TYTTÖ JOKA TREENASI LIIKAA

Oon kertonut aiemminkin omasta historiasta ja siitä, että välillä on ollut hieman hankalaa syödä kunnolla ja treenata järkevästi. On ihmeellistä, miten omat ajatukset voivat olla niin kummallisia. Tietää, mikä on järkevää ja mikä ei, mutta silti ajattelee ettei ne samat säännöt koske minua. Mitä enemmän treeniä ja vähemmän ruokaa, sen parempi. Näin ajattelin ja tällä metodilla elin pitkään, kunnes vihdoin heräsin todellisuuteen. Meidän mieli voi olla hyvinkin kieroutunut, tiedetään tasan tarkkaan, että se mitä tehdään ei ole järkevää, mutta tehdään silti. Sitä toivoo saavuttavansa jonkun tavoitteen tai unelman piiskaamalla itseään hulluna.

Löysin itsestäni artikkelin, joka kulki tämän postauksen otsikon nimellä. Noin vuosi sitten mua haastateltiin aiheesta ja olin ihan unohtanut koko asian kunnes lukaisin itse tuon artikkelin. Artikkelissa oli ehkä hieman sitä dramaattisuutta lisätty, kuten aina, mutta sen lukeminen pisti taas ajattelemaan tätä asiaa. Uskon, että siellä ruudun takana on joku, joka ajattelee samalla tavalla, miten minä ajattelin.

897573

Ennen ajattelin, että enemmän on enemmän. Eli ensin treenaat kerran päivässä ja sen jälkeen lisäät määrän kahteen, sitten kolmeen… Rima nousee, etkä voi enää alittaa sitä. Olen aina vaatinut itseltäni paljon liikunnassa ja jossain vaiheessa rima oli niin korkealla, että tein kovatehoista aerobista treeniä ja juoksulenkkejä jopa viisi tuntia päivässä, ilman lepopäiviä.

Saattoi olla, että mulla oli päivässä kolme ohjattua jumppaa ja silti mun oli ihan pakko lähteä lenkille aamulla. 10 kilometriä oli minimini ja treenin piti kestää vähintään tunnin. Saatoin juosta korttelia ympäri niin kauan että tavoite tuli täyteen. Sunnuntait oli mun supertreenipäiviä. Herättyäni lähdin lenkille, sen jälkeen söin puuroa. Sitten lähdin salille ohjaamaan spinningin, bodypumpin ja bodystepin. Tuntien jälkeen jatkoin toisen ohjaajan bodycombattiin. Saavuin kotiin myöhään illalla ja söin salaattia. :D Olin todella ylpeä tästä suorituksesta.

En ymmärtänyt ollenkaan, miksi läheiset huomauttelivat treenaamisestani. Oikeastaan suutuin huomautuksista ja treenasin vielä enemmän.

Lopulta tämä johti parisuhteen loppumiseen ja kaveritkin alkoivat sanoa, että joko me tai treeni.

_MG_8812

Kun kilpaura loppui, huomasin, ettei minulla ollut enää urheiluun liittyviä tavoitteita. Olin kuitenkin urheillut niin kauan tavoitteellisesti, etten osannut yhtäkkiä muuttua. 

Myös samaan aikaan kilpauran lopettanut ystävä kävi läpi samoja vaiheita ja tuntemuksia.

– Jatkoimme kilpailua ikään kuin keskenämme. Kun ystäväni kertoi treenanneensa kaksi tuntia, minun oli pakko laittaa aina paremmaksi. Myös ulkonäölliset seikat motivoivat liikkumaan, koska olin tottunut kiinnittämään kroppaani huomiota jo kilpa-aerobicin ja telinevoimistelun aikoina. Iso ei saanut olla.

Muistan kuinka kilpailuaikoina ajattelin aina meidän olevan isokokoisia muihin nähden. Nyt kun katsoo kuvia, niin on tainnut olla vähän vääristyneet kuvat päässä. Uskon, että tällainen epävarmuus tavallaan kuuluu nuoruuteen ja mun kohdalla se vaan kasvoi vähän liian suuriin mittasuhteisiin. Mitä treeniin tulee, oon aina ollut hieman perfektionistinen sen suhteen ja vaatinut itseltäni todella paljon. Se on tuonut paljon hyvää, mutta välillä myös pahaa. Koen, että nykyään pystyn olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja parin päivän liikkumattomuus ei ahdista, vaan lähinnä tuntuu hyvältä, kun tietää että kroppa pääsee palautumaan ja treeni on hyödyllisempää.

