THE STRUGGLE IS PART OF THE STORY

Viimeisin vuosi on ollut elämäni rankinta, mutta samalla opettavaisinta aikaa. Rankka ei ole aina suoranaisesti synonyymi huonolle, vaikka toki niitä huonoja juttujakin on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Viime kesänä mun elämässä muuttui jotain ja aloin kyseenalaistaa kaikkea ja miettiä mitä oikeesti haluan. Jos oon ihan rehellinen, en oikeestaan tiedä vastausta vieläkään ja välillä mietin, että mitä tässä on oikeesti tapahtunut ja oonko tehnyt liian isoja virheitä vai elämäni parhaita päätöksiä. Tässä on siis eletty jonkinlaista vaihetta, jota on hyvin haastavaa kuvailla kirjoittamalla lyhyesti.

Mä oon todella kova analysoimaan kaikkea. Analysoin sitä mitä on tapahtunut, sitä mitä ei ole tapahtunut (:D), omaa käytöstä, muiden käytöstä jne jne. Tällainen jatkuva ajatustyö saattaa olla välillä todella raskasta. Haluaisin välillä vain painaa aivot off-asentoon ja olla ajattelematta yhtään mitään. Jos elämäni oli vielä vuosi sitten hyvin tasapainoista ja tasaista, niin nykyään vuoristorataa on ollut vähän liikaakin. Vuoden alussa päätin, että alan oikeasti keskittyä vain asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja se on ollut yksi parhaita päätöksiä. Mun pää olisi varmaan hajonnut jo, jos mulla ei olisi ollut töitä ja treenejä, joihin keskittyä.

En tiedä missä pilvilinnoissa oon elänyt viimeiset vuodet, mutta viime aikoina oon oppinut, että on olemassa hyvin paljon erilaisia ihmisiä. Vaikka sitä ei tahtoisi uskoa, niin on myös niitä itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät välitä kuin omasta hyvinvoinnistaan. Olen ollut liiankin naiivi ja uskonut aina vaan hyvää ihmisistä, mikä ei välttämättä ole aina järkevintä. Tiedän olevani tavallaan liian kiltti, mutta silti oon päättänyt että vaikka mitä tapahtuu, pyrin aina ajattelemaan asioista ja ihmisistä positiivisesti, kunnes toisin todistetaan. Koskaan ei voi tietää, mikä tarina sen ihmisen takaa löytyy. Meillä on kaikilla ne omat ongelmat, jotka saattavat heijastua oudollakin käytöksellä toisia ihmisiä kohtaan.

Tästä tekstistä huolimatta, oon tällä hetkellä ihan onnellinen. Välillä vaan (ainakin mulla) on päiviä tai kausia, kun tuntuu että kaikki on niin hemmetin vaikeeta. The struggle is part of the story ja niin edelleen.. Kirjoittaminen on toiminut mulle aina terapiana selvittää omia ajatuksia ja saattaa olla, että huomenna on taas ihan erilainen fiilis kaikkeen, mutta tänään oon taas miettinyt että olis ihan hirveen kiva jos välillä elämä ei vetäis mattoo jalkojen alta just sillon kun tuntuu, että kaikki alkaa mennä taas hyvin. Mun omat fiilikset heijastuvat muutenkin aina tosi vahvasti bloggaamiseen ja on tosi haastavaa saada mitään järkevää tekstiä aikaiseksi, jos omassa päässä myrskyää. :D

Tiedän, tai vähintäänkin toivon, että jossain vaiheessa kaikki kirkastuu ja sitä tajuaa, miksi on tapahtunut mitä on tapahtunut. Siltikin välillä tulee epätoivoinen olo, että eikö tää ikinä muutu. Onko ruudun takana muita, jotka miettii samanlaisia asioita?

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


8 Responses to “THE STRUGGLE IS PART OF THE STORY”

  1. Avatar Jenni sanoo:

    En voi sanoa muuta kuin että mä samastun suhun täysin.

  2. Avatar Hannis sanoo:

    Kiva lukea näitä myös ei treenijuttuja mutta mun on pakko sanoa että ehkä tietoisesti haluat pitää ns. ylätasolla näitä sun fiiliksiä mutta siinä on se huono puoli että lukijalkle näistä ei oikein välity kunnolla se idea. Eli tässäkin postauksessa jää liikaa tulkinnanvaraa lukijalle tyyliin oletko kokenut pettymyksiä ihmissuhteissa koska olet liian kiltti, mitä ovat asiat joita et enää tee koska ei ole tärkeitä jne. Olisi kiva lukea vaan ihan suoraan sun ajatuksia ilman että yrität verhota niitä ympäripyöreisiin lauseisiin ettet anna itsestäsi liikaa infoa. Tälläinen tunne mulla jää mutta voin toki tulkita väärin tekstejäsi.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos palautteesta ja allekirjoitan itsekin tuon täysin. Haluaisin niin kirjoittaa kaiken ”suoraan”, mutta vielä tällä hetkellä joudun pitämään asiat hieman ympäripyöreinä. Ehkä sen takia ei kannattaisi kirjoittaa mitään, mutta eilen oli vaan pakko avata ajatuksia johonkin. Sanotaanko että juuri ihmissuhteisiin on joutunut pettymään liian monta kertaa viime aikoina. Ehkä jonain päivänä voin kirjottaa kaiken ulos. =)

      • Avatar Iiiiisakki sanoo:

        Kirjotat just sen verran kun hyvältä tuntuu! Kyllä lukijoiden täytyy ymmärtää, että tätä lukee muutama muukin kuin minä itse, ja se määrä kelle juttujasi jaat saa varmasti aikaan sen että haluaa hieman suojella itseään/läheisiään ja kirjoittaa ’ympäripyöreästi’.

        Itse ainakin ymmärsin pointin ja voin samaistua suhun täysin, vähän yli vuosi sitten kävin läpi just tollaisia fiiliksiä. Meni vuosi, ennen kuin voin nyt olla varma että tekemäni päätös oli oikea. Ja että kaikki luistikin lopulta paikalleen.
        Vaikka uusia ongelmia tietty aina tulee, on hauska huomata aina jälkikäteen että tuollakin ongelmalla oli joku tarkoitus ja opin siitä paljon. Aikaa täytyy kyllä kulua, ennen kuin pystyy nähdä kaikki syyt ja tarkoitukset, ja ennen kuin pystyy ylipäänsä ajatella niin, että tuostakin paskasta taisi seurata jotain positiivistakin kuitenkin. :D kuulostaa niin kliseeltä, mutta totta on, ainakin mun kohdalla.

        Jos sua on kohdeltu huonosti ihmissuhteissa, ainakin oot varmaan oppinut sen, miten ihana nainen oot ja millaista kohtelua sinä ansaitset :)

        • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

          Kiva että pointti tuli perille. Ja ihana kuulla kokemuksia että kaikki tosiaan voi sitten lopulta loksahtaa paikoilleen. Ja oon myös monesti elämässäni huomannut saman, että jälkeenpäin tajuaa miksi tapahtui mitäkin, sitä ei vaan aina tapahtumahetkellä jaksa uskoa että voiko muka tästäkin seurata lopulta jotain hyvää. :D

      • Avatar Hannis sanoo:

        Okei no sitten mä en ihan ollut ajatusten kanssa hukassa kun tuntui että halusit sanoa asioita mutta et kuitenkaan sanonut :) Ja ymmärrän ihan täysin jos tuntuu siltä että ei halua avata liikaa. Mutta positiivisena palautteena haluan antaa että aina kun oot kertonut jotain vähän henkilökohtaisempaa niin tulee sellainen kivempi fiilis lukea sun blogia koska sulla selkeästi on se hieno kiinnostava persoona ns.ammattitaustan takana. Eli ehkä jonain päivänä lähdet enemmän lifestyle-blogi linjalle ja jaat ajatuksia enemmän susta. Anyways oli sun strugglet mitä vaan niin selviät kyllä tolla asenteella!

Kommentoi