MITEN BLOGGAAMINEN ON MUUTTANUT MINUA

Huomasin eilen, että missasin kokonaan blogin synttärit. Tämän viikon tiistaina 15.11.2016 tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta mun ihan ensimmäisestä postauksesta tässä blogissa. Kuusi vuotta tuntuu hurjan pitkältä ajalta ja näihin vuosiin on mahtunut paljon kaikenlaista. Nykyään tuntuu, että bloggaaminen on suuri osa mua. Olen kirjoittanut tänne ajatuksia ja hyvin henkilökohtaisiakin juttuja lähes joka päivä näiden vuosien aikana. Sitä ei aina tule ajatelleeksi miten paljon jakaa itsestään julkisesti, mutta itse olen tieni valinnut niin hyvässä kuin ”pahassakin”.

_mg_0019

Mietin yhtenä päivänä miten oma ajatusmaailmani on muuttunut näiden vuosien aikana ja miten hurjasti olen oppinut nimenomaan bloggaamisen kautta. Täytyy sanoa, että ilman tätä kanavaa, en tietäisi näin paljon ravinnosta ja treenaamisesta, sillä monet tekstit ovat vaatineet myös sitä, että kaivan ja opiskelen tietoa postausta varten. Sen vuoksi tämä on ollut ihan hurjan hyvä juttu myös PT:n ja ryhmäliikuntaohjaamisen kannalta. Te lukijat olette myös hyvin tarkkoja, joten sitä on opittu joskus ihan kantapäänkin kautta, että mitä tahansa informaatiota tänne ei voi suoltaa. Oon myös oppinut lukijoilta paljon uutta, sillä vuorovaikutus ja kommunikaatio on toiminut aina tosi kivasti täällä.

Alussa tuli kirjoiteltua päiväkirjamaisesti vain omista tekemisistä ja treenaamisista, kuvat olivat joko googlen kuvahausta kopioituja otoksia tai suttuisia luurikuvia. Toki täällä nykyäänkin vilahtelee puhelimella otettuja treeniselfieitä, mutta jonkun verran kehitystä on tähän ulkoasuun tullut. ;) Mun blogi ei ole koskaan ollut mikään kauniiden kuvien mekka, vaan täällä on enemmänkin keskitytty informatiiviseen tekstiin ja ehkä hieman normaalista poikkeavaan tapaan ajatella hyvinvointia, ravitsemusta ja treenaamisesta. Monesti sitä otetaan paineita siitä millainen hyvän blogin tulisi olla, mutta mielestäni kannattaa panostaa siihen missä on hyvä ja unohtaa ne tietyt vaatimukset. Nykyään blogeja on niin paljon, että persoonallisuuden ja jopa erilaisuuden avulla pystyy erottumaan edukseen.

_mg_0041

On selvää, että näiden kuuden vuoden aikana on saanut kokea paljon sellaista mikä ei ikinä olisi ollut mahdollista ilman bloggaamista. Tämä on mahdollistanut sen, että pystyn keskittyä asioihin joita oikeasti tykkään tehdä ja oon löytänyt tosi hyvän tasapainon ryhmäliikunnan ohjaamisen ja bloggaamisen suhteen. Vuosien aikana on saanut kokea huikeita kokemuksia, oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut pitkäaiakaisia ystäviä ja paljon tavaraa (vitsi ;D).

Julkinen työ vaatii kuitenkin myös veronsa ja omat issuet ovat ehkä eniten kuitenkin vain oman pään tuottamia asioita. Liian usein mietin sitä mitä multa odotetaan ja millainen mun oletetaan olevan. Tämä saattaa olla joskus vähän raskasta, se kun johtaa helposti suorittamiseen. Bodyattackin AIM-koulutuksessa me käytiin myös näitä asioita läpi ja meidän tuli miettiä mikä olisi pahinta mitä asiakkaat sinusta ajattelevat. Hetken mietittyäni tulin tulokseen, etten koskaan haluaisi musta ajateltavan, että olipa tylsä/löysä ohjaaja ja tehoton tunti. Usein nämä ”pelot” taas korostavat näiden ominaisuuksien vastakohtia, eli mun kohdalla saatan miettiä jopa liiaksi, että pitää olla aina supertehokas ja innostava tyyppi. Samaa voi miettiä myös ihan tavallisessa elämässä, eli mitä pelkää ja miksi? Mitä ei haluaisi olla ja miten nuo epävarmuudet voisikin kääntää vahvuudeksi. Se saattaa olla joskus olla ihan inhimillistä ettei olekaan täydellinen kone, joka jaksaa paahtaa aina sata lasissa. Tällaista ajatustyötä oon tehnyt paljon viime aikoina.

_mg_0039

Oon aina ollut jollain tavoin oman tieni kulkija ja tehnyt asioita omalla tavallani, se on näkynyt myös täällä ja saattanut satunnaisesti ärsyttää myös joitain ihmisiä. Muistan kuinka alkuaikoina jokainen negatiivinen kommentti tuntui tosi pahalta ja niitä tuli mietittyä vähän liikaakin. Nykyään yritän nähdä jokaisesta kommentista myös sen rakentavan puolen, enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Jos kohdalle osuu jokin tosi pahalta tuntuva palaute, oli se sitten irl tai oman blogin kommenttiboksissa, kannattaa antaa asian olla päivän, ennen kuin ryhtyy vastatoimiin tai tekee mitään lopullista päätöstä asian suhteen. Yleensä seuraavana päivä pystyykin katsoa asiaa jo hieman toiselta kannalta, eikä se välttämättä olekaan niin paha kuin mitä oli ensin ajatellut. :)

Tällaista sekavaa ajatusta tähän takaumatorstaihin! Iso kiitos sinne ruudun toiselle puolelle että luet ja kommentoit. Ilman teitä ei olisi yhdelläkään tekstillä merkitystä. <3 :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

housut & huppari – Adidas / Def-Shop

pipo – Kari Traa

kengät – Adidas


8 Responses to “MITEN BLOGGAAMINEN ON MUUTTANUT MINUA”

  1. Avatar Jenezky sanoo:

    Onnea 6-vuotiaalle ja kiitos hyvästä blogista ja minusta sun kuvat on todella kivoja ja kauniita, joita tekstin yhteyteen laittelet :)

  2. Avatar Maija sanoo:

    Moikka Aino!

    Paljon onnea blogin synttäreiden johdosta! Tai ehkä eniten sen johdosta, että olet osannut ja jaksanut (varmasti halunnutkin) blogata niin, että olet saanut siitä yhden ammatin ja pysynytkin aika pitkään ammattimaisena bloggaajana. Niinhän sitä sanotaan, ettei huipulle pääseminen vaadi läheskään yhtä paljon kuin siellä pysyminen.

    Mä en ole henkilökohtaisesti (ainakaan tässä elämänvaiheessa) kiinnostunut ruokahifistelyistä, bikinibootcampeista ja muista sun intohimoista ja erityisosaamisesta, enkä siksi lue kaikkia postauksiasi. Tulisi vaan turhaa liikaa painetta omaan elämään. Se ei tarkoita, ettei blogisi olisi hyvä. Olen vain väärää kohderyhmää joihinkin postauksiin. Sen sijaan tykkään käydä lukemassa mieleen, fiiliksiin ja sekalaisiin kuulumisiin liittyviä postauksiasi. Tästäkin huomaa, miten monipuolinen bloggaaja olet. Wau! Ja tämä rohkaisuna niihin kertoihin kun meinaat pyydellä anteeksi tyyliin ”sori tää ei nyt treeniin varsinaisesti liittynyt” ;).

    Tästä tulee nyt pidempi kommentti, koska on asioita, mitä oon miettinyt monesti, mutta en ole jaksanut/ehtinyt kommentoida aina silloin tänne sun blogiin.

    Sä oot tyypillinen ja esimerkillinen sometyöläinen siinä mielessä, että olet (joutunut/) onnistunut luomaan vahvan henkilöbrändin ja (joudut/) osaat ylläpitää ja kehittää sitä koko ajan. Sehän koostuu ainakin siitä, että oikeasti rakastat sitä mitä teet, ja olet aito innostunut itsesi ja se välittyy lukijoille. Ja me tykätään.

    Toinen puoli on sitten kovaa työtä kulissien takana. Suunnittelua, tiedon hakeminen ja työstäminen, yhteistyökuvioiden sopiminen ja paperihommat on yks iso osa työtä, mikä ei välity meille asti. Valokuvia täytyy käydä ottamassa, ulkoasua uudistaa, hyviä otsikoita keksiä. Toisaalta blogata täytyy silloinkin kun ei huvittaisi jaksaisi tai ehtisi. Me lukijathan saadaan täysin vapaasti skipata lukeminen vaikka viikoksi ja lukea taas kun huvittaa.

