Epäonnistuneita dieettikokemuksia by minä

Moi! Ihan ensimmäiseksi voin kertoa että olen vastannut kaikkiin tämän viikon aikaisempien postauksien kysymyksiin 🙂

Tänne on pärähtänyt mukavasti uusia lukijoita ja eilen rikottiin taas kävijäennätyksiä!

Mä oon kertonut itsestäni ja taustoista joitain lyhyitä juttuja, mutta ajattelin kertoa teille hieman tarinoita joista EI kannata ottaa mallia! 😀 En ole aina ollut yhtä tietoinen ravitsemuksesta&liikunnasta ja monet asiat on opittu kantapään kautta.
Silloin kun olin nuori (kuulostaa siltä että olisin nyt ikäloppu) ei ollut treeniblogeja tai muitakaan sosiaalisia medioita joista olisi esimerkiksi voinut lukea vinkkejä tai juttuja treenaamisesta ja ravinnosta.

Kävin paljon keskustelupalstoilla lukemassa ja joitakin nettisivustoja oli toki olemassa..
Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta ja aloitin tosi nuorena tutkimaan ruokapakkauksia, kalorimääriä ja ainesosia.
Ensimmäisen dieetin aloitin joskus 15-veenä ja se koostui neljästä leivän palasta ja yhdestä jugurtista 😀 Voi jeessus!
Söin siis aamulla yhden palan leipää, päivällä toisen ja illalla kaksi jugurtin kera. Kuulostaa kauhealta vai mitä? Treenasin vissiin jotain lenkkihommia kerran päivässä ja rullaluistelin paljon. Paino putosi nopeesti tottakai, mutta olo ei todellakaan ollut hyvä, kuten voi varmaan kuvitella. En muista kauanko jatkoin leipädieettiäni, mutta siitä asti oon kokeillut jos minkälaista (turhaa) dieettiä ja kuuria.

Mehupaaston vedin kaverin kanssa kerran siinä toivossa että kiloja putoisi mahdollisimman nopeesti viikoa ennen koulujen päättäjäisiä. Kaverilla ei ollut varaa ostaa paastopakettia joten hän veti paaston vedellä?! 😀 Jäi vissiin pariin päivään se homma. Oli huikeeta vetää aerobictreenejä porkkanamehun voimalla, Hahah! Itse vedin 5 päivää niillä kuraliemillä ja sitten paaston jälkeen päättäjäisbileet ja ryypylle 😀 Voitte kuvitella kuinka hyvin se päättyi!

TEINI! Apua 😀
Siinä on vissii vedetty joku hyvä kuuri ennen reissua 😀

Iän mukana tuli tietysti hieman enemmän tietoa ja järkeä touhuihin. Parikymppisenä suunnittelin itselleni ruokavalion joka olis sinänsä ihan järkevä koska söin muistaakseni 4-5 kertaa päivässä, mutta aivan liian vähän! Tuolloin oli aika liipasimella ettei lähtenyt hommat hanskasta. Paino putosi vaarallisen nopeesti ja treenasin 2 kertaa päivässä. Itse tulee niin helposti sokeeksi omalle kropalle ja ei edes huomaa kuinka paljon on kuihtunut. Mielessä on aina se ”vielä 1-2kg niin on hyvä” ..

Mulla oli noin 2-3 vuotta sellaista ylämäki-alamäki meininkiä. Välillä olin ihan terve ja välillä meinasi lähtee aina lipsumaan. Onneksi on ystäviä jotka on jaksanut kattella näitä touhuja ja sanoa aina suoraan kun on tarvinnut.
Kilpaileminen esteettisessä lajissa (kilpa-aerobic) on tuonut toki paineita ulkonäöstä, mutta sen ansiosta homma pysyi edes jotenkin järkevänä kun halu kehittyä voitti halun laihtua 🙂
Meille sanottiin ihan suoraan että rasvat pitäisi saada putoomaan 17% mikä olisi ihanne tuossa lajissa. Aika raakaa sinänsä kun kyse on nuorista ja epävarmoista tytöistä. Pidin ja pidimme itseemme aina jotenkin isokokoisina aerobiccaajina! Nyt kun kattoo kuvia niin on ollut vähän vääristyneet mielikuvat 😀

Kauhee korsto vai mitä, varsinkin noi luiset kädet! 😀

Nyt voin onneksi sano käsi sydämellä että olen täysin terve ja ajatusmaailma on muuttunut suuresti kaikesta tuosta kuihdutushommasta. Nykyään tärkeintä on sisäinen hyvinvointi ei ulkokuori. Nämähän kulkee kylläkin käsikädessä: kun voi hyvin, näyttää hyvältä 🙂

Tällä tekstillä haluan olla varoittava esimerkki siitä mitä ei kannata tehdä. Kaikkien ei tarvitse kokea näitä juttuja kantapään kautta, mä olen sen tehnyt ja uskokaa pois että ei kannata. Satsaa mielummin hyvinvointiin ja terveyteen kuin pussikuureihin, kaalikeittodieetteihin ja muihin hullutuksiin.

Nykyään on (onneksi) niin paljon tietoa saatavilla ja joka tuutista tulee ohjeita kuinka tulisi elää 😀 Tärkeintä on löytää itselle sopiva tyyli ja tapa. Sellainen mikä tuntuu hyvältä ja tekee onneliseksi.


11 Responses to “Epäonnistuneita dieettikokemuksia by minä”

  1. Anonymous sanoo:

    Kaveri veti ALA-ASTEELLA näkkäri-tee-dieettiä. Koulussa vähän salaattia. Reppana.

  2. Ines sanoo:

    Hurjaa, sitä kun ei oikeesti nää itse omassa kropassa kuinka se muuttuu, etenkään kun laihduttaa.. Lihomisenhan kyllä huomaa 😀 Tosi kiva blogi sulla, jään seuraileen! 🙂 p.s. Kiva tyyli tossa ensimmäisessä kuvassa! 😉

  3. Anonymous sanoo:

    tää oli tosi hyvä postaus:)

  4. Anonymous sanoo:

    Voi että,voin niiin samaistua! Eli täälläkin kantapään kautta opittu.. Hyvä,että teit tälläisen postauksen. Joku varmaan tälläkin hetkellä kiduttaa itseään pienillä ruokamäärillä,niin toivon mukaan tämä tekstisi saa edes jonkun tajuamaan,ettei siinä ole mitään järkeä!! Kiitos Aino 🙂

  5. Sinilintu sanoo:

    Hienoa, että kirjoitat tästäkin puolesta, nykyään on tosiaan niin paljon tietoa että on helppoa mennä äärimmäisyyksiin kumpaan suuntaan vaan!

  6. Anonymous sanoo:

    Hyvä kirjoitus jälleen kerran, Aino! Nämä ovat ikäviä kokemuksia ja on valitettavan yleistä, että tällainen ajattelutapa jää hallitsemaan elämää. On mukava kuulla, että terve ajattelutapa hallitsee nykyisin elämääsi ja toivottavasti mahdollisimman moni näiden asioiden kanssa kamppaileva pystyisi ottamaan sinusta mallia. Lisää tällaisia postauksia! 🙂

  7. Heidi sanoo:

    Mun mielestä nä sun tekstit on välillä niin huvittavia ”bileet ja ryypylle” 😀 Onpa terveellistä ja voin vain kuvitella minkälaisen pissiksen logiikalla on joskus ajatellut, että juodaan vaan vähän mehua ja tullaan fit:in kuntoon ja pääsee käyttämään niitä minimini-kuteita 😉

    • Mä kirjotan välillä ehkä vähän liian ”puhekieltä” mutta se tuntuu mulle vaan luonnolisemmalta kuin kirjakieli =)Ryyppy ja huikka, hahah! 😀

    • Heidi sanoo:

      Sen takia tykkäänkin 🙂 vaikka on rankkakin aihe on hyvä, että voi nauraa vähän omillekin jutuille 🙂

  8. Emmi sanoo:

    Löysin blogisi vasta, ja jäin ihan koukkuun 🙂 olen vasta liikkumisen ilon löytänyt tyttö ja itselläni oli vuodenpäivät ongelma aina tuo syöminen, joko söin liikaa tai liian vähän. Itse harrastin tuota aivan samaa, selailin eri keskustelupalstoja ja tulin aivan sokeaksi sille mitä oikeasti terveen ihmisen syömismäärän kuuluisi olla. Harrastelin viikon dieettejä milloin leivän tai murojen avuilla. Ehkä vasta puoli vuotta sitten opin (nneksi ystäväpiirini liittyi tälläinen himoliikkuja) joka kertoi että liikkumisesta ja lihaksen kasvattamisesta ei ole mitään hyötyä jos ei oikeasti syö PALJON 😀 Nyt osaan ottaa ilon irti terveestä elämästä, voin syödä paljon ja myös liikkua :)Mutta tosiaan kiitos blogistasi, täältä löytää paljon vinkkejä moneen lähtöön, jään ehdottomasti seuraamaan.

Kommentoi