ONKO MULLA KORONAVIRUS?

Täällä on vietetty hiljaiseloa viimeiset päivät, sillä oon ollut tosi huonossa hapessa. Tällä viikolla jumpassa huomasin, että kaikki ei ollut ihan normaalisti, sillä mulle tuli erikoinen kylmähiki ja muutenkin koko päivän oli ollut tosi väsynyt ja tahmea. Lisäksi kurkkua alkoi kutittaa, yskittää ja olo vain huononi ja alamäki alkoi..

Sorry tuo raflaava otsikko, joka itse asiassa johtaa juurensa siitä, että ilmoittaessani somekanavillani olevani kipeänä (ilmoitan koska haluan informoida jumppa-asiakkaita olevani poissa ohjauksista), olen saanut roppakaupalla viestejä, joissa kysytään ”onks sulla korona?”

Ennen kuin vastaan korona-kysymykseen, mitetitääs hetki…

Jos on yhtään seurannut uutisia, tietää että Vaasan sairaanhoitopiirissä on varmistettu 1 koronatartunta (tällä hetkellä), keski-ikäiseltä naiselta joka oli matkustanut epidemia-alueelta suomeen.

Kuka voi oikeestaan tietää, onko tartuntaa tai ei? Se kun voi olla myös oireeton. Voisin hyvin kääntää kysymyksen, että ”en tiedä, onko sulla?”

Näiden pohjilta voin siis vastata, että ei ole koronatartuntaa, vaan tavallinen influenssa. Olen käynyt lääkärissä ja ollut yhteydessä neuvolaan. Mulla on myös oireita, jotka eivät liity tämänhetkisen tiedon mukaan koronaan. Koronaviruksen aiheuttamiin oireisiin ei kuulu mm. nuha ja täällä on kuulkaas niistetty menemään nessupaketti jos toinenkin! :D

Harvoin ärsyynnyn mistään ja voi mennä myös väsymyksen, huolen (olen kuitenkin raskaana) ja huonon olon piikkiin, mutta mua jotenkin ärsytti suunnattomasti nuo ”humoristiset” kyselyt siitä onko mulla tartunta.  Ymmärrän, että ihmiset yhdistävät sen nyt jokaiseen sairaaseen ja yskivään tyyppiin, mutta silti.

Pakko sanoa, että en tiedä oonko ollut näin kipee koskaan, sillä tuntuu että mun kylkiluutkin alkaa olla aivan hajalla tästä yskimisestä. Yskä, kuume, päänsärky, nuha ja jäätävän heikko happi yhdistettynä on aika skeidaa jos multa kysytään! Eilen menin nukkumaan ennen kl. 20.00 ja vetäsin yli 12 h unta palloon, joten tuo on ainakin merkki siitä, että eteenpäin mennään. Oon nimittäin myös nukkunut huonosti, kun olo on ollut niin surkee.

Sairasloma jatkuu vielä keskiviikkoon ja sitten katsotaan onko meidän sali vielä auki vai jatkuuko pakkoloma koronan vuoksi. En ole muutenkaan ottanut tähän tilanteeseen kantaa mitenkään johtuen lähinnä siitä, että en ole jaksanut ottaa kantaa mihinkään tai päivittämään mitään. Tilanne on hyvin erikoinen ja lähipäivinä varmaan nähdään vielä tarkemmin mihin päin ollaan menossa.

Terveydellisten aspektien lisäksi tämä yhteiskunnan pysähtyminen aiheuttaa todella monille taloudellisia vaikeuksia ja nyt tulisikin miettiä miten me jokainen voidaan omilla valinnoilla tukea kotimaisia yrityksiä, jotta mahdollisimman moni selviäisi tästä kriisistä. Kunhan tästä tokenen, yritän itsekin tuoda korteni kekoon jollain keinoin.

Kaikessa pahassa on aina myös jotain hyvää ja tämä pakollinen pysähtyminen ja aikataulujen tyhjentyminen on jollain tavalla tuntunut myös huojentavalta. Suorittaminen loppuu kaikilta vähän kuin väkisin, mikä on herättävää ja luo varmasti uusia näkökulmia siihen miten haluaa tulevaisuudessa aikaansa käyttää.

Lämpöä sun sunnuntaihin!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MIKSEI NYKYÄÄN VOI EDES SAIRASTAA RAUHASSA?

”Näin vältät flunssan, näin taltutat taudin, syö tätä ja paranet hetkessä”...Sairastelu ei luonnollisesti ole mukavaa hommaa, ainakaan jos se kestää liian pitkään. Hyvällä vastustuskyvyllä on oma roolinsa ja sitä pystyy myös vahvistamaan omien elämäntapojen kautta. On toki eri asia, jos jatkuvat flunssat ja sairastelut iskevät päälle, mutta kun asiaa oikein miettii, niin mikä siinä sairastamisessa on niin kamalaa? Miksi edes pitää stressata asiasta niin paljon ja pyrkiä pääsemään flunssasta eroon asap ja keinolla millä hyvänsä?

Jos ajatellaan asiaa toiselta laidalta, niin useinhan flunssa tai sairastuminen saattaa olla myös kehon tapa sanoa, että nyt stopp, hidasta, rauhoitu. Jos siinä tilanteessa sitten jaksaa maksimissaan ottaa päivän puoliksi iisimmin, niin ei varmaan ihme, että homma toistuu uudelleen taas kuukauden kuluttua?

Jos katsotaan vain pari vuotta taaksepäin, niin itse olin juuri se, joka ei levännyt edes silloin kun olin kipeä. Olin muka superihminen, jota ei pieni kurkkukipu nujerra. Myönnän, että edelleen tämä piirre nousee ilmoille aina silloin tällöin ja saatan tarvita pari fiksua sanaa joltain läheiseltä, mutta en enää ikinä vaarantaisi terveyttäni samoin kuin muutama vuosi takaperin. Aika monet flunssat ja lenssut selvisinkin ne läpi treenaten, joka taas sai uskomaan, että ei tässä mitään jarrua tarvitse painaa vaikka sairastaa. Ja sitten yhtäkkiä monen asian summana vedinkin itseni kipeänä sellaiseen kuosiin, josta pitikin lepäillä kahdeksan viikkoa.

Sairastaessa keho keskittää energiansa parantumiseen, mikä ei todellakaan ole ideaali tilanne kehittymiselle. Treenillä ei kipeänä saa siis edes mitään aikaiseksi, joten siitäkön näkökulmasta on paljon järkevämpää levätä ensin ja treenata kunnolla ja kehittävästi kun on taas kunnossa!

Tämä aihe on ajankohtainen, koska olen parhaillaan sairastamassa kotosalla ja tietysti välillä mieli lähtee laukalle, kuinka nyt kaikki treenitulokset ottavat takapakkia ja jumppa-asiakkaat joutuvat selvitä ilman mua (:D). Todellisuudessahan mitään takapakkia ei ole tulossa, luulen, että tämä huilailu tekee kokonaisuudessaan mulle ainoastaan hyvää. Jumppakamutkin selviävät varmasti oikein hyvin ilman meikäläistä, eikä maailma muutenkaan kaadu tai edes horjahda jos minä olen pari päivää tekemättä mitään järkevää. Olen siis päättänyt vetää lonkkaa oikeen huolella ja hyvällä fiiliksellä! :D

Muistetaan siis, että jos ollaan kipeitä, me ei treenata! Me levätään, eikä stressata siitä. Meillä ei ole mikään kiire parantua, se tapahtuu kyllä luonnostaan ja viikon päästä ei edes muista enää kaikkia niitä huolenaiheita, joita sairastaessa ehti kelailla! Heh. No ei, mutta ihan oikeasti. Urheilla ehtii vielä vaikka kuinka paljon ja varmasti vähän liikaakin.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook