Kävin äsken kävelyllä aivan mahtavassa talvikelissä 🙂 Siinä dallatessa fundeerasin vähän juttuja ja ylläolevaa otsikkoa. Monesti sanotaan että elämästä pitäisi nauttia. Kyseinen lause tuppaa tulemaan useesti esiin silloin kun puhutaan ravinto-asioista. Joskus pitäisi saada herkutella ja nauttia elämästä? right? Mä myönnän myös itse ajatelleeni noin ja tavallaan ajattelen vieläkin, kuitenkin hieman eri perspektiivistä katsellen.
Jos tänään olisi mun elämän viimeinen päivä niin olisinko tyytyväinen siihen miten oon elänyt? Harmittaisiko mua ne kaikki tunnit joita oon käyttänyt urheiluun ja terveellisten ruoka-asioiden miettimiseen? Kaduttaisiko mua että oon syönyt liian vähän suklaata ja muita herkkuja?
Voit myös kysyä nuo samat kysymykset itseltäsi ja ehkä tehdä muutoksia niiden perusteella?
Elämästä pitää todellakin nauttia ja liian tiukkapipoinen eläminen vie pohjan kaikelta hauskalta. Ruoka tai treeni ei saisi olla määräävässä asemassa kun suunnitellaan aikatauluja ja tekemisiä. Eri asia on tietenkin kilpa-urheilijat (ja urheilua työkseen tekevät), silloin treenit usein menevätkin kaiken muun edelle. Jos motiivina on esim. pelkästään laihtuminen jonka ansioista treenaaminen+syömisten miettiminen määrää henkilön elämää on jokin kyllä mielestäni pielessä.
Mulle ravinnosta nauttiminen ei enää tarkoita järjetöntä sokerin ja rasvan mättäämistä. Haluan nauttia siitä mitä syön, mutta haluan että hyvä olo jatkuu myös tunti kaksi syömisen jälkeenkin. Mä en väitä että suklaa olisi pahaa…Suklaa on mielestäni todella hyvää, mutta se hyvä kestää tasan sen sekunnin ajan kunnes sokerit ja rasvat on sulanut kurkusta alas 😀
Vai voiko joku myöntää että on joskus ajatellut suklaalevyn/karkkipussin tms. syömisen jälkeen että ”voi hitsi olipa hyvä että vetäsin tuon pussilisen sokeria?” hmmm… 😀
Joskus treenaamaan lähteminen voi olla tosi työlästä ja ei välttämättä huvittaisi yhtään, mutta onko joku teistä joskus ajatellut treenin jälkeen että ”voi hitsi kun tuli lähdettyä, nyt ottaa kyllä päähän” …hmmm 😀
Mikähän mun pointtini oikeestaan oli tässä tekstissä? Ehkä se että jokainen oppisi tuntemaan itsensä ja löytämään ne asiat joista nauttii. Mä rakastan ruokaa ja syömistä melkeen yhtä paljon kun treenaamista ja jumppien vetämistä. Mä en rakasta sitä kaameeta, löysää väsynyttä oloa mikä mulle tulee kun oon ahtanut puolikiloa karkkia tai muuta turhaa kurkusta alas. Ei tietenkään tarvitse vetää sitä 500 grammaa kerralla, mutta se on sitten helpommin sanottu kuin tehty ainakin jos kyse on meikäläisestä 😀
Kukin taplaa tyylillään ja mä en tuomitse ketään joka haluaa nauttia herkutellen. Jokaisen oikeus on päättää ihan itse mitä suusta laittaa alas (tai jättää laittamatta!), mutta usein vanhoihin tapoihin jää kiinni eikä edes huomaa miksi toistaa joitakin kaavoja mistä ei tule hyvä olo vaan päinvastoin. Muutoksien tekeminen alkaa päätöksistä ja päätöksien muuttamisesta teoiksi. Se on yllättävän paljon helpompaa kuin voisi kuvitellakaan 🙂
