Näin sosiaalisen median aikakautena nousee esiin paljon ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia. Kun jengi tuo mielipiteitään ja ajatuksiaan ilmi somessa ja keskustelupalstoilla ja kun sen voi tehdä vielä anonyymisti, kertoo se paljon millaisia tyyppejä maa päällään kantaa.
Viime päivinä mediassa on pyörinyt paljon erään fitnessvaikuttajan vangitsemisestä ja rikosepäilyistä. Tästäkö riemu repesi, siis ihan kirjaimellisesti repesi. Tuntuu, että suurin osa kannanottajista on ollut nimenomaan hyvinkin iloinen tästä tapahuneesta. Vahingonilo on oikeen paistanut kommenteista ja ajatuksista, joita on munkin silmiin osunut, koska juttua olen mielenkiinnolla seurannut.
Olen sitä mieltä, että rikoksista tulee saada rangaistus, mutta en ymmärrä miksi julkiset henkilöt pitää suoraan sanottuna nylkeä tuolla netin syövereissä. Hekin ovat ihmisiä ja jokainen voi ehkä kuvitella, miltä tuntuisi saada tuhansia vihaviestejä, kommentteja ja keskustelun aloituksia netissä. Jokainen meistä on ihan varmasti tehnyt virheitä, joista saisi skandaaleja ja lööppejä, mutta miltä se tuntuisi jos kaikesta tulisi julkista?
Itse en tunne tätä kyseistä henkilöä, mitä nyt uutisista ja somesta joskus seurannut, joten mulla ei ole siinä mielessä puolueellisuutta tässä keississä. Tiedän, että hän on elänyt luksuselämää ja näyttää hyvälle, joten siinä varmasti ne suurimmat kateuden aiheet tulevatkin. Monia näyttää ärsyttävän, jos joku pääsee helposti hyvään asemaan elämässä, mutta sehän ei suoranaisesti ole pois keneltäkään muulta. Kai se on ihmisluonnolle normaalia, että toisen epäonnesta iloitaan ja onnea kadehditaan?
Pienemmässä mittakaavassa tämä on mun mielestä ihan normaalia, esimerkiksi jos oman lomamatkan aikana Suomessa sataa, suurin osaa iloitsee lomastaan enemmän! 😀 Mutta kun asiat menevät niin henkilökohtaisuuksiin, että toisen ihmisen elämä jopa tuhoutuu, ollaan jo ihan väärillä urilla. Sanon tämän taas, mutta kannattaa aina miettiä, miltä itsestä tuntuisi ja miten toivoisit muiden kohtelevan sinua vaikealla hetkellä.
Tämän postauksen tarkoitus ei ole ottaa kantaa tähän kyseiseen tapahtumaan ja siihen onko joku syyllinen vai syytön, vaan ottaa kantaa ihmisyyteen, empaattisuuteen ja toisen ihmisen huomioon ottamiseen. Omia tunteita ei välttämättä voi hallita ja uskon, että on normaalia tuntea kateutta tai vahingoniloa, mutta isoin mutta on siinä että kaikkia mielipiteitä ei aina tarvitse välttämättä tuoda julki, etenkään silloin jos siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekkään! Se, mitä tuntee muita kohtaan heijastuu kuitenkin aina jollain tavoin itseensä, sillä esimerkiksi vahingonilo on usein tietynlaista epävarmuutta, jolloin toisen epäonni buustaa itsetuntoa ja omaa varmuutta. Kaikkiin tunteisiin löytyy yleensä vastaus ihan omasta itsestä.
Rauhaa ja rakkautta ruudun sinne puolen! 🙂
instagram: ainorouhiainen
Näin se on, joillekin ihmisille vahingonilo on paras ilo. Onneksi on niitäkin, jotka ymmärtävät, että tuomitseminen kuuluu tuomioistuimille eikä muille. Lehdistö antaa kuitenkin asiasta ilmi aina kärjistetyn ja hieman yksipuolisen kuvan, etenkin seiskan kaltaiset viihdelehdet. Kateus taitaa olla monen kirjoittelijan motiivina (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)
Olet tietysti oikeassa että vahingonilo on rumaa ja heijastaa, vain jotain epämiellyttävää omasta itsestä. Tästä huolimatta huomasin että tässä tapauksessa olen itsekin vahingoniloinen ja olen miettinyt itsekin, miksi oikeastaan olen kun en tätä kyseessä olevaa naist tunne. Ilmeisesti vahingoniloni johtuu siitä että tämä nainen on somessa esitellyt nimenomaan elämänsä luksusta, vähän in your face – tyyliin. Tai niin olen asian tulkinnut. Ilmeisesti moni muukin kokee että tuo nainen on somessa halunnut nostaa itsensä tavallisten ihmisten yläpuolelle, ja se tuskin herättää kenessäkään sympatioita. Joka tapauksessa, omia tunteitaan on aina hyvä tutkia ja kyseenalaistaa. Niin tässäkin tapauksessa.
Hmm, tässä on monta puolta.
Ihmisten pimeimpiä puolia kuvaa esim se että nykyään on tapauksia, että onnettomuuden sattuessa ihmiset kuvaa puhelimella EIKÄ mene auttamaan, mikä on käsittämättömän julmaa. Ihminen on toiselle ihmiselle tietyissä tilanteissa äärettömän julma.
Julkkisten osalta (mihin kategoriaan tämän ko ihmisen kai voi laskea), tuli mieleen sananlasku ”Ken leikkiin lähtee sen kestäköön”. Eli hän on pyrkinyt hyötymään näkyvyydestä, mutta itsesuojeluvaiston pitäisi varoittaa riskeistä, kun sellaiseen lähtee. Ja eiköhän ole kuitenkin itse aiheuttanut tilanteensa.
Komppaan osin Alan kommenttia.. Lisäksi itselläni joidenkin keskustelujen perusteella on sellainen tuntuma että ko. julkisuuden henkilö on jotenkin erityisen ”helppo kohde” ilkeämielisyydelle omien toimiensa kautta.. osa on toki vain ilkeitä juoruja, mutta on ollut lööpeissä, kun fat-shamesi kuntosalilla liikkunut lihavahkoa henkilöä, leveilee luksuselämällä, mutta Suomen verotuksen alaiset vähäiset tulot ovat olleet myös lööpeissä.. olisiko ollut ulosottovelkojakin, joku taisi näin muistella.. kaikesta huolimatta ”pröystäilee” julkisuudessa.. vaikkei ko. henkilö varmaan kunnallisessa terveydenhuollossa asioi, olisi asianmukaista hoitaa velvollisuudet ennen moista makeilua, aivan kuten me ”kateellisetkin”..
Toki aina on ikävää kun julkisuuteen leviää tietoja keskeneräisistä tutkinnoista, mutta se ei ole vain julkkisten ongelma. Tutkinta ja alustavat syytteet voi pilata elämän (ja kokemusta on ihan lähipiirissä ilman mitään julkis-asemaa) vaikka tutkinta päättyisi aiheettomana, syytteet tai tuomio jäisivät saamatta.. mutta sitten taas tämän riskin ottaa jokainen, jonka omat tai läheisten toimet eivät 100% kestä päivänvaloa. Julkkikset eivät siten ole erityisasemassa, mutta heidän tulisi julkisuuteensa takia ymmärtää riskit vielä paremmin..
Erillinen mielipide asia sitten lisäksi on se, tulisiko julkkisten toimia esimerkillisesti.. mielestäni kyllä. Päästäisiin seuraavaan ilkeämielisyyteen, olisi erittäin oikein, jos ko. Henkilö todetaan syylliseksi syytekohtiin, että hän saisi kovan tuomion. Ehkä se opettaisi monille häntä seuraaville luxus-elämästä haaveileville, että vääryydestä rangaistaan ja menestys täytyy hankkia puhtain keinoin