Tulee aika paljon jumppa-aiheista tekstiä tällä viikolla. Syy on yksinkertaisesti se, ettei päässä ole pyörinyt juuri muuta pariin päivään. Nyt on vihdoin opeteltu kaikki 4 uutta LesMills ohjelmaa ja myös ohjattu kunnialla läpi. Seuraavassa vaihdossa harkitsen vakavasti, jos vaikka pyytäisin jonkun ohjaamaan mun kanssa ensimmäisellä kerralla niin ei tulisi näin stressaavia hetkiä, kuten nyt on ollut 😀 Harmi vaan kun mun jumppa-partneri on muuttanut kuopioon, niin ei päästä enää tempomaan yhdessä. Onko mulla muuten kuopiolaisia lukijoita? Jos on, niin menkäähän Fressille kokeilemaan Jennin tunteja! 😉
Spinning-Bodypumpin jälkeen kävin vielä liikkuvuus- ja lihastasapainon testauksessa, jonka tulokset olivat paremmat mitä itse (ja testaaja) odotin. Kotiin päästyä valitsin lopulliset biisit huomiseen ysäri-spinningiin. Mixailin kappaleiden rytmit kuntoon ja mixasin koko setin yhdeksi listaksi. Sitten vain volat kaakkoon ja luuttu käteen. En ole ehtinyt siivoamaan kotona koko viikolla, joten sekin oli vielä tehtävä. Kaksi kärpästä samalla iskulla. Luuttusin kämpän lattiasta kattoon ja suunnittelin samalla biisien sisällöt valmiiksi. Nyt alkaa vihdoinkin olla kaikki kunnossa! Huh!
Spinningin suunnitelussa käytän aina samaa pohjaa, eli käytössä on tietty kaava, joka helpottaa suunnittelua. Tiedän aina minkä tyylisen kappaleen tarvitsen ja mihin tempoon mixaan sen. Parastahan on käyttää kappaletta, jossa on jo valmiiksi tarvittavaa tempoa lähellä oleva rytmi. Jos alkaa nopeuttamaan jotain 120 bpm biisiä 160 bmp, menee se aika mikkihiiri-menoksi.
Liikkuvilla tunneilla ideointi lähtee aina biisien etsimisestä. Omilla tunneilla mulla on myös kaikissa omanlainen kaava, jolloin tiedän minkä tyylistä kappaletta olen hakemassa. Kun biisi löytyy, aloitan kuuntelemalla sitä ja sitten ne ideat vaan alkaa kumpuamaan. Yritän aina keksiä jotain uutta, edes jonkin pienen jutun tai yhdistelmän mitä en ole ennen tehnyt. Mulla on kuitenkin tuttu liikepankki, josta on aina liikkeitä mukana esim. lämmittelyssä. Asiakkaat, jotka käyvät tunneillani tietävät ”tyylini” ja he pysyvät todella hyvin mukana, koska käytössä on aina tyylille uskolliset liikkeet ja yhdistelmät. Kun aloitin ohjaamaan omia tunteja, mun tyyli oli aika erilainen, kuin monilla muilla ohjaajilla. Nykyään olen päässyt jakamaan ns. ”omaa tyyliäni” eteenpäin, kun olen kouluttanut uusia ohjaajia. Kaikilla ohjaajilla on kuitenkin oma persoona, joka tekee jokaisesta erilaisen, hyvällä tavalla 🙂
Haluaisin vielä kysyä teiltä hyvät lukijat! Millaisesta ohjaajasta pidät ja millaisesta et? Onko jokin tietty juttu mikä ihastuttaa tai vihastuttaa? Oletteko kriittisiä ohjaajien suorituksista vai annatteko helposti virheitä anteeksi? Olisi mahtavaa jos jaksaisitte jakaa mielipiteitänne 🙂
Mielestäni ärsyttävimmät ohjaajatyypit:
– Ohjaaja löysäilee eikä jaksa tehdä kaikkia liikkeitä mitä sitten jumppareiden pitäisi tehdä
– Ohjaajalla on voimattomat ja löysät liikkeet. Pitää olla jämäkkyyttä eikä mitään himmailua! Muuten jumppareiden tsemppi katoaa
– Ohjaajan liiallinen kannustaminen, ”hyvä naiset!” ym. huudot
– Ohjaajan jatkuva turha pälätys kesken jumpan
Näitä on nähty. Onneksi voi itse valita monista ohjaajista kenen tunneilla käy! 🙂
Paljon plussaa Aino sinulle, olet juuri semmoinen ohjaaja josta pidän – tiukka mutta tsemppaava. En keksi mitään negatiivista sanottavaa!
Voi kiitos, teit mut iloiseksi kommentilla =)
Kuulostaa oikein kivalta vaihtelulta tuo ysärispinning, ettei viikosta toiseen sitä samaa vaan hiukan vaihtelua virkistämään! 🙂 (vaikkakin itse en valitettavasti pääse tunnille osallistumaan) Hyvä ohjaaja saa mielestäni koko porukan mukaan siihen tunnelmaan ja ei ns. ujostele siellä lavalla vaan antaa mennä niin ettei säästele! Tärkeää myös se kannustaminen ja joissain kohdissa aina kerrata sitä tekniikka. Yleisesti sellaset energiset, hyvätuuliset ja reippaat ohjaajat saavat sen jumpankin parhaalle mallille! 😀 ”huonoksi” taas näen sen ettei ohjaaja edes yritä ottaa kontaktia asiakkaisiin ja sellainen jatkuva liikkeiden unohtelu esim. Lesmills tunneilla alkaa pikkuisen tympimään. Musiikki on myös tärkeää, koska monesti se on liian hiljaisella mikä on todella ärsyttävää kun ei voi ottaa musiikista voimaa että jaksaa vipatki liikkeet! 🙂
Oikein hyvää joulunodotusta ja scootterin keikkaa!!! 🙂
Se oli kyllä kivaa vaihtelua tuo tunti! Kiitoksia ja samat sanat myös sinne 🙂
Oon jo jakanut näitä perusjuttuja niin paljon etten jaksa toistaa itseäni, mutta keksin yhden uuden 😀 Oikeastaan tuohon edelliseen kommenttiin liittyen.
Varsinkin Les Mills -tunneilla mua risoo, jos enemmän keskitytään siihen ns. Les Mills -fiiliksen luomiseen ”pidetäänkö hei ihan superhauskaa tänään, onks kaikki mukana, wuhuu jipii” kuin itse ohjaamiseen 😀 Noista tulee mulle ainakin yleensä vaan myötähäpeä ja mä sentään kuulun niihin jumpissa fiilistelijöihin ja hihkujiin, jos tilanne on oikea! Mutta nimenomaan tilanteen mukaan. On ihan eri asia hehkuttaa spesiaaliattackissa kuin joka viikkoisessa jumpassa, varsinkin, jos kommentit on joka kerta noi samat Les Mills -läpätykset 😀
Se on varmasti ärsyttävää, etenkin jos se fiiliksen luominen on ns. feikkiä, että yritetään olla pirteämpiä kuin oikeasti ollaan. 😀
Hehee, Suvin kanssa yllätäen taas samaa mieltä tuosta Les Mills-kaavasta ja hypestä. Niin päälleliimattua että! Joo, ei Aino susta oikein keksimälläkään huonoa osaa sanoa. Se sun askeleen keveys on jotain niin uskomatonta! 🙂 Ja voi Jenni, I miss you too!
Olin muuten tänään Milkan spinningissä ja tykkäsin. Jämäkkä ja ammattitaitoinen tyyli. Muistin kiittääkkin, tottakai. Musta on tärkeätä asiakkaana antaa palautetta, mieluiten face to face. Itse satsaan siihen. 🙂
Kiitos Anu! 🙂 Jenniä on mullakin ikävä, mutta pian hän on tulossa jouluvisiitille vaasaan.
Milka on ammattitaitoinen ja tietää mitä tekee! Kiva että ”uskalsit” kokeilla uutta ohjaajaa, saa vaihtelua ja voi löytyä uusia lemppareita 🙂
Minulla ei oikeastaan ole lisättävää, samoilla linjoilla olen muiden kommentoijien kanssa. Piti vaan tulla kertomaan että kyllä täältä ainakin yksi Kuopiolainen lukija löytyy. Jennin tunneilla on käyty ja kovasti tykätty. 🙂
Noniin kiva, että kommentoit. Jenni on kyl ihan huippu 🙂
🙂 <3
<3
Hei,
Ammattitaitoisen ohjaajan tunneilla on kivointa käydä. Ohjaaja joka tekee jo ja kertoo vasta sitten mitä tehdään on ärsyttävä. Valitettavasti niitäkin on salillasi ja olenkin odottanut suuresti milloin saatte Ladylinen nettisivuilla tunnin ohjaajan niin kuin WSC:llä on. Tämä helpottaisi paljon meitä jotka valitsemme tunnin ohjaajan mukaan.
Nettisivustomme on hieman ”jäljessä” ja toivoisin kovasti itsekin siihen parempaa päivitys-ominaisuutta. Valitettavasti nettisivut eivät ole meidän suunnittelemamme, vaan lady line on ketju, jolloin kaikilla on samanlaiset nettisivut. Facebook-sivullamme päivitämme, jos tunnilla on tuuraaja ja myös muita mahdollisia muutoksia 🙂
Ehkä eniten ärsyttää se, jos ohjaaja toteaa heti tunnin alkuun tyyliin ”jos ei tänään tunnu oikein hyvältä, niin voitte tehdä kevyemmin”. Ei aina tarvitse painaa henkihieverissä, mutta kyllä joka kerta pitää edes yrittää. Ei lähtöviivalla saa vielä luovuttaa. Se kuulostaa vähän asiakkaiden aliarvioimiselta ja itselle tulee sellainen olo, etteiköhän ohjaajakaan oikein tänään jaksaisi.
Jos itse kävisin tunneilla, mua varmasti ärsyttäisi tuollainen todella kovaa. Menisi fiilikset jos jo ennen tuntia annetaan lupa löysäilyyn 🙂
Ihan sattumalta tulin lukemaan blogiasi, ja päätin nyt sitten kommentoidakin 🙂
Hyvä ohjaaja saa viimeisetkin voimat puserrettua jumppaajista ulos, esim. Combatissa suoranainen ”huutaminen” tsemppaa ihan mielettömästi ja saa antamaan kaikkensa niin että melkein laatta lentää! 😀 Myös ihan niinkin yksinkertainen asia kuin sarjojen osaaminen ilman suurempia sössimisiä tekee hyvän ohjaajan.
