KUUKAUSI LOMAUTETTUNA – MITEN ON MENNYT?

Maaliskuun lopulla meni moni asia uusiksi. Yhtäkkiä ei ollut enää varmuutta mistään ja esimerkiksi sain kuulla joutuvani lomaututetuksi päivätyöstäni, eli työstä josta saan tällä hetkellä suurimman siivun tuloistani. Lomautus oli täysin ymmärrettävää työnantajaltani, sillä tilanne ei jättänyt muita vaihtoehtoja. Vauva tulossa ja työt jäähyllä ei kuitenkaan kuulostanut kovin hyvältä.

Onneksi tuloni eivät ole olleet kiinni pelkästä päivätyöstäni, sillä oon tehnyt jo vuosia (tämä on itse asiassa kymmenes vuosi!!) töitä blogin ja somen parissa ja nyt toista vuotta myös yrittäjänä. Mun tulojen lähde on vähän vaihdellut sen mukaan mitä ja mihin oon milloinkin panostanut eniten, mutta juuri tällä hetkellä olin tehnyt vähemmän työtä yrityksen nimiin ja enemmän palkkatyöläisenä.

En tiedä mistä johtuen en kuitenkaan osannut stressata tästä asiasta kovinkaan paljon. Ajattelin samoin kuten aina ajattelen – että asiat järjestyy aina jollain tavoin. Järjestyminen tosin vaatii itseltä aktiivisuutta sekä uskallusta kokeilla uusiakin asioita. Sen sijaan, että olisin jäänyt toimeettomasti odottelemaan, päätin vain alkaa toimia.

Tiedättekö mitä? Se toimiminen on kannattanut, sillä nyt reilun kuukauden jälkeen olen saanut työllistettyä itseäni kiitettävän hyvin. Oon saanut solmittua uusia yhteistyökuvioita ja juttuja, joiden avulla tulen pärjäämään!

Aloitin myös ohjaamaan live-ohjauksia, joita en luultavasti olisi ilman tätä tilannetta muuten koskaan tehnyt ja miten hyvä juttu tämä on ollut. Palaute on ollut todella hyvää ja ennakkoluuloista huolimatta, oon nauttinut myös tällaisesta ohjausmuodosta tosi paljon. Osa jumppaajista kyseli, että voisiko minulle maksaa ohjauksista jotain ja loinkin sen pohjalta ”maksa mitä haluat” – tuotteen.

Olen todella kiitollinen kaikille, jotka ovat halunneet tukea tätä toimintaa maksamalla määrän joka sopii omalle lompakolle. Haluan silti painottaa, että en missään nimessä vaadi tai odota maksuja, sillä haluan myös tarjota mahdollisuuden liikkua sellaisille joilla ei tässä tilanteessa ole varaa maksaa valmennuksista tai liikuntapalveluista. Tämä pienikin tulolisä on mahdollistanut sen, että oon pystynyt jatkaa ohjauksia ja jopa panostaa niihin hieman enemmän! Mulla on myös ideoita ja ajatuksia tulevaisuudelle tämän homman suhteen. Tällä hetkellä kuitenkin meen viikko kerrallaan, sillä en osaa yhtään ennustaa miten pitkälle pystyn ohjata jumppia ja koska baby päättää syntyä!

Oon aina ajatellut, että jos pyrkii tekemään hyvää ja antamaan ihmisille hyvää, se tulee aina takaisin jotain kautta, jossain vaiheessa. Mun mielestä on myös hirveän tärkeää ajatella, että kaikki työ tai tekeminen ei tuota aina heti tulosta. Nykyään meinaa olla vähän sellainen meininki, että kaikki pitäisi saada heti ja jos ei saa niin mielenkiinto menee sen myötä. Sen vuoksi onkin tärkeää tehdä asioita, joista nauttii ja jotka on itselle tärkeitä, koska niihin jaksaa panostaa myös silloin, kun kaikki ei mene kuten oli ajatellut.

Mä en oo mikään bisnestyyppi siinä mielessä, että rahan tekeminen ei ole mulle tärkeintä. Toki rahaakin tarvitaan ja se on ns. pakollinen paha, mutta itse olen tullut siihen tulokseen, että riittää kun tulee toimeen sen verran hyvin, ettei tarvitse stressata laskujen maksamisesta tai siitä saako ruokaa kaappiin. En tarvitse mitään ihmeellistä, vaan ihan ”tavallinen elämä” on mun mielestä just parasta!

Olen elänyt vaiheita kun oon tienannut paljon enemmän kuin nyt ja nuo vaiheet eivät ole olleet mitenkään parempia tai onnellisempia, sillä usein sitä rahaa menee sitten enemmän ja usein vielä aika turhiinkin asioihin. Säästäminen on toki kannattavaa ja se on helpompaa, jos tulot ovat hyvät, mutta myös pienemmät säästöt alkavat kyllä tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin.

