Nykyään painotetaan paljon kuinka vahvuus on hyvä ominaisuus ja monesti kuullaan jengin kertovan kuinka olen niin vahva, että kestän mitä tahansa. Voin sanoa itsekin, että ulkoinen habitukseni on sellainen että mulla on aina kaikki hyvin ja olen iloinen. Olen mestari piilottamaan tunteeni ja näyttämään sitä mitä kuuluu näyttää. Heikkouteni on ehkä juuri se, että en osaa olla heikko. En pysty myöntämään, että nyt ei vaan jaksa enää. On helppoa olla vahva, mutta kuinka moni osaa olla heikko?

Olen itsekin sortunut siihen, että olen vähätellyt ihmisiä, jotka ovat myöntäneet etteivät osaa tai jaksa. Nyky-yhteiskunnassa palvotaan ikiliikkujia, jotka suorittavat 24/7. Voin kertoa, että suorittaminen on loppuepeleissä aika helppoa. On helppo mennä siihen kuplaan, kun siirtää kaikki ajatukset pois ja keskittyy vaan tekemään. Tämä johtaakin usein siihen, ettei mielessä olevia asioita käydä läpi, vaan ne siirretään pois ja jossain vaiheessa kaikki tuleekin sitten moninkertaisena ryöppynä takaisin.

Asiat kannattaa kohdata, oli ne vaikeita tai helppoja, koska vasta silloin pystyy jatkaa elämää eteenpäin ilman ylimääräistä kuormaa mukana. Ollaan viime aikoina juteltu kaverin kanssa paljon omista käyttäytymismalleista ja niitä kannattaa oikeesti miettiä ja tutkia, koska voi oppia itsestään paljon uutta ja voi myös oppia tuntemaan itsensä paremmin. Kaikilla meillä on niitä ”luurankoja kaapissa”. Vaikeitakin asioita, jotka muokkaavat meistä sellaisia kuin ollaan. Kun oppii ymmärtämään omia tapoja ja myös syitä mistä ne johtuvat, on myös helpompi hyväksyä virheensä.

Tällaista pientä ajatuksenvirtaa tähän iltaan. Itse käyn läpi vähän haastavampaa settiä tällä hetkellä, joten ei irtoa hirveästi mitään järkevää sanottavaa. Mutta eikö sitä sanota, että se mikä ei tapa, sen ainakin pitäisi vahvistaa. 🙂

kuvat: Riikka

vaatteet & kengät: PUMA / Intersport Vaasa