    Toinen puoli on just sit tää oman itsensä likoon laittaminen. Samalla kun blogin on oltava hyvännäköinen ja mielenkiintoinen, sun tapauksessa myös asiantunteva, on sen oltava ennen kaikkea aito, jotta porukka tykkäis. Eli käytännössä bloggaajan itse pitää olla noita kaikkia yhtä aikaa. Aidosti. Vähemmästäkin tulee paineet olla aika täydellinen, tai ainakin sairaan hyvä. Eli sellainen täydellinen, jolla on täydellinen määrä inhimillisyyttä ja epätäydellisyyksiä. Miten helposti siinä alkaakaan suorittamaan ja puristamaan täydellistä epätäydellisyyttä.

    Ja kun tähän vielä lisätään se, että oot nimenomaan treenibloggaaja, jonka sisältö liittyy paljon oman itsensä hyvinvointiin, tavoitteisiin ja projekteihin, niin riskialttiit tekijät on ”mukavasti” koossa.

    No niin, tässä oli tällaista reflektota siitä, miten mä näen sun blogin ja sun työn (ja sut ja sun elämän, tekisi mieli sanoa, mutta haluan tietoisesti pitää sun työn ja sut itsesi erillään). Ja nää kaikki löpinät siksi, että haluan vaan rohkaista sua!

    Että jos koet paineita tai jopa ahdistusta, niin ei mikään ihme!! Monesta ei tähän ois. Eikä tarviskaan missään nimessä olla. Ja toisaalta: postauksistasi välittyy kuitenkin ihan oikea aitous. Ihan oikeaa jalat maassa olemista (vaikkakin maa jalkojesi alla onkin vahvasti hardcorejumppaskenen värinen ja se on ok;).

    Toivepostaus ja lääke siihen, että joudut & saat keskittyä niin paljon itseesi (ja loppujenlopuksi minä-keskeiseen some- ja treeniskeneen): joku hyväntekeväisyyskampanja.

    Ja sit vielä tosiaan, olet todella onnistunut työssäsi!! Onneksi olkoon siitä. Toivottavasti tosin voisit saada siihen tasapainon eikä sitä olisi liikaa, kuten vähän aikaa sitten kirjoitit. Saisit itse seurata sitä, mistä kirjotat: enemmän ei aina ole parempi. Toki sulla on nettikauppa uutena asiana ja alussa uudet jutut vie enemmän aikaa ja energiaa. Mut kirjoita meille sitten, kun saat aikataulusi tasapainoon:D

    Sit vielä yks negapalaute: oot ihan huono ohjaaja. Sen jälkeen kun on ollut sun asiakkaana, on mahdotonta löytää muualta ohjaajaa, joka saisi motivoitua ja luotua saman fiiliksen jumppiin kuin sinä. Oot liian hyvä. En tykkää.
    :D :D :D

    Go Aino Go!
    Norjassa näkyy paljon Kari Traa-vaatteita salilla, tuut niistä mulle mieleen.

    Ihanaa talvea ja joulunodotusta <3
    Maija M

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Hei Maija! Menin ihan sanattomaksi tästä kommentista, kiitos! :) Arvostan niin että jaksat tuoda tällaisia näkökulmia ja ajatuksia ilmi. Tasapainon kanssa tässä tosiaan tasapainoillaan ja tuntuu että eteenpäin mennään jatkuvasti. :)

      Ihanaa joulunodotusta sinne ja terkut koko perheelle!! :) <3

  3. Avatar S sanoo:

    Kiitos hyvästä blogista!:) Hauska juttu, tänään koulussa (lääkiksessä 5. vuosi) lastentautienkurssilla oli ravitsemusseminaarissa sellanen tehtävä, missä piti arvioida jtn netistä poimittua treenaavan naisen ruokavaliota eri näkökulmista. Se oli sun bikinibootcamppi-ruokavalio :D proffat googletellu :D

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Heheh, oon kuullut tästä ennenkin. Toivottavasti tuli hyvät arviot :D

  4. Avatar Kaura sanoo:

    Minäkin tykkään blogistasi juuri tuon ammattimaisuuden ja aitouden vuoksi. Mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita täällä käsittelet. Jatka samaan malliin, ja oikein kivaa joulun odotusta.

Kommentoi