Hola! Mitäs tänne kuuluu? Meikäläinen vetelee juuri parhaillaan sapuskaa naamaan. Oli vuosisadan nälkä BODYSTEPIN jälkeen ja piti käydä vielä kaupassa ennen kuin pääsin ruokapöydän ääreen. Tiedättekö kun pyörii nälkäisenä ruokakaupassa ja kaikki näyttää hyvältä. Ostinkin ihan kiitettävän määrän ruokaa, hyvä kun jaksoin kantaa säkit kotiin 😀
Tänään herätyskello soi taas normaalia aikasemmin 7.30. Suuntasin aamujumpalle kauhealla kiireellä, kuten aina! RPV tunnille oli saapunut ihan mukava määrä jumppareita ja aamutreenillä lähti päivä hyvin käyntiin. Oon kuitenkin huomannut, että kun urheilee suhteellisen aikaisin aamulla, niin koko päivän on jatkuva nälkä. Samaa efektiä ei tule silloin kun ohjaan tunnin aamupäivällä kl 11.00.
Tehtiin myös lantionnostoja tänään aamulla 🙂
Tällä viikolla kaikki vapaa-aika mitä mulla on ollut päivässä on mennyt jumppien suunnitteluun, biisien hakemiseen ja soittolistojen mixailuihin. Tunteja on niin paljon, etten ole ehtinyt uudistaa kaikkia ohjelmia kokonaan, vaan jokaiseen puolet uutta tai edes muutamia uusia kappaleita.
Omia tunteja suunnitellessa teen niin, että kun olen löytänyt oikeat kappaleet, mixaan biisit yhteen omalla mixausohjelmalla (mixmeister) ja siihenkin saa kulumaan aikaa ihan reippaasti. Mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän tunnin eteen 🙂 Esim. TBC tunnilla on steppiosuuksia niin, ettei kappaleiden väleissä ole taukoja, vaan sarja jatkuu aina suoraan seuraavaan koreografiaan ja biisiin. Näin saadaan enemmän tehoja, kun kaikki turhat tauot jää pois ja ehtii tekemään enemmän treeniä!
Ohjatessa olen huomannut, että kun musiikki loppuu niin ihmiset lopettavat tekemisen. Esim. Spinningissä kappaleen loppuessa porukat veivaa vastukset pois, vaikka sanoisin, että homma jatkuu heti ilman taukoa. Minä sitten mietin ja mietin, miten saisin sen loppumaan ja silloin keksin biisien yhteen mixaamisen 😀 Näin kappale ei koskaan lopu ja työ-osuus vedetään paljon tehokkaamin loppuun saakka!
Tänään tempastiin BODYSTEPPIÄ neljän viikon ohjaustauon jälkeen. Mun oli pakko katsoo DVD kertaalleen läpi ja palautella muuvit mieleen. Kyllä ne sieltä takaraivosta taas löytyi kun alkoi vähän ajattelemaan ja muistelemaan. Vedettiin atleettinen versio tänään ja aika hyvät hiet sai päälle. Koko muija ihan litilätimärkä! Oli kyllä mukavaa. Asiakkaat tuli vielä kertomaan tunnin jälkeen, että ovat odottaneet mua takasin lomalta ja sehän lämmitti sydäntä erityisesti 🙂
Mulla on vielä yksi juttu mitä oon miettinyt. Kun te asiakkaat käytte LesMills tunneilla, huomaatteko suuria eroja ohjaajien välillä koreografisesti? Kaikkien ohjaajienhan kuuluisi vetää tismalleen samaa ohjelmaa ja koreografiaa, mutta veikkaan, että jonkin verran eroavaisuuksia kuitenkin löytyy? Esimerkiksi jos ohjaajalle jää jokin väärä kuvio opetteluvaiheessa, jota hän ei huomaa korjata ja ohjaa ”väärää” koreoo koko 3 kk.
Häiritseekö tällainen teitä? Kumpi on tärkeämpää, että tunnilla on hyvä fiilis vai että ohjaaja osaa ohjelman täydellisesti ilman mokia?
Olisi erittäin mukavaa jos jaksaisitte kommentoida. Tiedän että täällä FF:n puolella kommentointi on hieman hankalampaa kuin ennen 🙂 Anonyymisti saa edelleen raapustaa!
PS. Vastailen aina kysymyksiin, vaikka joskus vastaamiseen saattaa mennä hetki. Olen saanut paljon sähköpostiä viime aikoina ja tänään olen vihdoinkin ehtinyt vastata myös niihin.
Oli pakko tulla steppaileen gymille, ihan vaan siksi että pidit sen stepin 🙂 Ihanaa kyllä kun oot tullu ’takas’ 🙂
Meikäläisen steppailu oli kyllä jtn ihan muuta ku piti :D. Mulla ei vaan pysy aivot mukana, tai jos pitää miettiä käsiä ja jalkoja yhtäaikaa ni oon ihan hukassa xD Ainaki näin taas tauon jälkeen. Ja voi luoja ku huomas, että oon tainnu vähä nyt keskittyä pelkkien punttien nosteluun ku sykkeen nostattamiseen :’D mutta tästä se taas lähtee 😉 Ihan huippua kun tsemppaat ihmisiä tunneillas, on kiva kuulla välillä omaki nimi kajareista, jaksaa aina painaa erilailla.. ja tietää ettei voi höllätä 😉 tuli kyllä tänään hiki ! KIITOS! 🙂
KIITOS :Elina) Ompa mukava kuulla!
Mun mielestä sun steppailut meni ihan hyvin, ei kyllä huomannu että olisit mitenkään pihalla, no worries 🙂
Se on kyllä ihan hyvä treenata niiden punttien lisäksi välillä syketreeniäkin, saa kroppa ja pää hieman vaihtelua 😉
Pitääkö mun nyt taas avautua? 😀 No kai mä avaudun. Pääasiassa fiilis on tärkeempää, mutta sillon jos oon jo oppinut ohjelman tietyllä tavalla ja toisen ohjaajan tyyli poikkeaa siitä jatkuvasti niin se häiritsee. Välillä oon niin keskittyny omaan tekemiseen, etten ihan täysin rekisteröi mitä ohjaaja sanoo ja alan tekemään niinkun muistan, että ohjelma menee ja jos joudunkin jatkuvasti tekemään jotain muuta niin tuntuu, ettei tän kuulu mennä näin. Eri asia on taas sitten jos oppii jo alusta alkaen ”väärän” tyylin eikä edes tajua, että sen pitäis mennä jollain muulla tavalla. Pienet eroavaisuudet ei haittaa, mutta jos se toistuu usein ja ohjelma menee ihan uusiksi. Ja myös tehoissa on eroa, toiset jättää isoimmat ponnistukset pois kokonaan ja samoin sellaset kivat lisät mitä esim stepissä tulee, ”käden heilutukset” ja loppuasennot.
Joo sitä just meinasin, että kun asiakkaat kuitenki käy tunneilla ja oppii koreot ja sitten kun mokia tulee niin ne valitettavasti huomataan aika helpolla =) Tietty kaikille tulee joskus pieniä virheitä, mutta jos se menee ihan uusiks koko ohjelma niin sit on jo aika huolestuttavaa! Mä tykkään tehdä kaikki pienet extrat ja loppuasennot, ne tuo sellasta kivaa lisää siihen tuntiin!
Kyllä musta on tärkeempää että tunnilla on hyvä fiilis ja meininki pikkuvirheiden kanssa kun että ohjaaja vetää ihan nappiin kaikki koreot ja muut mutta tunnelma onkin sit vähän huonompi.
