Mun blogini oli alunperin blogi, jossa kirjoitin enimmäkseen jumppajuttuja, ryhmäliikuntaa, ohjausjuttuja jne. Aihepiiri on muuttunut aika paljon, enkä ole enää hirveästi näistä jumppatouhuista kirjoitellut. Syynä ei ole se, etten pitäisi ohjaamisesta enää, vaan se ettei mulla oikein ole mitään kirjoitettavaa. Olen kirjoittanut niin monesti niistä samoista tunneista, joita vedän joka viikko samoina päivinä ja samoina kellonaikoina. Jossain vaiheessa tuntui, että homma meni vain itseni toisteluun..”Tänään vedin taas attackin, spinning ja coren, oli siistiä jne”. 

Kävin äsken ohjaamassa Bodystepin ja tänään oli sellainen huippupäivä. Ennen tuntia oli hyvä fiilis lähteä treenaamaan ja koko tunnin ilmapiiri oli tosi jees. Useimmiten ohjaukset ovat tällaisia. OIkeastaan lähestulkoon aina jumpan jälkeen on hyvä fiilis, mutta voin kertoa, että on myös niitä päiviä, kun lähteminen tuntuu tosi tahmeelta, eikä välttämättä kiinnostaisi sitten yhtään. Sellaisina päivinä on vain vedettävä hymy korviin ja haettava se fiilis jostain. Yleensä kun tunnin vain aloittaa, loppu sujuu kuin itsestään.

Mulla menee yleensä kausittain, että jokin tunti ei nappaa. Joskus se voi olla Les Mills – tunti, jonka ohjelmaa on tehty jo pitkään ja kyllästyttää kaikki siinä ohjelmassa. Yleensä silloin mixaan tuntia, jolloin saa uutta intoa. Joskus jokin oma tunti ei kiinnosta, eikä ole esim. aikaa suunnitella uutta ohjelmaa. Tällä hetkellä oon hieman kyllästynyt Bodycombattiin..tai oikeastaan olin, sillä mixaamisen jälkeen into nousi kyllä hurjasti. Mun mielestä muutamat viime ohjelmat eivät ole olleet kovin hyviä ja tämä on vetänyt mun combatfiilistä alas, jopa niin paljon, että yhdessä vaiheessa mietin pitäväni kokonaan taukoa tämän lajin ohjaamisesta. Tällä hetkellä tykkään eniten attackista ja stepistä, spinnistä, ja rpv:stä ja ja ja … 😀 

Kirjoitin joskus jotain analyysia jostain uudesta LM-ohjelmasta ja olin kirjoittanut, etten pitänyt yhdestä biisistä. Sain kommentin, että ei ohjaaja voi olla tota mieltä?! Ai anteeksi mitä? Vaikka olen ohjaaja, on mullakin mielipiteet, eikä kaikki biisit ja koreot aina miellytä. Toinen asia on sitten se, antaako ohjaaja tämän näkyä tunnilla. En koskaan, ikinä voisi sanoa tunnilla, että tää biisi on muuten ihan paska. Se kakkakappalekin vedetään sellasella tykityksellä kuin kuuluukin, vaikka se ei oma lemppari olisikaan. 🙂

Mä tykkään tehdä omilla tunnilla pieniä extrajuttuja. Kaikki eivät varmastikaan tykkää siitä, mutta näillä pienillä jutuilla saa kuitenkin hymyn monien huulille. Joskus mun tunneilla lauletaan, joskus huudetaan ja fiilistellään, joskus oon itekin innostunut räppäämään ja tanssimaan oman soolon. Tai korjataan, yrittänyt tehdä nuo kaksi samaan aikaan. Mun mielestä ohjatessa ei pidä pelätä, että nolaa itsensä. 😀 Aina ei tietenkään ole superhyperfiilis, eikä tarvikaan olla. Joskus tunnin kulku on tasaisempi ja yritän aina vetää ohjauksen juuri sen tunnin tunnelman mukaan. Maanantain Bodyattack on kyllä ehkä kaikkien aikojen fiilistunti! Siellä on harvemmin hillitty meininki. 

Ryhmäliikunta on ihan huippua ja edelleen rakastan ohjaamista ja jumppaamista muiden kanssa. <3