Ja nyt kun sain tekstin valmiiksi, kuulin että 1.6 lähtien rajoituksia aletaan purkaa siihen malliin, että esimerkiksi ryhmäliikunnat olisi sallittua käynnistää uudelleen! Itsehän olen tuossa vaiheessa jo äippälomalla, joten en jumppien pariin taida päästä, mutta ihanaa että paluu normaaliin alkaa taas tapahtua asteittain!

Tsemppiä uuteen viikkoon ja jos haluat tulla mun kanssa jumpalle niin tässä viikon ohjelma:

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TYÖT LOPPUI – MITÄS NYT SITTEN?

Miten voikaan elämä heittää tällaisen kuperkeikan vain yhden viikon aikana? Tänään havahduin siihen, että vain viikon sisällä on tapahtunut ihan hurjasti. Viime keskiviikkona vielä lopetin jumpan normaalisti ja huikkasin jumppareille, että nähdään huomenna. No eipä nähty. Tämä järkyttävä tauti iski voimalla ja veti kanveesiin sen verran kovaa, että päivät on lähinnä menneet siihen että selviytyisi jotenkin. Koronakeissi alkoi myös samaan aikaan ja itse en oikeen ehtinyt edes miettiä/sisäistää koko asiaa, kun olin niin huonossa kunnossa.

Eilen sitten loppui meidänkin salilla ryhmäliikunnat, joka tarkoittaa että loppui myös meikäläisen työt. Mulla on toki useampia työtehtäviä, mutta ryhmäliikunnan ohjaaminen on suuri osa, melkeinpä puolet tuloista. Heräsin tänään uudesta kodista ja mietin tuossa, että mitäs nyt sitten?

Mun sairastellessa mies on hoitanut meidän muuttoa pikkuhiljaa ja eilen kun istahdin sohvalle uudessa lokaatiossa, joku ihme tunnemylly vaan repesi ja vollotin tovin sitä, että koti, jossa itse ehdin asua melkein kuusi vuotta, jäi nyt historiaan (+ olin aika väsynyt :D). Kiinnyn tosi helposti asioihin ja pakko myöntää, että on tämä muuttokin kaiken muun muutoksen seassa aika iso muutos.

No, kyllä kaikkeen muutokseen tottuu, mutta nyt pitäisi alkaa jäsennellä, että mitä teen seuraavat pari (?) kuukautta. Tiedostan, että en ole ainoa henkilö tässä tilanteessa ja että oon onnekas siinä mielessä, että mulla on mm. tämä sometyö, jota voin jatkaa edelleen. Salin puoleltakin mulla on muita hoidetta tehtäviä, onneksi. Siltikin tässä on vauva tulossa ja ollaan tehty aika paljon suuria hankintoja viime aikoina, joten sitä rahaakin pitäisi pystyä tuottaa entiseen malliin.

Nyt pitää varmaan ottaa pieni palaveri itsensä kanssa ja alkaa miettiä, että mihin asioihin tässä alkaa suunnata energiaansa. Sen lisäksi, että taloudellinen puoli koki muutoksen, on jumppien pois jääminen tosi harmillinen juttu muutenkin. Nyt oon vielä kipeänä, eli en voi muutenkaan urheilla, mutta pakko myöntää että oon miettinyt myös sitä, miten selviän ilman päivien energiapiikkejä.

Tässä vaiheessa raskautta ei ole enää ihan hirveen paljon mahdollisuuksia(en jaksa käydä vaan kävelylenkillä) treenata ja ryhmäliikunta on se mikä onnistuu multa edelleen hyvin, koska olen tehnyt sitä koko raskauden ajan. Pakko varmaan tehdä joku treenisuunnitelma kun tästä tokenee, sillä jo viikossa huomaan mitä liikkumattomuus tekee keholle. Iltaisin selkää ja hartioita kolottaa ja väsyttää ja kroppa tuntuu raskaalta. Mitään tällaista en ole kokenut raskauden aikana, kun olen liikkunut ja treenannut säännöllisesti ja määrällisesti paljon!

Ja kyllä, treeni ja sen puute on nyt aika pieni huoli muiden rinnalla, mutta koska omalla kohdalla se on täyttänyt päiviä jo pitkään, tuntuu jotenkin tyhjältä tämä kun ei ole oikeastaan mitään aikataulua päivässä. Uusien rutiinien ja aikataulujen luomisen aika edessä.

Kaikesta huolimatta aion pysyä positiivisena ja uskon että tästäkin selvitään jollain keinoin!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook