ADDIKTIONA HYVINVOINTI

Hyvinvoinnin nimissä näkee nykyään jos minkämoista elämäntapaa sekä tyyliä, mikä on pistänyt miettimään, että mikä on todellisuudessa hyvinvointia ja mikä sen verukkeena jonkun addiktion suorittamista. Yritän saada ajatukseni mahdollisimman hyvin ulos, sillä oon miettinyt tätä aihetta melko paljon viime aikoina. Tein myös aiheesta haastattelun taannoin, jonka tiimoilta sain itsekin paljon uutta ajateltavaa. Karkeasti sanottuna, meidän kaikkien pääasiallinen tavoitehan on olla onnellinen. Niin, että elämä rullaa kivutta ja voidaan hyvin sekä sisäisesti että myös ulkoisesti. Koen kuitenkin, että yhä useammin terveellisyyden suorittaminen saattaa viedä vain kauemmaksi tuosta tavoitteesta.

Tällä hetkellä koen, että sana hyvinvointi on saanut myös hieman virheellisiä mielikuvia johtuen ulkonäkökeskeisestä yhteiskunnasta. Sosiaalinen media on tuonut tähän vahvasti oman mausteensa, sillä siellä jokainen voi olla juuri sitä mitä haluaa näyttää ulospäin. Tästä aiheesta on jauhettu niin paljon, että jätän sen analysoinnin tällä kertaa väliin, mutta jokainen tietänee mitä tällä tarkoitan. Ulkonäkökeskeisyys, ulkonäköpaineet ja itsensä hyväksyminen ovat aika pinnalla nykyään ja itsekin oon joutunut taistella tämän asian kanssa, koska oon aika tiukasti mukana hyvinvointibisneksessä ihan päivittäin.

Fakta on se, että äärimmäisen ”hyvässä kunnossa” (=rasvaton, lihaserottuvuus) pysyminen vaatii äärimmäisen paljon. Mikäli kyseessä ei ole lottovoitto geenienjaossa, joutuu tehdä melkoisen paljon hommia ja uhrauksia, jotta kroppa pysyy nykyihanteen mukaisessa timmissä kunnossa. Mulle on aina ollut tärkeetä olla hyvässä kunnossa ja se, mikä on mun mielestä riittävän hyvä kunto, vaatii aika paljon.

Se vaatii monen monta treeniä viikossa ja se vaatii sen, että ruokavaliossa ei ole paljon mitään ylimääräistä. Nyt viime aikoina oon miettinyt paljon sitä, että mitä haluan. Haluanko elää sellaista elämää vai pystynkö hyväksymään itseni ”ei niin hyvässä kunnossa”, mutta sitten taas ottaa iisimmin muuten. Toisaalta, kun mulla on rutiinit kunnossa, eli ns. suoritan kaiken ”täydellisesti”, voin toki hyvin, etenkin fyysisesti. En tarkoita, että terveelliset elämäntavat olisivat mulle jotain pakkopullaa, mutta just sen tasapainon ja keskitien löytyminen on saattanut olla joskus haastavaa. Oon sitä mieltä että on satakertaa helpompaa suorittaa jotain ruokavaliota ja treeniohjelmaa, kuin löytää todellinen balanssi niin, että valinnat tulevat luonnostaan ”oikein”. :)

Kuten aiemmin kirjoittelin, hyvinvoinnin nimissä eletään hyvin erilaisilla tyyleillä ja on helppo turvautua tuon sanan alle, vaikka omat touhut olisivat kaukana varsinaisesta hyvin voimisesta. En tietenkään tarkoita, että aina olisi näin, mutta jokainen voi ottaa pienen hetken ja miettiä, onko omat puuhat enemmänkin terveyden suorittamista vai onko olo oikeasti hyvä, energinen ja onnellinen? Ulkonäkö ei tosiaankaan kerro aina siitä mikä vointi on todellisuudessa.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.