PARISUHDE & TAVOITTEELLINEN TREENAAMINEN

Toivepostausta pukkaa! Maija heitti hyvän idean ja lähdin purkamaan tätä aihetta ajatuksiksi. Otsikkohan voisi olla yhtä hyvin parisuhde ja harrastaminen, mutta koska tässä pitäisi treeniblogia raapustella, niin pidetään aihe treenaamisen ja parisuhteen ympärillä. Mullahan ei sitten ole muuta kuin omakohtaisia kokemuksia ja pohdintoja aiheesta, joten siitä lähdetään. 😉

Olen itse ollut suhteessa sekä ei-urheilevien ja urheilua harrastavien kanssa. En väitä, että onnistuneeseen parisuhteeseen tarvitaan välttämättä yhteinen harrastus, mutta jos treeni ja terveelliset elämäntavat ovat iso osa omaa elämää, on tärkeää että toinen ymmärtää sen. Oon ennenkin maininnut, että usein kun oon tavannut uuden ihmisen ja tulee ilmi mun ammatti/elämäntapa, saan siitä ns. paljon positiivista palautetta. Usein on kuitenkin myös niin, että jos juttu on jatkunut pidemmälle ja tullut ilmi, kuinka suuren osan se vie kaikesta ajasta, voi homma kääntyä toisin päin. Kun urheilee sekä ammatikseen että vapaa-ajalla, vie se luonnollisesti aika ison osan ajasta ja siihen kun plussataan kaikki oheishommat, että treeni ylipäätään kulkee (ruoka&lepo), voi toisella mennä lanttu jumiin hyvinkin nopeasti, jos itseä ei treenitouhut ja palautuminen kiinnosta. 😀

Sinkkuaikoina mulle muotoituikin muutamia ”kriteerejä” mitä tulevalta mieheltä haluan, jos sellaisen vielä joskus löytäisin. Yksi niistä oli tietysti se, että tyyppi tajuaisi jotain mun elämäntavoista. Syy ei ole se, että en esimerkiksi voisi olla ihmisen kanssa joka ei ole tikissä, vaan se, että tiedän kokemuksesta, että jotta homma toimii, tarvitaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja niitä harrastuksia myös.

Jossain vaiheessa puhuttiin paljon siitä kuinka fitness hajottaa kaikkien sitä harrastavien parisuhteen. En ole siinä mielessä eri mieltä, etteikö kilpaurheilu ja parisuhde olisi haastavampi yhtälö, mutta siinä olen eri mieltä että fitness itsessään olisi siihen syypää. Yhtä lailla kutominen voi aiheuttaa saman, jos kutomista harrastava panostaa kaiken aikansa kutomiseen ja elää omassa lankakuplassaan 24/7. Mä oon sitä mieltä, että parisuhde vaatii sitä, että siihen panostetaan ja tehdään asioita yhdessä. Tää koituu usein ongelmaksi juuri pidemmissä suhteissa, joissa asioita pidetään itsestäänselvyytenä, eikä sen vuoksi jakseta tehdä mitään ylimääräistä koska on muutenkin kiirettä ja stressiä. Jos toisella on harrastus tai vaikka urheilulaji, joka menee kaikessa aina yli muiden menojen, menee hommat luonnollisesti jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että yhteistä aikaa ei ole, eikä sitä jakseta järjestää. Samaan syssyyn voi lisätä myös ravintoon ja treeniin liittyvät pakkomielteet, jotka voivat yhtä lailla hajottaa parisuhdetta.

Mun mielipide on kuitenkin se, että mikäli terveelliset elämäntavat ovat itselle tärkeitä, on tärkeää löytää samanlaisia arvoja arvostava tyyppi. Toki erilaisetkin arvot voivat toimia yhteen, mutta niiden kanssa voi olla haastavampaa pitkässä juoksussa.

Itse arvostan kyllä tosi paljon sitä, että meillä on boyfriendin kanssa paljon yhteistä ja treeni on aika iso osa arkea molemmille! Käydään yhdessä treenaamassa kerran pari viikkoon, eikä ainakaan toistaiseksi olla saatu sotaa aikaiseksi, vaikka se vähän yrittääkin mua komennella tuolla salilla. 😀 Toisaalta on ihan kivaa kerrankin vaan olla se osapuoli joka tekee ohjeiden mukaan, kun on itse yleensä se joka vetää treenit muille. Oon myös oppinut paljon uutta, etenkin tuolla salimaailmassa ja näitä oppeja voi sitten hyödyntää myös omassa duunissa totta kai. Mä oon sitten taas se, joka hoitaa ravitsemuspuolen ja pitää molempien makrojakaumat kondiksessa. 😀

Mun mielestä on ihan parasta käydä yhdessä heittämässä treeni, siihen päälle sauna ja hyvää safkaa sohvalla lojuen. Mies onkin ainakin toistaiseksi syönyt mun seoksia ihan kiitollisena. Myös terveellisemmät leipomukset näyttäis uppoovan, toki niiden normaalien herkkujen kyljessä!

PS. Tähän aiheeseen liittyen: Ollaan käyty tekemässä yhdessä rintatreeniä salilla kolmesti ja eilen, eli sillä kolmannella kerralla, meikäläinen nosti penkistä 70 kg. Kyllä noissa yhteistreeneissä jotain potkua täytyy olla! 😀

PPS. Jos säkin halut olla sun kumppaninkaa ”couples who train together, stay together” :D, niin nyt sitten olisi aika ottaa jäsenkorttia meidän Wasa Sports Clubille! Tällä viikolla on sellaisia tarjouksia ettei koskaan. Mahdollisuus siis ottaa esimerkiksi oma jäsenyys takaisin. Jos oot joskus ollut jäsenenä WSC:llä ja oot alkanut kaipailla takaisin treenien pariin, niin nyt saat kortin sun vanhalla hinnalla taas (+5€ joka on tullut kaikille) !! Uusille tyypeille on olemassa mm. 59€/kk hinta tai esim. loppuvuosi ilmaiseksi. Meikäläiselle vaan mailia niin laitetaan hommat käyntiin! (aino.rouhiainen@wsc.fi)

PPPS. Käsitelläänkö seuraavaksi parisuhde & lihominen? 😀 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


11 Responses to “PARISUHDE & TAVOITTEELLINEN TREENAAMINEN”

  1. Emppu sanoo:

    Postaus osui ja upposi itseeni. Seurustelin 3v tiiviisti miehen kanssa, mutta keväällä tiemme erosivat.
    Aluksi olimme tiiviisti yhdessä ja ajatukset, harrastukset ym klikkasivat. Kuitenkin reipas vuosi sitten löysin itselleni uuden harrastuksen, kuntosalin. Pikkuhiljaa tämä harrastus alkoi viemään enemmän ja enemmän aikaa ja kaikki muu siihen liittyvä. Ihan siksi, koska rakastin käydä salilla ja treenata. Mieheni ei valitettavasti ymmärtänyt tätä, ja välillä suuttui jos lähdin salille.
    Suhteemme alkoi hiipua ja enää meidän harrastukset ja elämäntavat eivät vaan kohdanneet. Silloin oli vain parempi päästää toinen kärsimästä pois, en halunnut tuottaa hänelle päänvaivaa tai lisää turmiota suhteellemme jos jatkaisin hänen kanssaan. Parempi oli lähteä, tuskin vieläkään mies ymmärtää tätä mutta se oli molemmille parempi.

    En nyt sano että fitness ja kuntosali on suhteen rikkova asia, vaan se että jos ajatukset ja mielenkiinnot eivät enää kohtaa, niin se valitettavasti ajaa suhteen karille. Nyt olen onnellinen sinkkuna, mutta ehkä joskus toivon tosiaan että löydän kumppanin joka ymmärtää elämäntapojani, harrastuksiani ja ajatuksiani. Ihanaa kun sinä olet löytänyt sen! 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Joskus vaan käy noin, vaikka se on ikävää niin kaikesta oppii ja tietää taas hieman enemmän millaisen kumppanin tahtoo ja mitä ominaisuuksia osaa toisessa arvostaa. Kiitos kommentista!! <3