Mitkään pikkuvirheet tai mokat ei mua muutenkaan yleensä häiritse mutta jos koko tunti menee plörinäksi tai ohjaaja on selkeesti ihan pihalla nii sillon ei fiilis kauheesti auta 😀
Toi on kyllä ihan totta, että fiilis on kuitenki se mistä se hyvä olo tulee! Ihanteellisintahan olisi että ohjaajalla olisi nuo molemmat jutut hanskassa! 🙂
Mä ainakin usein huomaan ohjaajien välillä eroa. Varsinkin combatissa mun mielestä meidän kaikki ohjaajat tekee aina jotakin vähän erilailla ja sitten kun onkin a-ohjaajan sijaan b-ohjaajan tunnilla niin hetken päästä huomaa tekevänsä jotain juttuu ihan eritavalla kuin ohjaaja&muut 😀 Sitte on just noi Even mainitsemat pikkujutut vilkutukset, loppuasennot yms kun osa vetää ne ja osa ei. Itsehän on sitten vaan paha mennä arviomaan, että kuka tekee oikein, koska mistä sitä jumpparina tietää vaikka ne kaikki tekisi väärin! ;D Eilen olin kyllä attackissakin vähän pihalla kun toisen kanssa on esim taputettu kädet kulmassa ja nyt sitten kädet suorana ja kokoajan saa miettiä, että miten tää nyt tänään pitää tehdä 😀 Se fiilishän se kuitenkin on tärkeintä mutta kyllä tuollaiseen kuluu turhaa enegiaa ja vie vähän sitä fiilistä, kun pitää miettiä että mites tämä liike tänään tehdään!
Sitä joskus itekin ohjatessa huomaa että asiakkaat tekee jotain juttua mikä ei välttämättä kuulu koreografiaan ja se tarkoittaa että joku toinen ohjaaja on ne jutut opettanut asiakkaille. Pieniä asioitahan nuo on, mutta toisia voi häiritä, etenkin jos on perfektionisti 🙂
Mä saatan kyllä välillä olla aika natsi noissa koreografiajutuissa 😀 Kaikkein eniten ärsyttää, jos ohjaaja tekee esimerkiksi taputukset tai jotkin askellukset väärään rytmiin ja itse tietää ja huomaa sen. Siinä pitää sitten ite olla skarppina että pysyy rytmissä mukana. Ja sit myös toi, mitä Eve sanoi, että kaikki ohjaajat ei sano niitä lisätehohommia ja sitten, kun meetkin sellasen ohjaajan tunnille, joka niitä ”vaatii” niin oot ihan pihalla. Ite kun tykkään siitä, että oon koko ajan kärryillä, että missä mennään ja paljonko mun pitää vielä jaksaa 😀 Esimerkiksi sun attackissa maanantaina tein sen nelosbiisin vipalla kierroksella (?) joka kerralla ne kerähypyt niiden burpee-hyppyjen perään, yleensä oon tehnyt vaan tyyliin kaksi viimeistä ja muut hyppinyt normaalina, koska ohjaaja ei ole muuta ”vaatinut”.
Oih, epärytmi on kamalinta mitä on! Sillon koko pakka hajoo eikä kyllä kukaan tiedä missä mennään ja miten 😀
Siinä nelosbiisissä on sellanen ”haaste” että voi tehdä ne viimesen kierroksen kaikki burpeet kerähypyllä. 🙂 Jotkut ohjaajat voi sitten jättää ne tekemättä kun se ei oo pakollinen juttu!
Mä kyllä tykkään käyttää kaikki mahdolliset extrajutut joilla saa lisää tehoa ja lisää sisältöä tuntiin 🙂
Moikka, eikös siinä BA81 T4:ssa ole nimenomaan se juttu, että pitää sovittaa se kerähyppyjen ohjaaminen siihen jumppaajaporukkaan, mikä on paikalla. Jos on kokeneita ja kovakuntoisia attakoijia niin silloin ilman muuta haaste, muussa tapauksessa vähemmän niitä kerähyppyjä ja enemmän vaihtoehdon näyttämistä tai sitä pienempää hyppyä. Education-osassa Lisa selvittää tuon asian. Meillä myös asiakkaat huomanneet ohjaajakohtaisia eroja tuossa biisissä. Salilla, jossa olen itse ohjannut Bodyattackia, käy pääasiassa ihan hyväkuntoisia keski-ikäisiä ihmisiä, mutta ns. hardcore-porukkaa on vain pari-muutama.
Jep, näin on. Ja itse aina sanonkin että jos haluat haasteen niin tee kaikki kerällä tai jatka samalla tavalla kuin aikasemmilla kierroksilla…Toisaalta mun tunnilla attackporukka on aika HC-tyyppejä kaikki ;D
Hyvä keskustelunaihe ja kiinnostavaa lukea kommentteja! Itse jumppari ollessani muistan että mua ärsytti aika paljon jos koreot meni erilailla. Kuitenkin Les Millsin tunneilla se ydin löytyy koreoista, ne on suunnitelleet raudanlujat ammattilaiset ja koreot itsessään luo jo sitä fiilistä mitä tunneilta lähtee hakeen. Sit jos se ei meekään sillä tavalla niin se syö fiilistä kyllä. Mut jos ohjaus on oikeesti hyvää niin sen saa kyllä anteeksi 🙂
Olen samaa mieltä koreoista. Tietysti kaikille tulee joskus pieniä fiboja, mutta jos koko homma menee ihan plörinäksi niin sillon opettelussa on mennyt jotain pieleen! =)
Fiilis ensin, sitten vasta moitteeton koreografia. Sullahan on Aino kummatkin halussa, siksi joudut mun pläsiä katteleen säännöllisesti tunneillas. 😀 Mulla on lemppariohjaajat, ja niiden mukaan luen lukkaria. 🙂
Niin ja lisätehot aina käyttöön, ei mitään himmailuja. Jos himmailla haluan, pysyn poissa sun tunneiltas.
Ahahaha, repesin tolle viimeselle lauseelle 😀
Haha 😀 Asiallinen kommentti Anu! Se on vaan kivaa kun tuttuja naamoja näkyy tunneilla! We like it LOUD 😀
Pienet satunnaiset mokat ei muakaan haittaa, pääasia on se fiilis! Mullakin on aina lempiohjaajat kenen tunneilla käyn just sen fiiliksen takia. Sit tietty jos koko homma menee uusiks jonkun mokan takia niin joskus vähän saattaa ärsyttää. Paitsi et jos ja kun se on niin harvinaista ni se lähinnä on jotenkin huvittavaa ja vaan naurattaa 😀
Tykkään ite kaikista extra jutuista, niin on ihana jos ohjaajatkin on opetellut erilaiset loppuasennot ja väliliikkeet yms, se tekee just tehoja ja hauskuutta lisää! Erilaiset tyylit ei sinänsä haittaa mua, mutta joidenkin tyyli vaan tuntuu kivemmalta kuin toisten ja kolahtaa paremmin ni automaattisesti sit valitsee ne, joista tykkää eniten. 🙂
Niinhän se menee,että toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta tyylistä. Onneks meitä ohjaajia on myös niin paljon erilaisia että kaikille löytyy joku joka miellyttää! Voin kuvitella että jotkut eivät välitä kaikista extrajutuista ja haluavat simppelin ohajuksen ja tunnin. Mä (kuten oon jo useaan kertaan maininnut) tykkään juuri näistä extrahommista ja käytän aina jos mahdollista =)
Hei, pienet jutut ei tosiaan haittaa! Pääasia, että pysytään liikkeessä 🙂 Puhut paljon tuon suunnittelun puolesta ja koen sen asiakkaana myös tärkeäksi. Koreografioista huomaa, kun eri lihasryhmät ja sykkeet on otettu huomioon. Erityistä kiitosta haluan antaa tunneillasi käydessäni siitä, että olet todella askeleen edellä. Tarkoitan, että kerrot ääneen seuraavan liikkeen jo hyvissä ajoin, jolloin uudessakin koreografiassa pysyy hyvin mukana! 🙂 Tunneillasi todella tehdään, mutta tunnelma ei ole ’suorittava’.
Kiitos paljon, aina mukava kuulla positiivista palautetta! =)
bodypumpissa en oo kyllä ikinä huomannu mitään eroa. Mutta stepissä muutaman kerran. Joskus on ollu kyse siitä että ollaan tehty esim 3 sitä vaihtoehto atleettista, mutta välillä ihan koreo on ollu erilainen, aika pienesti kumminki mutta niiin että huomaa. Eikä mua haittaa pienet unohdukset silloin tällöin, tärkeintä on että ohjaaja osaa ”nauraa” mokalleen ja siitä sit jatketaan etenpäin. Mielummin mokia ja kunon fiilis, ku prikulleen koreon mukaan ja tunnelma ku vanhustalon kahvijonossa.
Bodypump onkin LM lajeista se ”helpoin” koreograafisesti ja siinä harvemmin tulee mokia tai niitä ei ehkä huomaa samalla tavalla että hei toi teki 2/2 rytmillä vaikka se olis kuulunu olla 1/3 😀
Pienet unohdukset on tietty ok, niitä sattuu kaikille silloin tällöin. Tärkeintä että kokonaisuus on hanskassa ja että osaa ottaa mokat huumorilla 😉
pienet mokat ei haittaa, niitä sattuu kaikille. Fiilis on tärkein. Mutta se fiilis katoaa, jos ohjaaja feikkaa, että vetää täpöllä, mutta oikeasti huomaat sen lusmuilevan (naama ei helota, vesipulloa ei näy missään, pyyhettä ei ole eikä kyllä hikeäkään). Se vie fiilikset totaallisesti. Joko ohjaaja vetää täysillä ja antaa sen näkyä tai vetää rennommin ja MYÖNTÄÄ SEN, koska eihän siinä mitään pahaa ole, ohjaajilla kuitenkin on niin paljon tunteja, ettei aina vain voi vetää täysiä.
Pystyykö sen feikata että vetää täysillä?! wow 😀 Mä en ainakaan osaa…Oma periaatteeni on se, että se mitä vaadin asiakkailta on tehtävä myös itse, vaikka olis 4 tuntia vielä jäljellä. Itsehän ne tunnit valitaan kuitenkin. =)
Les millsien tunneilla en juurikaan huomaa eroja ohjaajien välillä. Oon kyllä käyny tunneilla jo useita vuosia, joten mulle ei oo niin väliä vaikka joku liike menee välillä vähä ”sinnepäin”.. Toki silloin kun on uusia mukana niin olisi hyvä että ohjaaja osaa koreografian mahdollisimman hyvin. Itselleni on kuitenkin tärkeintä että ohjaaja tsemppaa ja ohjaa suullisesti. Joskus jos vaikka bodystep tunnilla ohjaajalle tulee kämmi, kertoo se vain inhimillisyydestä ja on kaiken kaikkiaan vain hauska lisämauste tuntiin. 😛 Ainakin omalla salillani kun ohjaja on sit yleensä vaan jotain et ”no mennään tää kohta nyt näin, ens rundi sit paremmin!” 😀 Mutta tärkeintä on se fiilis ja hiki, ei naama irvessä pilkun tarkasti suorittaminen. 🙂
Bodystep tunneilla on vaan sellainen juttu, että jos ohjaaja mokaa niin useasti koreo menee pieleen niin että oikea ja vasen puoli ei saa yhtäpaljon toistoja. Sen vuoksi mielestäni etenkin stepissä pitäisi olla koreot hallussa just eikä melkeen! 🙂 Fiilis on kuitenkin todella tärkeä ja parastahan on jos molemmat jutut ovat kunnossa:koreo ja fiilis!
hyvä fiilis on tunneilla pääasia, jotta siitä tekemisestä pääsee nauttimaan, mutta parhaan fiiliksen saavuttaakin nimenomaan silloin, kun ohjaaja on sekä energinen että osaava. on se vähän ikävää, kun ohjaaja tekee vääriä liikkeitä, ja itse on tottunut tekemään ne ohjelman mukaiset liikkeet. jatkaako silloin omaa tekemistään vai meneekö muiden mukana? eniten ärsyttää, jos ohjaaja unohtaa koreon ja vaikka hyppää liian aikaisin seuraavaan liikkeeseen (sattuu kyllä kaikille, eikä mikään kuolemanvakava virhe), mutta ei sitten korjaa virhettään, vaikka näkee muutaman tuntilaisen tekevän oikeaa liikettä. tällaistakin näkee, viimeisin juuri bodyattackissä kolmosbiisissä, kun ohjaajani unohti kokonaa viimeisen kierroksen ja lähtikin taas tekemään heilurijalkoja yms. mutta tuntilaisetkin ovat hyvin erilaisia. itse muistan ohjelmat vaikka unissani, mutta hämäännyn, jos tunnilla tehdäänkin ne väärin.
Samaa mieltä asiasta! Yleisesti oon kuitenkin sitä mieltä että pitäisi tehdä niin kuten ohjaaja tekee, vaikka tulisi jokin virhe..muutenhan tunnista voi tulla tosi sekava jos kaikki menee oman pään mukaan.
Se on kyllä varmasti rasittavaa jos tietää miten koreo menee oikeesti ja ohjaaja tekee jotain ihan muuta!
Itse huomaan valitsevani LesMills tunnin aika pitkälti ohjaajan perusteella. Toisaalta se on typerää koska tuotteen pitäisi olla sama salista tai ohjaajasta riippumatta, mutta ei se kyllä ole. Koreografiassa huomaan eroavaisuudet joskus, silloin pitää kyllä käydä todella paljon tunneilla. Suurin ero on ohjaajien tehoissa. Jos ohjaaja jaksaa oikeasti tsempata ja kannustaa niin minäkin saan paljon enemmän irti tunnista.
Vaikka ohjelmat ovat täysin samoja niin väkisinkin niitä eroja tulee ohjaajien mukaan. Tunti muokkautuu kuitenkin aina ohjaajan persoonallisuuden mukaan hieman. Se on toisaalta ihan hyvä juttu; kaikille löytyy vaihtoehtoja myös niistä samoista LM tunneista 🙂
Minusta on hyvä, että ohjaajat tekevät koreografiat samalla tavalla. On häiritsevää jos sama virhe toistuu jokaisella kerralla. Tietysti pikkuvirheitä sattuu jokaiselle ja ei ne satunnaiset haparoinnit mitään haittaa jos ohjelma on muuten hanskassa 🙂
Mun mielestä tärkeintä on se, että jos virhe tulee niin se opetellaan niin hyvin ettei sama virhe toistuu enää uudelleen. Jos samaa virhettä viljelee 3 kk putkeen niin se kertoo jo siitä ettei ohjaajaa pahemmin kiinnosta panostaa koko juttuun. 🙂
mä oon huomannut meidän salilla, että osa ohjaajista on tosi pikkutarkkoja, ja opettelee esim. attackissa/stepissä kaikki pienetkin hypet mitä uudesta ohjelmasta voi vaan saada irti. ite tykkään tästä tyylistä =) sitten on niitä ohjaajia, jotka tekee suurpiirteisesti ohjelman läpi ja esim. monet taputukset/huudahdukset/ekstrahypyt tai mitä näitä nyt ikinä voikaan olla, nii jää kokonaa näyttämättä eli tekemättä. käyn lähes aina samojen ihanien pikkutarkkojen ohjaajien tunnilla, koska mulla tulee itelle sellanen fiilis, että ne oikeesti on perehtyny asiaa kunnolla ja rakastaa ohjata nimenomaan sitä lajia, koska ne fiilistelee kaikki koreot täysillä eikä sinnepäin! sitte ku menee joskus sellasen suurpiirteisen tunnille, nii toki sitä ite tekee niinku on koreot oppinu, mutta on hivenen häiritsevää, kun osa porukasta tekee niinku ohjaaja näyttää ja toinen puoli sitten sitä oikeaa koeroo kaikkineen hifistelyineen :DD
..saikohan tästä jotain tolkkua 😀
Sai tolkkua! 🙂 minäkin tykkään ”pikkutarkasta” meinigistä 🙂
Kävin kesällä monilla muiden, vieraampienkin ohjaajien attackeissa ja stepeissä. Bodystepissä oli eroja eniten. Esim. 7-biisissä kun palautellaan, niin moni teki lonkanojennukset taakse nurkasta nurkkaan, vaikka dvd:llä tehdään (ja ite ohjaan) ne koko ajan rintama eteenpäin. Samoin joillakin lähti 6-biisissä rintama karkamaan jonnekin sivuille siinä T-askelkuviossa. Joku ohjasi 4-biisin viimeiset polvennostohypyt kääntyen myös sivulle kuten edellisillä kierroksilla vaikka oikea tapa on jatkaa rintama eteenpäin, hypäten vielä ylemmäs. Kaikkista huvittavin juttu oli seurata minkälaisia nimiä ohjaajat käyttivät 2-biisin ”circular basic stepistä”. Ei varmaan kukaan sanonut samalla tavalla kuin toinen! Itse olen selittänyt sen V-askeleeksi, ensimmäinen astuu laudalle. 😀 Oli erittäin opettavaista käydä muiden tunneilla! samalla tutustua omiin kollegoihin ympäri maan.
