Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Ja hitsi vie, että se muuttaminen saattaakin joskus tuntua vaikealta, ainakin ajatuksen tasolla. Mitä esimerkiksi treenaamiseen tulee, asioita tulisi muuttaa aina välillä. Omalla kohdalla tuo muuttaminen ei onnistu, koska työ. Samat jumpat pyörii viikosta toiseen, samoina päivinä ja samoina kellonaikoina. On siis ihan fakta, että mikäli haluaisin jotain uutta, mun pitäisi myös tehdä jotain uutta. Olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen siinä mielessä, sillä koen ettei tässä elämäntilanteessa juuri nyt ole tarvetta saavuttaa mitään sen kummempaa kuin liikunnan tuoma hyvä olo.
Nyt kuitenkin avautui tilaisuus tehdä jotain toisin, sillä jumpat ovat tauolla viiden viikon ajan ja yleensä lomalla mä oon jatkanut aika samalla tyylillä, määriä vain vähentäen. Siitäpä sitten heräsi ajatus, että mitä jos kokeilisi tehdä jotain toisin tällä kertaa? Tämä tulee olemaan mulle todella haastavaa, mutta joskus pitääkin vähän ravistella pakkaa ja mennä omalle epämukavuusalueelle.
Mä oon mennyt tämän kevään, varsinkin viimeiset pari kuukautta aika kovaa, siis vetänyt jumppia / treenannut aika hulluja määriä ja nyt kun ne ohjaukset loppui kuin seinään, en voi kieltää etteikö olisi tullut pieni ahdistus, että mitäs nyt sitten?
Se, että treenien väheneminen tai ylipäätään treenit aiheuttaa tällaisen fiiliksen, on merkki siitä että on ihan hyvä idea tehdä jotain toisin. Uskon, että tämän fiiliksen pystyy ymmärtämään vain ne, jotka ovat olleet samassa tilassa, eli treeni tai ohjaaminen vie niin ison osan elämästä, että kun se jostain syystä jää pois, tulee todella tyhjä olo. Tuo pätee kai kaiken muunkin asian suhteen joka vie elämästä suuren siivun.
No mennäänkö jo aiheeseen? Heh. Eli suunnitelma joka tulee olemaan mulle todella haastava, etenkin psyykkisesti on seuraavanlainen. Saan treenata viikossa maksimissaan 4 kertaa ja tulen minimoimaan kaiken kovasykkeisen treenin (kääk!) eli treenaan (salilla) 3-4 kertaa viikossa, that’s it. Käyn tällä hetkellä Voimavalmentaja – koulutusta, josta olen saanut inspiraatiota ja ideoita omaan treeniin testattavaksi, joten tulee samalla otettua noita oppeja ihan käytäntöön. Jotta hapenottokyky ei ihan droppaa, saatan käydä satunnaisesti jumpissa tai lenkillä, mutta määrällisesti pysyn tuossa 3-4 treenin haarukassa.
Tällä hetkellä mulla on vielä rintakehässä tikit, joten kaikki kovatehoinen treenaaminen on pannassa. Tuo alue on sellainen ettei se liiku vaikka liikutan käsiä tai ylävartaloa, mutta hikoilu ja kova riuhtominen ei kannata, jottei haava aukea.
Mitäs luulette, kuinka muijan käy? 
PS. Huomenna vastaan kaikkiin uusiin kommentteihin ja muihinkin somen kautta tulleisiin kysymyksiin ihan postauksen muodossa!
instagram: ainorouhiainen