  2. Mariem sanoo:

    Hurjan komea toi sun mies, kiva nähdä kuva 😀
    Ehdottomasti parisuhde ja lihominen postaus, jos sen sain vähän pilke silmäkulmassa 😉 Saisko myös miehisen näkökulman, esim paljonko nainen saa painaa? paljonko on liikaa? haittaako jos puoliso lihoo? mitä jos molemmat paisuu? jne…En siis kovin vakavissani ole 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      Joo se on 🙂 <3 Kerroin terkut eteenpäin! 😀

      Ja hei, tää olis tosi hauska idea. Pistetään totetukseen, voisitte mielellään keksiä lisääkin kysymyksiä joilla sitten pommitan tuota herraa! 😀

  3. Minna sanoo:

    Pakko kommentoida hieman eri näkökulmasta. Olen naimisissa oleva, 3 lapsen äiti. Viimeiset 8 vuotta olen treenaillut noin 5 kertaa viikossa. Lapset harrastaa aktiivisesti,mies satunnaisesti. Mä syön terveellisesti, eri ruokaa yleensä kun muu perhe. Koskaan ei ole ollut ongelmia tän asian suhteen. Jos parisuhteessa ollaan tosissaan, toiseen sitoutuneena, niin ei pitäisi olla ongelma. Kuka ei haluaisi nähdä rakastaan hyvinvoivana ja onnellisena?

    • ainorouhiainen sanoo:

      Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa oli ihan omat rutiinit ja tein omat ruokani, enkä väitä ettei sellainen toimisi, toisaalta nykyään on kiva kun saa jakaa itselle tärkeän jutun toisen kanssa. Ja toi on niin totta, että toisen pitäisi osata tukea, vaikka ei itse välttis olisi yhtä kiinnostunut treenistä. 🙂

  4. Piya sanoo:

    Hyvä aihe!! Pakko kommentoida, että kun kymmenen vuotta sitten tutustuttiin oman boyfriendini kanssa, olin juuri ottanut elämäni ensimmäiset juoksuaskeleet ja kiinnostunut liikunnasta. Mies on ollut aktiiviharrastaja aina. Meitä liikunta ja terveelliset elämäntavat alkoi yhdistämään, mun bilekausi jäi pois ja tsemppasimme toisiamme. Nykyäänkin liikutaan usean kerran viikossa, välilä yhdessäkin. Ilman liikuntakärpäsen puremaa emme ikinä olisi päätyneet yhteen :DD ps. Ihanaa, että olet löytänyt uuden ihmisen elämääsi!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos ja kiitos! <3 Aika kiva, että innostuit noin liikkumisesta ja oot saanut tsemppiä - Sitähän se parhaimmillaan on! Yhdessä on niin paljon helpompi tehdä noita juttuja kuin yksin, ja tuleehan liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista pidemmän päälle parempi olo kuin bilettämisestä. 😉

  5. Maija sanoo:

    Kiitos! Kiva postaus! Haha en meinannu uskoa, että oot suostunut jopa ottamaan neuvoja toiselta treeniasioissa! Mutta se tais ollakin vaan positiivista. 🙂 Hyvä sinä ja te 🙂
    Ja todellaki seuraavaan käsittelyyn parisuhde ja lihominen. 😀

  6. Susanna sanoo:

    Oman kumppanin kanssa treenaaminen on niin parasta! Varsinkin kun salilla tulee treenattua lähes joka päivä niin se on vaan plussaa että treenikin on sitä yhteistä aikaa. Yhteiset rutiinit ennen salia ja salin jälkeen + toisen tsemppaaminen salilla = <3 Tykkään!!

  7. Henna sanoo:

    Hieno juttu, että oot löytänyt hyvän kumppanin!

    Penkki 70 kg on kyllä aika kova! Voisit tehdä postauksen siitä, millä tuohon pääsit.

    Parisuhteen myötä lihoamisesta löytyy täältäkin omakohtaista kokemusta:D

Kommentoi