntia ennen, mutta ohjaajasta saa aika töykeän kuvan, jos hän tulee vasta pari minuuttia ennen alkua paikalle.
Joo kyllä aina tunnin jälkeen on aikaa olla tavattavissa ellei ala välittömästi toinen perään. Tää on vähän kakspiippunen juttu jos ohjaa monta tuntia päivässä ja aina pitäis olla tavattavissa ennen ja jälkeen tunnin. Ei kai kukaan muukaan mee hengailemaan työpaikalle ennen työvuoron alkua?