Tuntuuko teistä, että nykyään ollaan aina tavoitettavissa? Kaikki tekemiset ja tekemättömät täytyy raportoida somessa tekstin, kuvan tai blogien välityksellä. Puhelimissa näkyy jos vastaanottaja on lukenut lähettämäsi tekstiviestin, jonka vuoksi viesteihin pitää vastata heti tai tulee huono omatunto. Facebookin hälyttäessä on pakko mennä katsomaan mitä siellä on tapahtunut, sillä myös chatissa kuitataan ”luettu” kun ruuttu aukeaa uuteen ikkunaan. Nykyään myös jokaisesta tilanteesta otetaan valokuva. Ollaan leffassa, mennään bilettämään, pumpataan habaa tai tehdään hieno terveellinen ruoka-annos. Yksi napin painallus ja homman voi jakaa eteenpäin. 

Tuntuuko siltä, että jos jotain tapahtumaa ei kerro somessa niin sitä ei ole edes tapahtunut? Jos ostaa uusia vaatteita, lemmikin tai saa kukkia, hyvää palauetta, lahjan, veronpalautuksia tai käy vaikka treenaamassa, pitää se jakaa myös muille, jotta kaikki varmasti tietävät kuinka hienosti elämässä menee. Toiset jakavat myös negatiiviset asiat, mutta suurin osa pysyy vain niissä hyvissä jutuissa. Tämähän on aika luonnolista ja sama koskee blogitekstejä. Ei haluta jakaa negatiivisia juttuja, vaan levittää positiivisuutta. Luulen, että tämä on ns. tarttuvaa, jos joku lähipiirissä hehkuttaa omia juttujaan, halutaan näyttää että kyllä minullakin menee hyvin. 

Tämän asian huono puoli on se, että nähdään toisten elämästä ainoastaan se pintakiilto, jonka perusteella tehdään mahdollisia päätöksiä, miten oma elämä on ihan surkeaa muihin verrattuna. Hyvässä kunnossa olevan, aina treenaavan tyypin elämä voi vaikuttaa ihan mahtavalta. Todellisuudessa hän ei ehkä halua jakaa hetkiä kun on todella väsynyt, nälkäinen ja kiukkuinen dieettamisen vuoksi. Päivät voivat olla kovaa taistelua jaksamisten ja ruokailujen kanssa. Somessa näytetään vain työn tulokset kuvina, joissa esitellään kireetä kroppaa hymy huulissa.  Toiset ihmiset kadehtivat kuinka hän on niin mahtavassa kunnossa ja aina niin iloinen.  

Itsekin tulee jaettua omaa elämään, eniten tämän blogin kautta. Facebookkia päivittelen melko harvoin, koska koen, että ne jotka ovat kiinnostuneita tietämään elämästäni voivat klikata itsensä tänne 😀 

En koe, että tavoitettavissa olemisessa olisi mitään pahaa, ellei se ala ahdistamaan. Joskus voi olla ihan virkistävää kirjautua ulos sieltä bookista, laittaa puhelin äänettömälle ja olla omissa oloissaan ilman kontaktia joka paikkaan. Itse olen ainakin todella riippuvainen puhelimestani ja tuntuu, että sitä on pakko räplätä 5 minuutin välein, ettei vaan missaa mitään. 

Näin joulun alla suosittelen rauhoittumaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Jokaisesta kinkunpalasta ja joululahjasta ei ole pakko ottaa kuvaa instagramiin. Maailma ei katoa mihinkään, vaikka olisi pari päivää tavoittamattomissa 😉

Huomenna toiveuusintana ysärispinning Lady Linellä kl 10:15! Be there or be square! Sunnuntaina ohjaan poikkeuksellisesti Bodystepin WSC:llä 17:30. 🙂