Sain tuossa jonkun aikaa sitten mailia, jossa tehtiin juttua erääseen lehteen ja toivottiin mun kertovan omista paheistani. Siitä sainkin idean kirjoitella niistä myös laajemmin tänne. Olen jo kertonut mm. omasta laiskuudestani, mutta ajattelin kirjoitella nyt useamman paheen liittyen juuri treeniin ja ravintoon.

Kehotan aina muita kuuntelemaan kehoa ja muistamaan levon tärkeyden, mutta sitten saatan unohtaa tämän itse ja välillä herään siihen, että taas mennään äärirajoilla, jolloin pitää painaa jarrua! Menen jumppaamaan vaikka pää kainalossa, tai nilkka nyrjähtäneenä, ”no excuse”. 😀 

Samaan asiaan liittyen, en osaa myöntää omaa väsymystä tai pyytää apua. Mulle on siunaantunut sellainen ”koneen” leima ja joskus on tosi haastavaa sanoa ääneen, että nyt mä en vaan jaksa!

Innostun asioista ehkä jopa liiakseen ja sitten meen 150% lasissa tämän jutun parissa ja unohdan, että kokonaisuus on lopulta kuitenkin se tärkein asia. Esimerkiksi hormonitasapaino-huumassa törsäsin varmasti useita tonneja vitamiineihin ja juttuihin intopäissäni. 😀 Edelleen uskon hormonitasapainoon ja siihen että vitamiineja tarvitaan, mutta olen ehkä hieman rauhoittunut asian suhteen. Sama juttu on tapahtunut monen muun asian kohdalla, all in! 😀

Olen kova napostelemaan. Kun olen syönyt, jatkan hommaa vielä napsimalla sieltä täältä vähän lisää ruokaa, vaikka ei olisi enää nälkä. Tosin nyt tämä tapa on joutunut pannaan, koska noudatan ruokavaliota. 

Mitä omiin treeneihin tulee, olen kova arpomaan päässäni, että meniskö vai eikö menis. Saatan muuttaa mieltä useaan otteeseen ja lopputulos saattaa olla ihan mitä tahansa. Jos jätin edelliskerralla treenin väliin, teen sen luultavasti uudelleen myös seuraavalla. Sama toimii myös toisinpäin. Tämän vuoksi mulla varmaan onkin noin paljon jumppia, sillä silloin on vaan mentävä, eikä ole aikaa miettiä jaksaisko vai eikö. 😀

Tästä tavasta olen jo onneksi päässyt aika hyvin yli, mutta silloin jos herkuttelen, tulee helposti vedettyä överit. Suolaista ja makeaa ja taas suolaista ja vähän voileipää, jäätelöä ja popparia… 😀 Miksi on niin vaikeaa syödä kohtuudella?

Mitä tulee jumppien suunnitteluun, jätän kaiken aina aivan viime tippaan. Esimerkiksi viime lauantaina tein aamulla uuden lämmittelyn body-tunnille, aika loppui kesken ja viimeisiä kuvioita opettelin autossa matkalla töihin ja viimeinen biisi veti vikoja nuotteja vielä silloin kun kävelin jumppasaliin ohjaamaan kyseistä tuntia. 😀 

Olen aika itsekäs, eli en helposti anna periksi omista tavoistani edes muiden pyynnöstä. Jos olen päättänyt mennä nukkumaan kl. 22 niin silloin koko talon pitää olla hiljaa, että saan mun terveysunet. Jos mulla on käynnissä jokin treeniprojekti, elän voimakkaasti kuplassa, jolloin sosiaalinen elämä kärsii helposti. Onneksi on ymmärtäväinen mies ja kaverit. 😀

Löytyykö muilta samoja paheita? 🙂

kuvat: Riikka