Hellurei raskausviikko 30! Nyt aletaan jo lähestyä viimeisiä viikkoja ja kuukausia. Oon monesti maininnut, että raskauteni on ollut helppo. Olen viihtynyt omassa kehossani ja pystynyt nauttia tästä ajasta ilman mitään kummempia vaikeuksia. Alkuraskauden pahoinvointi oli toki oma vaiheensa, mutta tuntuu, että sekin on jo päässyt unohtumaan. 😀
Kirjoittelen tänään fiilispohjalta omia ajatuksia ja näkemyksiäni raskaudesta ja liikkumisesta. Nää on aina sellasia asioita, mistä jengi tuntuu vetävän herneen nenään todella helposti, joten mainittakoon heti alkuun, että tämä ei ole mitään tieteellistä faktaa, vaan omaa kokemusta!
Olen sitä mieltä, että omilla valinnoilla ja elämäntavoilla on vaikutusta raskauden kulkuun ja siihen miten keho jaksaa tuon vaiheen läpi. Tiedän ja ymmärrän ettei kaikkeen voi vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi ja kannattaakin! Sanoisin myös, että se missä kondiksessa keho on ennen raskautta vaikuttaa myös paljon vointiin ja jaksamiseen raskauden aikana.
kotijumpan jälkeen posket punottaa, parasta! 😀
Väitän myös, että helpon raskausajan tärkein asia omalla kohdallani on ollut liikunta eli treeni! Treeni on pitänyt kehon siinä kunnossa, että fyysisiä vaivoja ei ole ollut yhtään ja samalla se on pitänyt mielen virkeänä ja auttanut jaksamaan. Itse olen myös sitä mieltä, että raskaus ei rajoita liikkumista, sitä täytyy vaan soveltaa tietyissä asioissa.
Jos saisin antaa jonkun vinkin, sanoisin että liikunta kannattaa pitää mukana ekoista viikoista asti ja treenata haluamiaan lajeja säännöllisesti. Sillä kun keho muuttuu, on pitkien taukojen jälkeen vaikeaa palata liikunnan pariin ja se saattaa tuntua myös hankalalta. Jos sen sijaan liike jatkuu muutoksien mukana säännöllisesti, ei missään vaiheessa tule tilannetta että liikkuminen olisi vaivalloista. Tiedän, että pahoinvoinnin aikaan liikkuminen vaatii todellista tsemppiä, mutta omalla kohdalla treeni oli se ainoa hetki kun ei oksettanut, etonut ja en voinut huonosti. Painotan, että puhun tässä omista kokemuksista ja tuntemuksista, enkä väitä että tämä olisi mikään kiveen kirjoitettu totuus joka pätee jokaiseen raskaana olevaan!
Sääntöjä ja ohjeita raskausajan liikunnasta on todella paljon ja mitä nyt olen asiaa seuraillut, erilaisia ohjeitakin jaetaan ihan laidasta laitaan myös neuvolan toimesta. Osa lopettaa liikkumisen siksi, koska ei tiedä mitä voisi tehdä ja koska pelkää sen olevan vaarallista. Tämä on todella harmillista, sillä mikäli ei ole terveydellisiä esteitä, liikunta päinvastoin tekee vain hyvää sekä äidille että vauvalle!
Monet kokevat kehon muutokset jopa ahdistavana (painonnousu) raskausaikana ja uskon, että säännöllinen liikunta jeesaa myös tässä. Kun elää terveellisesti ja tekee hyviä valintoja, on mielikin paljon positiivisempi ja uskon, että kaikki muutokset tuntuvat helpommilta. Itse en ole kokenut oloani tukalaksi tai jättiläiseksi vielä kertaakaan tässä 7,5 kuukauden aikana. Okei, sukkien ja kenkien jalkaan laittaminen on jo vähän ärsyttävää, mutta eiköhän tuon kestä! 😉
Olen myös huomannut yhden aika yleisen asian, eli monet raskaana olevat tuovat julki kuinka sitten raskauden jälkeen aiotaan aloitta treenit ja terveelliset elämäntavat ja palata siihen ”vanhaan kuntoon”. Hieno homma, mutta ihmettelen vaan, että miksi vasta raskauden jälkeen? Miksei voisi jo raskauden aikana vaalia näitä asioita ja pitää huolta kehostaan. Jos ei pysty liikkua, aina voi tehdä muita hyviä valintoja. Itse en todellakaan aio aloittaa mitään erikoista ohjelmaa tai diettiä, vaan syön esimerkiksi ihan samoin kuin nytkin ja ennen raskautta.
Alunperin olin ajatellut kirjoitella raskauden aikaisista liikuntamuodoista, mutta homma lähti näköjään hieman laukalle! 😀 Kun ilmoitin olevani raskaana, sain paljon viestejä jos voisin kirjoittaa mitä ryhmäliikuntatunteja tai treenimuotoja voi harrastaa raskaana. Näin loppuvaiheessa olevana voin sanoa, että ihan kaikkia ryhmäliikuntatunteja! Mun mielestä ryhmäliikunta on nimittäin ihan parasta raskausajan liikuntaa! Ai miksi?
Koen, että hyvä hapenottokyky eli kestävyyskunto on ollut ihan kullanarvoinen juttu näin raskaana. Mua ei oo missään vaiheessa hengästyttänyt normaalit arkiset asiat ja hyvä suorituskyky on helpottanut kehoa selviämään muutoksista ja mm. painavammasta kehosta ilman ongelmia. Ryhmäliikuntatunnit ovat kestävyysharjoittelua, joka parantaa siis juuri kestävyyskuntoa ja hapenottokykyä. Ryhmäliikunta ei kuitenkaan ole pelkkää kestävyysliikuntaa siinä mielessä, että tunneilla kehitetään myös kestovoimaa, eli näin tutummin tunnettua lihaskuntoa. Pienemmät painot ja pidemmät sarjat sopivat raskaana olevalle todella hyvin (tekniikat helpompi hallita) ja silti siitä saa myös voimaharjoittelun tuomia positiivisia vaikutuksia, esimerkiksi tärkeille ryhtilihaksille!
Ryhmäliikunta on useimmiten intervalliharjoittelua, joka sopii myös sykkeen puolesta raskaana olevalle. Syke ei pysy liian pitkään korkealla, vaan harjoittelu on nimenomaan vaihtelevaa intervallia. Omalla tekemisellä pystyy tietysti vaikuttamaan tehoihin ja jättää itselle sopimattomat liikkeet tekemättä tai korvata ne jollain toisella.
En koe, että olisi mitään tuntia, mitä en olisi pystynyt ohjaamaan raskausaikana. Liikuntahistorialla on tietysti myös todella oleellinen vaikutus siihen, mitä pystyy ja kannattaa tehdä. Ryhmäliikunta antaa siis parhaimmillaan sekä kestävyys-, lihaskunto- ja myös liikkuvuusharjoittelua. Monet tunnit sisältävät toiminnallisia liikeyhdistelmiä, jotka tekevät hyvää myös kehon liikeradoille.
Samat trikoot kuin ylläolevissa kuvissa! Asiasta villasukkaan, mutta nää Boombodyn korkeavyötäröiset ovat palvelleet tosi hyvin nyt kun tuo kumpu on kasvanut ja niistä on tullut mun raskausajan luottotrikoot!
Kannattaako siis treeniä jatkaa myös raskausaikana? Hell yes! Kannattaa tehdä niitä juttuja joista pitää. Oli se sitten voimaharjoittelua, kestävyysliikuntaa tai vaikka kävelylenkkejä. Kaikki liike on kotiinpäin!
instagram: ainorouhiainen
Samaa mieltä tässä, että kannattaa pysyä liikkeessä myös raskausaikana! Sen liikunnan ei tarvitse olla mitään juoksulenkkejä ja kovatehoisia hikirääkkejä. Itse oon käynyt enemmän kävelylenkeillä ja ennen tätä koronaa salilla tekemässä lihaskuntoa. Salilla kevensin kuormia, mutta lisäsin toisto- ja sarjamääriä.
Nyt kotosalla jumppaillut ja tehnyt paljon ohjattuja treenejä soveltaen. Itselle hypyt tuntuu pahalta, joten teen ne askeltaen ja jättänyt pois vatsarutistukset, lankkupidot ja punnerrukset. Ehkä kun neuvolasta ei anneta mitään selkeitä ohjeita, mitä saa ja mitä ei saa tehdä niin ehkä sen takia ei uskalleta liikkua. Olisi kyllä hyvä jos neuvolassa henkilökunta olisi tässä asiassa valveutuneempia ja kannustaisivat tulevia äitejä liikkeelle. 🙂 Edes niille kävelylenkeille.
Juurikin näin! Mietin juuri että tämä korona-aika on siinä mielessä positiivista että ompahan luonut itselleen liikuntarutiinit joita voi noudattaa myös sitten vauva-arjessa kun ei pääse aina salille! 😀
Olisi ihan todella tärkeää että odottavia äitejä tsempattaisiin enemmän liikkumaan! Onneksi nykyään on tuotu paljon esiin äitiysfyssareita ja kuinka heiltä saa apua sekä raskausaikana että myös raskauden jälkeen palautumisvaiheessa. Itse aion ehdottomasti hyödyntää äitiysfyssaria palautumiseen.
Esikoisen (nyt 2v) raskausaikana kävin ryhmäliikuntatunneilla samaan malliin kuin ennen raskautta. Etenkin bodypump ja spinning oli kova sana. Kävin tunneilla melkein siihen saakka kunnes poika päätti syntyä yllättäen viikolla 32. Mulla oli sama etten kärsinyt mistään kolotuksista tai kivuista koko raskauden aikana ja väitän, että liikkumisella oli tähän suuri vaikutus. Kynnys palata salille joitakin kuukausia synnytyksestä oli myös pieni, kun liikunnasta ei ollut kovin pitkää taukoa. Nyt odotan toista lastani ja tämä kaamea alkuraskauden väsymys (jota en tuntenut ekassa raskaudessa) yhdistettynä salin sulkemiseen on saanut kyllä motivaation koetukselle, mutta onneksi hyötyliikuntaa tulee päivittäin ja myös kotitreenejä teen ainakin pari kertaa viikossa.
Ihanaa loppuraskautta! ❤️
Uskon myös, että mitä pidemmälle liikkuu niin sitä helpompaa on palata liikunnan pariin synnytyksen jälkeen. Toki pitää malttaa ottaa iisisti alkuun, mutta silti!
Ja hei, hyötyliikunnalla pääsee jo todella pitkälle, se on tärkeämpää kuin ne kovat treenit joten älä turhaan koe huonoa omaatuntoa jaksamattomuudesta. <3 🙂
Moikka!
Musta on ihanaa että kannustat ihmisiä liikkumaan myös raskauden aikana ja että raskautesi on mennyt hyvin<3
Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että on todella paljon ihmisiä, joille raskaus ei ole millään tavalla helppo. Silloin ajatuksena on päivästä selviytyminen, eikä se, että mitenkä tänään liikkuisi. Olet myös onnekkaassa asemassa, kun sinulle raskaus on ollut helppo. 🙂 Omassa lähipiirissä on poikkeuksellisen paljon vaikeuta raskauksia, ja niitä seuranneena voin sanoa että aina olo ei johdu siitä, onko liikkunut ja elänyt terveellisesti raskauden ajan. Toisinaan tulee sellainen olo raskauspostauksiasi lueskellessa, että "naurat" niille, jotka valittavat raskauden vaikeudesta. Vaikka ymmärrän kyllä että et varmasti sitä tarkoitakaan 🙂
Muuten ymmärrän täysin pointtisi liikunnan terveellisyydestä - olenhan itsekin liikkunut aina kaikkina ajanjaksoina elämässäni ja huomannut sen lisäävän hyvää oloa!
Toivottavasti otat tämän vastaan hyvin, en tarkota missään nimessä mitään pahaa. Olen vaan seurannut vierestä niin paljon vaikeita oloja että haluan puolustella vaikeuksista kärsiviä 🙂
Ihanaa loppuraskautta! toivottavasti kaikki menee hyvin <3
Moi! Kiitos! Ymmärrän sun pointin ja tiedostan, että kirjoitus (kirjoitukset) voivat aiheuttaa tällaisia viboja, mutta haluan muistuttaa että kirjoitan pääosin omakohtaisia fiiliksiä ja kokemuksia, jota mielestäni painotin tässäkin kirjoituksessa monessa kohtaa. En missään nimessä naura kenellekkään tai väheksy sellaisia jotka toimivat eri tavoin.
Mullakin on ystäviä joilla raskaus ei ole mennyt niin helposti ja ymmärrän sen täysin, että kaikki ei ole itsestä kiinni. Painotankin aina, että mikäli terveys ei estä liikkumista, kannattaa sitä harrastaa sellaisessa muodossa kun itselle sopii.
Haluan vain rikkoa tietynlaisia myyttejä ja pinttyneitä ajatusmalleja siitä, että raskaus olisi rajoite elää normaalisti tai vaikka treenata, sillä sellaista on ihan oikeasti todella paljon edelleen.
Saan usein myös kommenttia siitä että olen onnekas ties minkä takia ja esimerkiksi siksi, että jaksan hyvin, mutta siitä otan kyllä krediittiä myös itselleni, että se ei ole onnenkantamoista, että hyvä kunto on tehnyt monesta asiasta helpompaa – olen tehnyt ihan hitosti töitä sen eteen! 🙂
Aina saa antaa kritiikkiä ja myös ”ei niin positiivista palautetta”, kyl mää kestän ja mieluiten ajattelen asioita myös muilta kanteilta kun omaltani. Se, että on jonkun kanssa eri mieltä jostain, ei tarkoita mitään pahaa tai huonoa, se on ihan normaalia! 🙂
Näin mä myös ajattelin että todennäköisesti ajattelet kyllä just noin. Piti vaan varmistaa 😀 ja toi on kyllä ihan totta, että ei kaikkea onnen piikkiin voi laittaa. Omalla toiminnallaan ja vaikka ihan vaan positiivisella mielellä voi vaikuttaa tosi moneen asiaan! 🙂 Mä uskon kyllä myös sen, että mitä paremmassa kunnossa on raskautta ennen ja raskauden ajan, sitä helpompaa kaikki myös usein on 👍🏼
Kävin ensimmäisessä raskaudessa spinning- tunnilla raskausviikolla 41+0. Ryhmäliikunta oli helpompaa, kuin kävely, kun liitoskivut alkoivat repivästi jo rv18. Myös toisessa raskaudessa jumpissa tuli käytyä, tosin hypyttömästi ja selälleen ei voinut mahan kanssa jäädä. Toisellakin kerralla jumppailu onnistui, kävely sen sijaan oli tuskaa. Harjoitussupistukset alkoivat rv22, todella napakasti, mutta ei mitään vaikutusta raskauden kestoon tai kulkuun. Vaikka olin tosi varovainen, vatsalihasten palautuminen kesti vuosia (ei alle vuotta kuten väitetään). Nyt jos vielä tulisi raskaaksi, voisi palautuminen olla entistä haasteellisempaa. Kurjaa oli myös raju hemoglobiinin lasku, jota vähäteltiin neuvolassa systemaattisesti. Joitain vuosia sitten rautavarastot ei oikein kiinnostaneet ketään.
Moni on sanonut samaa liitoskivuista, että pystyy treenata mutta kävely on pahin! Onneksi ei ole vielä niitä itsellä ollut! Ryhmäliikunta antaa kyllä paljon vaihtoehtoja treenata ihan loppuvaiheessakin. 🙂
Itse olen aina ollut suht aktiivinen, vuosi sitten treenasin ptn kanssa ja lenkkeilin itsekseni. Kun tulin raskaaksi loppukesästä (olen nyt viikolla 38) alkoi kolme kkn pahoinvointi ja väsymys. Siihen päälle kolmivuorotyö akuutilla sairaalaosastolla (jossa tosin tulee helposti käveltyä n 5 km/vuoro) niin voin sanoa että treenejä oli kevennettävä. Ikääkin mulla tosin ”jo” 35. Raskaus on muuten sujunut normaalisti pahoinvoinnin jälkeen ja kilojakin tullut vain 15 joka on ok lähtöpainoon nähden. Viikolla 34 tuli raskausdiabetes ihan puskista (sukurasite josta en tiennyt), sokereihin on auttanut parhaiten liikunta (kävely koska koronan takia en enää käy salilla enkä uimassa ym mitä olin ajatellut) mutta viime viikolla sain suonikohjuun pinnallisen tukoksen (jalkaan) joka on todella kipeä. Vauva onneksi voi hyvin ja on normaalipainoinen. Mitä tällä haluan sanoa? No että aina ei voi liikkua vaikka haluaisi ja monia raskausdiabeetikkoja heti luullaan ylipainoisiksi sohvaperunoiksi. Joskus on vaan maksimaallinen epäonni ja komplikaatioiden, kivun ym takia ei voi liikkua normaalisti ennen kuin itse syy on hoidettu kuntoon. Olen kyllä siinä samaa mieltä kanssasi että jos vain voi niin kannattaa liikkua. Ja syömisiä kannattaa aina miettiä (siis syödä terveellisesti mutta niin että vauva kasvaa).
Tää oli tosi hyvä postaus, kiitos siitä! Mulla on ollut tosi vaikea alkuraskaus, koska etova olo 24/7 ja oksentelua paljon..nyt vasta alkaa helpottaa ja pääsee asteittain pelaamaan takaisin liikunnan pariin, kävelyä ja kehonpinotreeniä kevyesti..Huomaa kyllä, että sitä on tosi varovainen ja toki pitääkin aloittaa rauhassa pitkän tauon jälkeen. Ois ihana liikkua taas normaalisti!!
Ihanaa loppuraskautta <3
Elina / http://www.elinaadasofia.fi
Ihanan positiivinen kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja työskentelen liikunnan ja valmennuksen parissa. Molempien raskausaikana treenasin normaalisti omaa kehoa kuunnellen loppuun asti. Synnytykset olivat ”helppoja” ja molempien lasten kohdalla palasin valmennushommiin 7-9 päivän kuluttua synnytyksestä.
Olen vakaasti sitä mieltä, että hyvä pohjakunto ja säännöllinen liikunta auttoivat jaksamaan läpi raskauden ja synnytyksen. Myöskin toipuminen synnytyksestä oli nopeaa.
Tsemppiä kaikille raskausajan liikuntaan!
Hei. Ihana postaus. Itsekin liikkunut joka raskauden aikaan aina kun pystynyt. Lähinnä se o. Olut lenkkeilyä. Olisikin kiva saada hyviä koti treeni vinkkejä raskauden aikaan.
Mitä ryhmäliikuntaa tarkoitat, sali liikuntaa ilmeisesti.