Mä sanon sitä circular basicia ympyrä-askeleeksi 🙂 Tiedän että se on ikäänkuin V-askel, mutta käänsin tuosta virallisesta nimestä mielestäni järkevimmän suomennoksen. Voin kuvitella että tällä liikkeellä on aika paljon eri nimikkeitä ja yleensäkin jos on jotain uusia liikkeitä joilla on englanninkielinen nimi, niin varmaan suomennoksia löytyy hieman joka lähtöön.
Nuo ”virheet” mitä mainitsit kommentissa on kuitenkin aika suuria mokia. Ei oo tainnu ohjaajat katsoo DVD:tä kunnolla läpi..aijabaija!
Jep, mua ainakin häiritsee joidenkin ohjaajien tekemät jatkuvat virheet koreoissa. Esim. just toi lonkan ojennus Stepin 7-biisissä häiritsi tänään omalla salilla Tampereella tosi paljon kun ohjaaja teki sen ”nurkastanurkkaan” eikä lantio ja rintamasuunta eteenpäin! 😀
Mullekin fiilis on tärkeempi kuin se, että onko koreo ihan täydellinen. Siinä mielessä oon ”koreonatsi”, että huomaan kyllä kaikki poikkeavuudet, mutta en niin jaksa välittää. Ja tarkoitan siis sellaisia poikkeavuuksia, jos ja kun ohjajaat ohjaavat eri kohtia eri lailla, kuten vaikka tuossa Hannen steppiesimerkissä ojennukset nurkkiin vs eteenpäin. Tärkeämpää noissa poikkeavuuksissa on se, että sitten mennää koko homma samalla kaavalla loppuun asti. Joskus oon nimittäin huomannut sellastakin, että ohjaaja aloittaa toisella tunnilla saman biisin vasemmalla jalalla ja seuraavalla tunnilla oikealla jalalla. Se on jo häiritsevää. Se, jos ei pysy rytmissä tai ohjaa oikeesti väärin, onkin jo eri juttu. Niille tunneille en eksy toistamiseen 😉
Nyt meillä on ollu monia vakkariohjaajia lomilla, joten on tullut käytyä muiden ohjaajien tunneilla. Ja on todellakin huomannut, että ohjaajat vetää eri lailla 😀 Esim. rankkuustasoissa on eroa. Jotkut ohjaajat ei vedä niitä kovimpia vaihtoehtoja. Oli itse asias vähän hämmentävääkin yhdellä tunnilla, kun ohjaaja ei vetänyt ollenkaan niitä kovimpia, mutta oli ite tottunut tekemään ne 😀 Siinä sitä sitten vähän mietittiin, että mitäs teen. Teenkö niin kuin sen kyseisen tunnin ohjaaja vai teenkö niin kuin oon tottunut tekemään? Lopulta tein sit ne kovimmat vaihtoehdot. Jos joku nyt sit aatteli, et mitähän toi akka riehuu omiaan eikä tee niin kuin ohjaaja, niin ei voi mitään 😉 Mutta siis, tollaset jutut ei ärsytä. Ehkä vähän hämmentää, jos on tottunut muuhun. Mut yleensä käyn kyllä niiden tunneilla, jotka vetää ne kovimmatkin liikkeet 😉
Ihan sama mulla kuin Minessanillakin: jos ohjaaja ei näyt kovempaa vaihtoehtoa, ja itse muistan että siinä sellainen on valittavissa, kovemmalla vedetään, ehdottomasti! En oikein ymmärtänyt Hannen kommenttia siitä, että ohjaajan pitäisi vetää ryhmän _oletetun_ tehotason mukaan. Mitään oletuksia ei kandee koskaan tehdä esim. iän perusteella. Joskus joku nuoren ja fitin näköinen voi olla varsin voimaton, ja joskus taas joku ”vanha kotka” ;D hyvinkin voimissaan. Oletukset sikseen ja ihmisille valinnanvapaus tehdä joko kovemman tai helpomman mukaan. Onneksi Ainon tunneilla tämä toteutuukin. 🙂
Anumaaria, ei mitään oletuksia, kyllä ohjaajan silmä erottaa kovakuntoiset / heikkokuntoiset. Ja varsinkin jos tunnilla käy tuttu porukka niin tietää kyllä aika hyvin heidän kuntotasonsa. Ammattitaitoinen ohjaaja ohjaa eri tavalla Bodyattack-tunnin 1) parikymppisille jatkuvasti jumpissa käyville 2) urheilujoukkueelle 3) keski-ikäisille silloin tällöin tunnilla käyville (pari Attackia kuussa) suht hyväkuntoisille. Kun ikähaitari painottuu 40-50-vuotiaisiin niin siellä on yleensä mukana kaikennäköistä polvivaivaa vähintäänkin. Jos ohjaa tunnin heille liian rankkana, he eivät halua tulla sinne uudelleen. Jumppaintoisimmat kuten tähän Ainon blogiin kirjoittavat voivat mielestäni treenata vaikka koko tunnin nupit kaakossa, mutta ohjaajana minun työni on sopeuttaa tunti asiakkaille jotka kulloinkin ovat salissa edessäni. Varsinkin Attackissa, jonka periaatteeseen kuuluu tarjota vaihtoehtoja niitä tarvitseville. Oliko nyt ymmärrettävämmin selitetty? 🙂 Omat pompputreenit ja asiakkaana tunneille osallistuminen on asia erikseen. Ohjaustunti ei ole ohjaajan treeni. Tätä ei moni asiakas tule ajatelleeksi.
Meilä päin ainakin musiikit pitää olla miksattuna yhteen. Se on niin totta, että homma pysähtyy, jos musiikki loppuu. Porukka suuntaa juomatauolle, ja 30minuutinkin tunnista voi mennä melko monta minuuttia hörppimiseen. Itse ohaajana jatkan lihaskuntotunneilla liikkeestä toiseen, ja asiakkaat juo jos on tarpeen. He voivat hörppiessään katsoa miten seuraavassa kappaleessa liikutaan. Itse voi hörppiä vettä kun tarkastan asiakkaiden suoritustekniikan tai säädän musiikkia yms…
Mun mielestä fiilis on tärkeämpää, mutta se hyvä fiilis katoaa ainakin mun kohdalla jos huomaan että ohjaaja ei oo perehtynyt koreografioihin. Silloin tulee sellanen olo että miksi ite tekisin täysillä jos ohjaajakaan ei oo hommassa ihan kärryillä! LM-tunneissa oon huomannut suuriakin eroja, kävin ennen erään tietyn ohjaajan combatissa mutta jossain vaiheessa vaihdoin eri päivän ja eri ohjaajan tuntiin ja koin valaistumisen 😀 Olin pitänyt tätä ekaa ohjaajaa ihan huippuna koska fiilis hänen tunneillaan oli aina katossa, mutta toka ohjaaja oli paljon tarkempi ja perusteellisempi ja huomasin että multa oli jäänyt vaikka mitä tekniikkaohjeita pimentoon, samoin aloin myös saada samasta ohjelmasta paljon enemmän irti kun tää toka ohjaaja näytti niitä rankempiakin vaihtoehtoja jne. Ja silti hänenkin tunneillaan fiilis on katossa! Eli mun mielestä ohjaajan ammattitaitoon kuuluu sekä se hyvän ja energisen fiiliksen luominen että tarkka ohjelmaan perehtyminen!