Huono ohjaaja taas.. noh, moni asia ärsyttää joissain ohjaajissa, mutta kerran olin kyllä niin huonolla Sh’Bam tunnilla, että huh.. Ohjaaja oli juuri saanut lisenssinsä ja ohjaili ensimmäisiä Sh’Bamejaan. No, hänelle sitten oli ilmeisesti koulutuksista jäänyt päähän juurikin tämä ”mieletän Les Mills meininki, kaikki mukaan jee”. Muistaakseni biisinä oli Shots, ja liikkeessä sitten demonstroitiin korkkareilla kävelyä ja laukun heiluttamista mukana ja sitten vielä kumoiltiin niitä shotteja naamaan.. okei, ei siinä mitä, mutta kun jumppatunti oli suurimmaksi osaksi täynnä keski-ikäisiä naisia, ja ohjaaja huutelee ”Nyt hei kaikki ne upeimmat ja korkeimmat korkkarit jalkaan, lähetään baariin ja isketään kaikki miehet! Ne jotka ei miellytä, ajetaan pois meidän Vouittoneita heiluttamalla, oujee, meillä on mahtavat bileet! Nyt naiset vielä niitä shotteja naamaan SHOTS SHOTS SHOTS SHOTS oujeeee upeeta jeee!” Siltä tunnilta lähti neljä naista kesken kaiken pois.. Olin itsekin todella ärsyyntynyt ohjaajan ylipirteästä tyylistä mutta toisaalta tuntui pahalta että niin moni lähti pois.. Mutta ohjaajankin tulisi olla LUONNOLLINEN, niin tunnilla on kaikilla (varmaan myös ohjaajallakin) kivempi olla 🙂
Haha, kuulostaa ehkä hieman överisti vedetyltä tuo sh’bam veto… Meillä suomessa ei aina sovi ihan sama tyyli kuin esim. LM-dvd:n ohjaajilla. Ollaan ehkä hieman vaisumpaa kansaa kuin esim jenkit, jonka vuoksi tuollainen meno tunnilla voi enemmänkin vaivaannuttaa kuin olla kivaa.
Joskus itsekin tulee mietittyä, että meniköhän vähän överiksi jos on ollut todella fiiliksissä tunnilla 😀
Moikka!
Olen jo pidemmän aikaa lukenut blogiasi ja tykkään todella paljon. Ihailen suuresti intoasi monipuolisten tekstien kirjoittamiseen!
Olen itse kuopiolainen ja Jennin ohjaamien jumppatuntien ahkera kävijä. Mielestäni Jennillä on mielettömän hyvä ote ohjaamiseen ja aina pirteä fiilis 🙂
Moikka! Kiitos kovasti
Jenni on kyllä energinen ja reipas ohjaaja 😀
Heippa,
Täällä myös yksi Kuopiolainen, mutten Fressin asiakas.
Jonkin aikaa lukenut blogiasi. Tykkään teksteistäsi 🙂 Mukava niitä lueskella, toki omaan makuun enemmän tavallisen tallaajan urheilupäivä rutiinit kiinnostaa. Hyviä vinkkejä kuitenkin sinulta (ohjaajana) saa 🙂 kiitos niitä ja motivoinnista.
Joskus Les Millssin tunneilla käynyt, BodyCombat ehdoton suosikkini. Ohjaajista, hyvä ohhjaaja on AITO, mikkään ei ole upeampaa kun aitous, puhdas mielenkiinto siihen tekemiseen, se loistaa ulospäin ja näkyy jumppaajille ( ainakin minä sen näen, se tuo lisää potkua tekemiseen ). Rentous ja jämäkkyys, kuullostaa erikoiselta yhdistelmältä 😉 Mutta se vetoaa myös erittäin paljon myös. Ei nipoteta, rento fiilis, nauraakin voi, liikeet kuitenkin ohjataan tarkasti ja tehdään hyvin. MUSIIKILLA on myös ERITTÄIN suuri merkitys, hyvä musiikki lyö lisää tehoa tekemiseen 😛 Ohjaaja huolehtii että paikat tulee venyteltyä tunnin lopussa, oikea opetus venyttelyyn, mm. hengitys, rauhallisuus ja keskittyminen siihen venytykseen. Itse olen oppinut rakastamaan venyttelyhetkiä ja kotijumpan jälkeen venyttelen noin puoli tuntia tai joskus enemmänkin.
Huono ohjaaja, yhyn edellisiin, se mieletön ylikannustaminen! Aff!! Se on niin häpeällistä. Kannustaa voi, mutta aidosti ja normaalisti.
Ohjaaja ei ite tee liikkeitä, (ite harvemmin moisiin törmännyt)
Ohjaaja pitää kaikkia jumppaajia saman arvoisina, ei ota ketää silmätikukseen eikä hymyile vain tiettyyn suuntaan, koska se näkyy!
Aitoa, rentoa ja jämptiä reenaamista, siinä ne avainsanat 😛