DSC02381

Minäkään en halunnut isoja lihaksia. Halusin vain olla hoikka. Mutta en todellakaan ollut missään kireässä kunnossa tuolloin, päinvastoin. Kroppa pisti vastaan ja piti rasvavarastoista kiinni. Toki on ollut vaiheita, kun olen ollut hoikka ja treenannut paljon. Suuri treenimäärä ei kuitenkaan ole tae hyvästä bodysta.

Mun mielestä ei kannata treenata määrien mukaan, vaan laadun mukaan. Harva on niin kovassa kunnossa, että jaksaa oikeasti tehdä monen monta tuntia laadukasta treeniä päivässä. Homma menee helpolla sellaiseksi puolivaihteella räpeltämiseksi. Mikäli toivoo kehitystä, lepopäivät ovat hyvin tärkeä osa kokonaisuutta.

Hieman huvittavaa, että juuri tänään mulla olis edessä kunnon HC treenipäivä, mutta huomenna lennän vastapainoksi Helsinkiin viikonlopuksi ja olen näin ollen poissa omilta tunneilta lauantaina! Kivaa viikonloppua kaikille. :)

kursivoidut kohdat tästä artikkelista. Postauksen kuvat eivät liity tuohon aikaan, josta tekstissä kerron.


4 Responses to “TYTTÖ JOKA TREENASI LIIKAA”

  1. Anna sanoo:

    Rupesin tässä miettimään että olisko sulla mahdollisesti ollut ihan syömishäiriö. Muistan nimittäin lukeneeni myös sinun aiemmista ruokarepeilystä. Itse nimittäin parantelen edelleen bulimiaa, joka siis ei oireillut oksentamisena vaan ylettömänä liikkumisena. Noi treenitunnit kuulostaa tutulle, enkä silti syönyt oikein mitään. välillä sitten ahmin kaksin käsin..

  2. sinisiipi sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Itsellänikin on ollut nuoruudessa samantapainen vaihe, tosin huomattavasti maltillisemmilla treenimäärillä. Saatoin kuitenkin vetää rankan jumpan ja olla sen jälkeen ylpeä itsestäni kun söin illalla vaan porkkanaa. Treenasin lentopalloa ja pelipäivinä kävin ennen pelejä usein juoksemassa, koska pelaaminen ”oli niin kevyttä”.

    Mun kohdalla liika treenaaminen katkesi rasitusvammoihin. Joskus olen ajatellut, että onneksi sain vammat ja saan erilaisia rasitusvammoja edelleen silloin tällöin. Vaikka ne ärsyttää, niin toisaalta ne jos mitkä ovat opettaneet kuuntelemaan omaa kehoa enemmän ja enemmän. :) Sulla on kyllä kroppa kestänyt ihmeen hyvin ton kaiken!

  3. Anna sanoo:

    Mulla on kaveri kenen kanssa on tosi vaikea löytää yhteistä aikaa kun jumppa tuntuu menevän kaiken edelle. Maanantai ei koskaan käy kun on pakollinen attack, jos tiistai on vapaa niin ei ehdi kun on mentävä aamulla pumppiin, ja iltapäivällä combat ja attack. Keskiviikkona ehtisi muuten mutta pitää mennä pumppiin kun torstaina ei töiden takia ehdi. Ja joka viikko sama kaava. Toki joskus käydään jumpalla yhdessä mutta vain niissä missä kaverini haluaa käydä. Eikä mulle ystävyydessä riitä kuulumisten vaihto vartissa salin pukkarissa kaikkien tuntemattomien kuullen. Asiaa on tosi vaikea ottaa puheeksi kun kaveri loukkaantuu niin helposti ja kokee kaiken erimielisyyden riitelyksi ja suuttumiseksi.

  4. Tuija sanoo:

    Kuulostaa kyllä todella rankalta. Onneks pääsit yli siitä :)

Kommentoi