VAHINGONILO ON PARAS ILO

Näin sosiaalisen median aikakautena nousee esiin paljon ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia. Kun jengi tuo mielipiteitään ja ajatuksiaan ilmi somessa ja keskustelupalstoilla ja kun sen voi tehdä vielä anonyymisti, kertoo se paljon millaisia tyyppejä maa päällään kantaa.

Viime päivinä mediassa on pyörinyt paljon erään fitnessvaikuttajan vangitsemisestä ja rikosepäilyistä. Tästäkö riemu repesi, siis ihan kirjaimellisesti repesi. Tuntuu, että suurin osa kannanottajista on ollut nimenomaan hyvinkin iloinen tästä tapahuneesta. Vahingonilo on oikeen paistanut kommenteista ja ajatuksista, joita on munkin silmiin osunut, koska juttua olen mielenkiinnolla seurannut.

Olen sitä mieltä, että rikoksista tulee saada rangaistus, mutta en ymmärrä miksi julkiset henkilöt pitää suoraan sanottuna nylkeä tuolla netin syövereissä. Hekin ovat ihmisiä ja jokainen voi ehkä kuvitella, miltä tuntuisi saada tuhansia vihaviestejä, kommentteja ja keskustelun aloituksia netissä. Jokainen meistä on ihan varmasti tehnyt virheitä, joista saisi skandaaleja ja lööppejä, mutta miltä se tuntuisi jos kaikesta tulisi julkista?

Itse en tunne tätä kyseistä henkilöä, mitä nyt uutisista ja somesta joskus seurannut, joten mulla ei ole siinä mielessä puolueellisuutta tässä keississä. Tiedän, että hän on elänyt luksuselämää ja näyttää hyvälle, joten siinä varmasti ne suurimmat kateuden aiheet tulevatkin. Monia näyttää ärsyttävän, jos joku pääsee helposti hyvään asemaan elämässä, mutta sehän ei suoranaisesti ole pois keneltäkään muulta. Kai se on ihmisluonnolle normaalia, että toisen epäonnesta iloitaan ja onnea kadehditaan?

Pienemmässä mittakaavassa tämä on mun mielestä ihan normaalia, esimerkiksi jos oman lomamatkan aikana Suomessa sataa, suurin osaa iloitsee lomastaan enemmän! :D Mutta kun asiat menevät niin henkilökohtaisuuksiin, että toisen ihmisen elämä jopa tuhoutuu, ollaan jo ihan väärillä urilla. Sanon tämän taas, mutta kannattaa aina miettiä, miltä itsestä tuntuisi ja miten toivoisit muiden kohtelevan sinua vaikealla hetkellä.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa tähän kyseiseen tapahtumaan ja siihen onko joku syyllinen vai syytön, vaan ottaa kantaa ihmisyyteen, empaattisuuteen ja toisen ihmisen huomioon ottamiseen. Omia tunteita ei välttämättä voi hallita ja uskon, että on normaalia tuntea kateutta tai vahingoniloa, mutta isoin mutta on siinä että kaikkia mielipiteitä ei aina tarvitse välttämättä tuoda julki, etenkään silloin jos siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekkään! Se, mitä tuntee muita kohtaan heijastuu kuitenkin aina jollain tavoin itseensä, sillä esimerkiksi vahingonilo on usein tietynlaista epävarmuutta, jolloin toisen epäonni buustaa itsetuntoa ja omaa varmuutta. Kaikkiin tunteisiin löytyy yleensä vastaus ihan omasta itsestä.

Rauhaa ja rakkautta ruudun sinne puolen! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


10 x PAKKO MYÖNTÄÄ ETTÄ..

..Oli melkoinen shokki käydä ohjaamassa jumppa kolmen viikon tauon jälkeen. Siis tältäkö se tuntuu oikeesti? :D Sykkeet huiteli maksimin puitteissa melkeimpä alusta loppuun ja sitä tajusi, että taitaa tämä olla suht tiukka treeni, vaikka itse elää siinä mikään ei tunnu missään – kuplassa suurimman osan ajasta. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu tulla ensikertalaisena kovatehoiseen jumppaan ilman kummempaa kuntotaustaa, respect!

..Kyseinen lepo on tehnyt hyvää, sillä on ihan positiivista, että kovassa harjoituksessa saa sykkeet liikkeelle, eikä aina jää junnaamaan samalle vauhtikestävyysalueelle. 

..Lomalla oleminen ei ole niin helppoa, mitä se odottavissa mielikuvissa on. Itse joudun tehdä töitä, että pystyn päästämään irti suorittamisesta ja stressaamisesta, kun ei ole mitään tekemistä. On kai ihan luonnollista, että jos oot viisi viikkoa lomalla, joka päivä ei voi olla ohjelmaa aamusta iltaan. 

..Kesällä nouseva alkoholin kulutus näkyy ja tuntuu aika nopeasti negatiivisesti niin kropassa kuin pääkopassa. :D Enkä tarkoita tällä mitään alytöntä ryyppämistä, mutta ei siitä pääse mihinkään, ettei se taida hyvää tehdä ainakaan näin hyvinvoinnin näkökulmasta, hah.

..Ihminen on hyvin sopeutuvainen. Sitä aina tuntuu, ettei muka pysty muuttaa tapojaan, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan, että ei tarvitse kuin päättää ja sopeudun hyvin nopeasti uuteen juttuun.

..Hävettää kuinka hölmöihin juttuihin on itsekin haksahtanut männä vuosina. Tarkoitan nimenomaan treeni- ja ruokavaliohommia. Milloin on mikäkin keino tai trendi ”ollut se juttu”, joka tuo ultimaattiset tulokset ja onnen. No, täytyy ajatella, että virheiden kautta oppii ja tulee fiksummaksi.

..Edelliseen viitaten, kaiken hifistelyjen ja testailujen jälkeen, olen palannut niin sanotusti lähtöruutuun. Sinne perusasioiden äärelle ja se tuntuu aika kivalta.

..Mulla on ihan hirveä ikävä jumppameininkejä ja kaikkia ihmisiä. Enää pari viikkoa ja pääsen jälleen oravanpyörään! :D 

..Olen huomannut kuinka sitä aina kaipaa sitä mitä ei ole. Työhärdellissä haaveilee lomasta ja lomalla muistelee kuinka ihania ne omat rutiinit on ja se fiilis kun kaikki rullaa haluamallaan tavalla. 

..Tämän kesän ”tavoite” onkin ollut hetkeen keskittyminen. Kaikista kaipailuista huolimatta, olen pyrkinyt nauttimaan hetkestä ja muistuttanut itseäni, että tämäkin on ohimenevä vaihe.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ARKIAKTIIVISUUS VS. KOVAA TREENAAMINEN

Moikka pitkästä aikaa! Tässä tuli pidettyä viikon kirjoitustauko ja täytyy myöntää, että teki ihan hyvää. Viime viikko vietettiin Helsingissä ja oli ihan luontevaa ottaa suurempi lomavaihde silmään, kun ei ollut tutut rutiinit rytmittämässä menoa.

Olen kertonut seuraavani aktiivisuutta, kulutusta ja esimerkiksi päivittäistä askelmäärää multisportkellon avulla (polar vantage m). Nyt kun on tullut treenattua vain 3-4 krt viikkoon salilla niin on ollut mielenkiintoista verrata miten se vaikuttaa kokonaiskulutukseen ja aktiivisuuteen yleisesti. Sitähän sanotaan, että kun treenaa paljon ja kovaa, keholla on taipumus minimoida kehon liikettä ihan huomaamatta. Keho yrittää ikään kuin säästää energiaa ja voimia, koska meno on kovaa.

Mennään siis itse asiaan ja lähdetään vertaamaan:

Normaalissa arjessa mun viikkotason kulutus on 21-22 000 kilokaloria. Treenejä tulee viikkoon 13-15, sisältäen siis jumpat ja omat treenit. Omat treenit olivat pääosin juoksu- tai salitreenejä. Pyrin olemaan muutenkin aktiivinen, eli käyn kävelyllä koiran kanssa ja pyöräilen työmatkoja (jos kelit sallii :D). Keskimääräinen askelmäärä tällaisella viikolla on 20 000 askelta per päivä (jumpat ja treenit ovat tässä mukana)

Viimeisten viikkojen keskimääräinen kulutus on ollut 18-19 000 kilokaloria, mikä on siis noin 3000 kaloria vähemmän. Treenimäärät ovat pudonneet kolmeen neljään salitreeniin. Sen sijaan yleisliikkuminen eli arkiaktiivisuus on noussut. Askelmäärä oli noin 20 000 askelta per päivä.

Jos siis ajatellaan painonhallintaa tai laihdutusta, se mitä teet heräämisen ja nukkumaan menon välillä on paljon tärkeämpää kuin tunnin treeni. Toki treenaaminen tukee hyvinvointia paljonkin, mutta arkiaktiivisuus on silti tärkeämpää ja tehokkaampi tapa pitää terveyttä yllä. Esimerkiksi viime viikolla mulla oli päiviä, kun en ollut treenannut mutta päivän kokonaiskulutus oli silti 2900, mikä on aika paljon. Noina päivinä tuli pääosin käveltyä ja pyöräiltyä paikasta toiseen ja olin muutenkin aktiivinen, koska siihen oli energiaa (ja toki myös aikaa). Kovana jumppapäivänä kun mulla on jopa neljä ohjausta, kulutus on noin 3500.

Nämä luvut ovat Polarin antamia lukuja, eli en tietenkään voi sanoa varmuudeksi, mutta sopivat hyvin vertailuun. Se mitä tällä teksillä yritän viestittää on tosiaan se, että jälleen kerran kokonaisuus on paljon tärkeämpää kuin yksittäiset asiat. Olen kuullut sanovan, että joku ei voi aloittaa elämänmuutosta, koska ei ehdi treenata vielä tai, että kesällä tulee aina lisäkiloja kun ei halua mennä kuntosalille, koska hienot säät. Jokainen pystyy liikkua jos vain haluaa. Päivittäiset pienet valinnat muodostavat nimittäin suuren kokonaisuuden ja siihen kannattaakin aina pyrkiä!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook