Kertoilinkin tuossa aikaisemmin noita oireita joita mulla on ollut tämän ylirasituskeissin tiimoilta ja yksi on tosiaan ollut tuo loputon nälkä. Vasta nyt kun olo on alkanut normalisoitua tämän asian suhteen, huomaan miten voimakas oire tuo oli. Kaikki jotka mut tuntee, tietää että en kieltäydy ruuasta juuri koskaan ja omaan varsin hyvän ruokahalun muutenkin. Syön paljon, koska kulutus on korkealla. Lisäksi urheilu lisää myös ruokahalua ja kun urheilee paljon, ruoka maistuu todella hyvin.
En oikeen tiedä missä vaiheessa tää ongelma alkoi, mutta nyt kun mietin niin viimeinen kuukausi on ainakin ollut sitä, että mikään määrä ei ole ollut tarpeeksi. Kuulostaa varmaan siltä, että no eikö sitten vaan voi syödä enemmän ja ongelma on selätetty. Kyseessä ei kuitenkaan mun mielestä ole se että söisi huonosti, vaan keho alkaa antaa vääriä viestejä ja toki myös pitkäaikainen eläminen miinuksilla johtaa siihen, että energiantarve voi olla todella suuri. Ongelmaksi voi koitua myös ylisyönti ja ahmiminen.
Tällainen olotila on todella rasittava, sillä se määrittää paljon omia tekemisiä. Kun miettii ruokaa jatkuvasti, on aika selvää ettei suhtautuminen ravintoon pysy sellaisena kun sen kuuluisi. Jos et voi tehdä jotain sen takia, että sun pitää päästä kotiin syömään ettei nälkä iske, on se jo merkki jostain. Tällainen loputon nälkä tunteena ei tosiaan ole sellainen normaali, vaan joku ihmeen voimakas ja pakottava tunne, että on pakko saada energiaa välittömästi.
Nyt kun oon ollut viikon levossa, alkaa tosiaan huomata että myös se nälkä tasaantuu. Edelleen saan syödä tosi säännöllisesti ja huomaan, että kroppa tarvitsee energiaa. Olenkin yrittänyt kuunnella kehon viestejä ja syödä silloin kun tarvitsee ja sen verran, että riittää. Jatkuva ravinnon määrän ja syömisen ajankohdan kontrollointi voi johtaa myös siihen, ettei enää tunnista oikeita merkkejä nälästä ja kylläisyydestä. Edellisellä en viittaa omaan toimintaani vaan yleisesti tähän ”dieettaus buumiin”, jossa kaikki ruuat punnitaan ja mietitään tarkkaan.
Oon syönyt viimeisen viikon ajan aika vapaasti. Tykkään syödä terveellisiä ruokia, joten se puoli tulee automaattisesti ja edelleen vihanneksien, kasvisten ja marjojen kulutus on ollut suurta. Tuntuu siltä, että haluan ravita kehoa ravintorikkaalla energialla, ruualla josta tulee hyvä olo. Kun syö pääosin näin, mahtuu mukaan myös ns. köyhempia ravintoaineita. Yritänkin opetella pois siitä, että kaiken tulisi aina olla täydellisen terveellistä.
Viimeisen viikon aikana mulla on kulunut paljon mm:
- kaurapuuroa
- kasvissosekeittoja
- punajuuripestoa (:D)
- siemennäkkäriä
- smoothieita
- vihannespitoisia patoja
- vegaanisia reseptejä
- pähkinöitä
- raakasuklaata
täydellinen combo <3
Oon yrittänyt syödä runsaasti erilaisia rasvanlähteitä edistämään hormonitoiminnan palautumista. Lähteenä esim. avocadoa, oliiviöljyä, pähkinöitä/siemeniä, kalaöljyä, luomuvoita sekä kookosöljyä. Myös hiilareita on kulunut edistämään kehon palautumista. Pääasiallisena lähteenä kasvikset, vihannekset, kaura, kikherne/riisipastat, siemennäkkäri. Proteiinia tulee tietysti myös syötyä sopivin määrin.
Millainen tuo kuvailemasi ”voimakas ja pakottava tunne, että on saatava energiaa välittömästi” on? Itselläni saattaa tulla todella nopeasti pyörryttävä ja heikko olo. Tuntuu, että jaloista valuu energia pois ja pää on sumea. Oletko kokenut jatkuvaa pikku nälkää? Tai sellaista tunnetta, että joudut miettimään, onko tämä nyt nälkää vai ei? Vaikka kuinka hyvän aterian söisi ja olisi ns. ”täynnä” silti jossain vatsanpohjassa on vielä nälkä ja tuntuu että pitäis syödä. Itselleni molemmat ovat tuttuja tunteita ja vasta pikku hiljaa olen alkanut tajuamaan ettei se ehkä ole ihan normaalia ja että asialle pitäis tehdä jotain. En vain ole aiemmi tajunnut mistä se voisi johtua.
Tunnetta voisi kuvailla ruokahimona, että tekee hirveesti mieli syödä esimerkiksi suolaista tai makeaa. 😀 Heikotuksia mulla ei kyllä ole ollut.
Tuollaista pikkunälkää on myös ollut, tai jatkuvasti olo että voisi syödä jotain, joka johtaa jatkuvaan ruuan ajatteluun. 🙂 Joskus kyseessä voi tosiaan olla myös puhtaasti se, että syö liian vähän, eli siitä kannattaa ainakin aloittaa.
Jotenkin lukijana harmittaa, että sinäkin kauppaa ruokavalioita ja paasaat blogissa terveellisestä elämästä, ja sit sieltä paljastuu taustalta ylikuntoo ja sairasta suhtautumista elämäntapoihin. Kaksinaismoralismia parhaimmillaan. Onneksi itse oon vielä osannut säilyttää terveen suhtautumisen ruokavalioon ja liikuntaan, enkä ole lähtenyt mukaan kaikkiin vouhotuksiin, vaikka vaikeeta se välillä on kun se on niin näkyvää mediassa. Mutta joo toivottavasti parantuisit, ja kannattaa kuunnella lääkärin mielipidettä ja miettiä rehellisesti ootko jo tarpeeks levännyt vuoden vaihteeseen mennessä. Tsemppiä sinulle❤
Moi. Mä tossa kirjoitellessa ajattelinkin että pian varmaan joku ottaa tämän näkökannan esiin. Haluan sanoa, että seison todellakin kaiken aiemmin sanomani takana ja olen kyllä elänyt terveellisesti ja liputan sellaisten elämäntapojen puolesta. Tämä ylirasitus-keissi on kuitenkin suhteellisen lyhyeltä ajalta vielä, eli sen takia en itse näe tässä sen kummemmin mitään kaksinaismoralismia. Asiat ei aina ole mustavalkoisia.
Tässä kyseisessä tekstissä sekottuu ehkä liikaa nuo mun omat käytäntömallit ja sitten nuo mitä otin yleisesti esiin, eli en koe että mul olis sairas suhtautuminen elämäntapoihin. Mulle nyt vaan kävi niin, että liikaa p*skaa henkilökohtaisessa elämässä laukaisi tällaisen ikävän kierteen ja purin sen liikaan liikkumiseen, joka johti tähän tilanteeseen. Vaikka kirjoitan hyvinvoinnista ja olen myös jonkinlainen esikuva – myös mä oon vaan ihminen joka tekee joskus virheitä. Halusin ottaa alusta asti mahdollisimman rehellisen asenteen ja kirjoitan asioista kaunistelematta, vaikka se nyt saattaa sitten tuoda mua ”huonoon valoon” joidenkin silmissä.
Kiitos tsempeistä! 🙂 <3
Rehellinen ja kypsä kommentti. Terveyttä ja iloa jouluusi ja vuoteen 2017.
Täytyy munkin kommentoida, että olipas kypsä ja aito kommentti. Terveelliset elämäntavat ja niihin kannustaminen on aina hyvä asia, kaikkeen ei vaan voi itse vaikuttaa ja välillä pää tekee tyhmiä ratkaisuja. Eikä se ole virhe purkaa henkisiä vaikeuksia johonkin -suurin osahan niin tekee. Se on vaan yksi vaihe elämässä, josta taas vahvempana jatketaan. Se ei myöskään tarkoita, että virhettä ei tekisi uudelleen, jos elämässä tapahtuu muutoksia: elämä on erilaisia vaiheita. Tsemppiä sulle Aino! 🙂
Onko ikä esteenä kehonmuokkaus ?
Läskiä lihakseksi.
Heippa!
Haluan toivottaa sulle kaikkee hyvää ja paljon jaksamista 🙂 Mä oon jo tosi pitkään käynyt sun tunneilla, tosiaan viime aikoina vähemmän kun harrastan aika paljon muuta liikuntaa.Mutta, sun tunneista en koskaan tule luopumaan koska olet ohjaajana niin loistava että vaikka itseä väsyttää niin sun tunneilla jaksaa aina tsempata ! Toivottavasti pääset nyt lepäämään ja syömään ja vaan nauttimaan joulusta 🙂
Terkuin
ML
Hyvää joulua sulle Aino rakkaittesi parissa 🙂 Lepäile ja kerää voimia! Se on varmasti vaikeaa sinun kaltaisellesi Duracel-pupulle mutta nyt kehosi tarvitsee tätä.