Muutamien edellisten postausten kommentteihin on tullut kyselyitä, miten minä olen onnistunut omassa muodonmuutoksessani. Sanotaanko vielä pieni korjaus otsikkoon, eli en ole koskaan ollut lihava, mutta elämäntavat olivat hieman hakoteillä, enkä voinut hyvin. Mun ongelma on aina ollut jojoilu, välillä oon ollut hyvässä kunnossa ja välillä taas en. Tällainen veivaaminen ei todellakaan tee hyvää keholle ja pidemmän päälle se hidastaa aineenvaihduntaa ja kohta on todella vaikea enää päästä fätistä fitiksi. Alla on taas luvassa huikeeta kuvamateriaalia ennen-jälkeen meiningillä! Näitä kuvia on aina niin kiva katsella jälkeenpäin. Kuvista tuskin tarvitsee kertoa kumpi on ennen ja kumpi jälkeen. 🙂
Olen kertonut tämän polkuni jo aikaisemmin, joten jos haluat lukea matkani bileprinsessasta sporttimimmiksi, löydät sen täältä. Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä enemmän siihen, mitkä muutokset ovat saaneet aikaan pysyvän muutoksen ja tasapainon. Toki mullakin on vaiheita, kun poikkean rutiineista, mutta kun pohja on suurimman osan ajasta kunnossa, tasapaino säilyy. Mun esimerkki ei ole oikea vastaus kaikille, mutta ehkä näistä saa taas inspiraatiota omaan onnistumiseen. Onnistuminen on siis oikeasti mahdollista, toisilla se on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. En väitä etteikö mulla olisi ollut epätoivon hetkiä joskus, kun oon syönyt monia kuukausi oikein, eikä tuloksia silti näy. Joskus kroppa voi olla niin ”sekaisin” että vie aikaa saada se tasapainoon ja vasta sen jälkeen hommat alkaa sujua ja muutos näkyä.
Yksi tärkeimmistä asioista on se, että on valmis tekemään muutoksen ihan oikeasti. Tapaan paljon ihmisiä, jotka kysyvät ja haluavat ohjeita, mutta eivät kuitenkaan loppujenlopuksi tee kuten ohjeistan. Joskus ne omat tavat ja tyylit ovat niin juurtuneet takaraivoon, että on hyvin vaikea hyväksyä erilaista, uutta tapaa. Kysytään vaikka vinkkiä välipalalle ja kun sanon, että smoothie on hyvä vaihtoehto, sanotaan että se vie liikaa aikaa, eikö olis jotain helpompaa? Okei, tuo oli vain esimerkki, mutta jos haluaa muutoksen, täytyy olla valmis myös tekemään jotain. Kaikki ei voi aina olla helppoa. Toisena esimerkkinä toimii painonpudotus. Kun sanotaan, että täytyykin syödä enemmän, on se monille hyvin haastavaa.
Tapaankin aina sanoa että ruokavaliossa vähemmän ei ole enemmän, mutta liikunnassa vähemmän voi olla parempi. Yleinen ajatustyyli kun on, ”mahdollisimman vähän ruokaa ja mahdollisimman paljon liikuntaa.” Painonpudotus ja painonhallinta on hyvin harvoin vain fyysistä tekemistä, sillä suurin ongelma on usein se miten ajatellaan. Ihan aluksi täytyy olla valmis muuttamaan omaa ajatusmallia. Jos entinen tapa ei ole toiminut tähän mennessä, miksi se toimisi nytkään? ”if you always do what you always did you will always get what you always got” Kannattaa muistaa, että tämä lause ei aina tarkoita, että pitäsi tehdä enemmän, se voi myös tarkoittaa että pitäisi tehdä vähemmän, tai luopua jostain pinttyneestä tavasta.
Olen hyvin pitkälle joko-tai tyyppi ja tämä on ollut se suurin ongelma mun kohdalla. Joko söin pilkun tarkasti ja treenasin kuin eläin, tai sitten vedin kirjaimellisesti ihan läskiksi ja söin niin paljon, että meinasin ratketa. Ihan vaan siksi, että nyt saa syödä ja pitää syödä kun on mahdollisuus. Nykyään vältän itseni syömistä ähkyyn. Vaikka herkuttelen, en syö enää niin, että napa ratkee. Mun tapauksessa voin kyllä syödä todella paljon ennen sitä ähkyä, sillä mulla on aika pohjaton vatsa. Kun aineenvaihdunta pelaa ja liikkuu näillä määrillä, ei ihan pienet annokset enää riitä. 😀
Kannattaa siis unohtaa molemmat ääripäät ja löytää tasapaino. Ruokahimot iskevät silloin kun on syönyt liian kevyesti, tai saanut liian vähän ravintoaineita. Ruoka ei ole vain kaloreita, vaan elimistön polttoainetta. Kun elimistölle antaa laadukasta polttoainetta, se kulkee ongelmitta pidempään. Jos katsotte alla olevia kuvia, uskoisitteko, että oikeanpuoleisessa syön melkein tuplasti enemmän kuin vasemman puoleisessa? Suurin vaikuttaja on se, mitä syön.
Erittäin tärkeä oivallus omalla kohdallani oli se, etten ajatellut ravintoa vain kaloreina, vaan keskityin enemmän siihen mitä syön. Nykyään en siis yritä kokoajan karsia jotain pois, vaan keskityn lisäämään hyviä juttuja, joista saan paljon ravintoaineita ja vitamiineja. Joka aterialla pyrin aina syömään vihanneksia ja vielä mahdollisimman paljon. Vihannekset eivät toki ole ainoa juttu mitä lisäilen, mutta pääasiallisesti yritän aina lisätä ruokavaliooni mahdollisimman ravintorikkaita ja luonnollisia ainesosia, tällöin ne huonommat vaihtoehdot jäävät automaattisesti vähemmälle.
Tähän samaan asiaan liittyen, omalla kohdalla aika ratkaiseva askel oli kun aloin syödä säännölisesti. Kaikkia palasia ei voi saada heti kohdilleen, mutta tästä on aina hyvä aloittaa. Kannattaa pyrkiä syömään niin, että nälkä ei pääse vaivaamaan missään vaiheessa. Jos tiedän meneväni jumppien jälkeen kauppaan, syön heti jumpan jälkeen questbarin, vaikka nälkä ei edes tuntuisi vielä. Muuten se ehtii iskeä ennen kuin olen saanut raahattua ruokapussit kaupasta kotiin ja silloin on jo paljon haastavampaa ajatella järkevästi. 😀
Kaikki nämä ohjeet nivoutuvat aika pitkälle samaan asiaan – laatu korvaa määrän. Ruokavaliossa uusin ja yksi suurimmista vaikuttajista omaan fyysiseen ja sitä kautta psyykkiseen vointiin on ollut puhtaaseen ravintoon siirtyminen. Suosin luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa, eli luomua. Tämä saattaa kuullostaa hifistelyltä ja hienostelulta, mutta kun oikeasti perehtyy asiaan, tajuaa mistä on kyse. Mielstäni on hyvin surullista, että nykään jugurtit, leivät ja pastaruuat ovat ihmisten mielestä sitä oikeeta, tavallista ruokaa. Jos jokin näistä pilkottaisiin pienempiin osiin, huomattaisiin etteivät ne oikeastaan sisällä juurikaan mitään, mitä meidän keho tarvitsee. Tämä on vain minun mielipiteeni ja on ihan ok olla myös eri mieltä! 🙂
Liikuntapuolella muutoksena on se, että vaikka treenaan paljon edelleen, hommassa on jonkinlainen järki mukana. Voimaharjoittelu on toki tukenut hyvin suurta jumppamäärän tempomista ja sitä kautta oon saanut enemmän ulkoisia muutoksia aikaiseksi. Tässä asiassa en ole hyvä vertauspohja kenellekkään, sillä esimerkiksi Bodyattack-tunti ei ole mulle yhtä kova suoritus kuin tavalliselle liikkujalle. Oon liikkunut niin paljon, että kroppa ei rasitu enää samalla tavalla. Hyppiminen, juokseminen tai polkeminen on melkein mun perusolemus. 😀 Sen vuoksi suuretkaan määrät eivät tuota samanlaista väsymystä, kuin sellaisille jotka liikkuvat vähemmän. Koskaan ei kannata verrata omaa treenausta toiseen. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, jonka vuoksi pitäisi aina kuunnella omaa kroppaa ja mennä sen mukaan! 
Loppuun vielä aiheesta poiketen pieni ilmoitus! Sain kuulla olevani ehdolla Indiedays Blog Awardseissa – Inspiroivin hyvinvointiblogi osiossa ja tämäkös teki mut onneliseksi. Olen hyvin kiitollinen tästä kunniasta, vautsi vau!! Jos koet, että blogini ansaitsee tämän palkinnon, voit läydä äänestämässä meikäläistä täällä. Kiitos tuhannesti jo teille jotka äänestitte minut ehdolle, olisihan se hienoa voittaa tällainen palkinto, kun kisailee noin kovassa seurassa!
Ehdokkaiden valintaan ja äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia 25.10. järjestettävään Indiedays Blog Awards -juhlaan, jossa voittajat palkitaan.
