Miksi toiset onnistuu tavoitteissaan, mutta toiset kokevat epäonnistumisia yrityksestä toiseen? Vaikka esimerkiksi laihduttaminen on periaatteessa melko helppoa (jos suljetaan pois sairaudet), miksi silti vain harva onnistuu siinä. Korjataan hieman, useampi voi onnistua, mutta harva onnistuu pysymään tavoitteessaan. Sama pätee myös urheiluun, kaikki ei tosin treenaa tavoitteiden kiilto silmissä, mutta olisihan sitä kiva huomata jotain muutosta kropassa, kun kerran viettää aikaa treenien parissa.
Mulla on muutama teoria mihin nämä hommat kosahtaa. Ensimmäinen on hätäisyys, eli hirveässä motivaatiopuuskassa halutaan pistää kaikki likoon nyt heti ja sitten vedetään homma överiksi. Esimerkiksi vuosia pizzalla elänyt päättää aloittaa pussikeittokuurin tai jonkun hyper-superdieetin ja ajattelee, että alotan ne terveelliset elämäntavat sitten kun oon ensin saanu nämä kilot pois..Jep jep jep ja lehmät lentää! Jos elämäntapojen muutos ei ole onnistunut aiemmin hyvin syöneenä, miten se voisi onnistua kun kroppa kituu ravintoaineiden puutteessa, kauheassa nälässä?
Urheillessa ongelma on usein siinä, että ei ole tarkkaa suunnitelmaa, vaan tehdään vähän sitä ja tätä. Määrällisesti liian paljon ja liian tehottomasti. Anteeksi vain, mutta meillä naisilla on usein ongelmana juuri edellä mainitut. Jos siis mielessä siintää jokin tietty urheilullinen tavoite, täytyy tehdä suunnitelma joka tukee sitä. Jos haluaa laihtua, isommat lihakset ja osata spagaatin, ei luultavasti pääse yhteenkään tavoitteeseen, mikäli haalii kaikkea samaan aikaan. Yhtäkkiä on käynyt vuosia salilla, tehnyt samoja treenejä päivästä toiseen eikä kuitenkaan huomaa juurikaan mitään muutosta. Vastaako tulokset sitä mitä tavoittelee vai olisiko omassa tekemisessä petrattavaa? Itse ainakin keksin heti muutaman jutun, joita voisin parantaa.
Koen itse, ettei aina jaksa eikä tarvitse treenata jonkun ison tavoitteen takia, mutta useita tekemisiämme määrää kuitenkin jokin asia mitä siltä tekemiseltä halutaan. Toiselle se on hyvä fiilis, toiselle miinus kymmenen kiloa. Tietysti salilla saa käydä ihan huvikseenkin, mutta painotan tässä tekstissä sitä, että jos haluaa jotain, tarvitaan myös tekoja, ei pelkkiä toiveita.
Urheilussa tuloksien saaminen on aluksi melko helppoa, sillä aloittelijana riittää, että tekee edes jotain. Kun treeniä alkaa olla enemmän takana, silloin kehittyäkseen täytyy myös osata haastaa itsensä. Oikeasti kovaa treenaaminen on vaikeaa, jos ei ole aiemmin urheillut tavoitteellisesti, mutta sitäkin voi onneksi opetella. Ohjaajana koen roolini tärkeänä juuri sellaisilla tunneilla, joilla vedellään siellä äärirajoilla. Täytyy pystyä motivoida treenaajat haastamaan itsensä. On siistiä huomata, kuinka säännöllisesti tunneilla käyvät kehittyvät juuri tässä asiassa. Kovaa treenaaminen kehittää kuitenkin vain, jos osaa antaa kropan palautua riittävästi suorituksen jälkeen. Kun keho viedään sinne limittiin, tarvitaan ravintoa ja lepoa jotta homma voidaan kääntää kehittäväksi.
Miten saavuttaa tavoite:
- Määrittele selkeästi tavoite, jota pystyy mitata jollain tavoin. ”Haluaisin olla paremmassa kunnossa” ei toimi samalla tavalla kuin ”haluan pystyä juoksemaan 10 km.”
- Milloin olet tavoitteessasi? Jos tavoiteella ei ole mitään aikarajaa, se jää helposti leijumaan ilmaan kun ajattelee, että kyllä mä sitten taas maanantaina. Päätä koska haluat olla maalissa. Isommat tavoitteet voi myös pilkkoa pienempiin osiin ja ottaa välitavoitteita matkan aikana.
- Miten pääset tavoitteeseen? Tee selkeä suunnitelma ja noudata sitä. Ei kannata kuitenkaan vetää hommaa överiksi, usein pienet muutokset toimivat paremmin pitkällä juoksulla. Kaiken ei myöskään tarvitse mennä täydellisesti heti, vaan asioita voi muuttaa vähän kerrallaan, olet kuitenkin koko ajan matkalla maaliin.
- Tee asioista rutiinia. Tämä on mielestäni tärkeä kohta, sillä rutiinit määrittävät meidän tekoja sekä hyvässä että pahassa. On itseasiassa aika helppoa muuttaa rutiineja, kun vain saa sen ensimmäisen askeleen otettua. Kun tavoitetta tukevat asiat tulevat automaattisesti, säilyy tavoite myös maalin jälkeen. Jonkun toisen elämäntyyli voi vaikuttaa hyvin hankalalta tai kurinalaiselta, vaikka se on tälle helppoa, sillä asiat tulevat automaationa.
- Nauti matkasta. Positiivisuus vie paremmin eteenpäin kuin itsensä ruoskiminen. Vaikka ei olisi täysin tyytyväinen omaan tilanteeseen, voi olla silti ylpeä ja iloinen, että on päättänyt tehdä muutoksen!
Lokakuu oli mulle itselle pieni välikausi, halusin vain olla ja nauttia. Nyt on taas fiilis, että voisi lähteä tekemään asioita tavoitteellisemmin. Melkein mikään ei voita sitä fiilistä, kun saavuttaa omalla työllä jotain haluttua. Sen vuoksi meillä kaikilla olisi hyvä olla aina välillä jotain mikä motivoi eteenpäin. Tavoitehan voi olla mitä tahansa liikuntaan tai vaikka omaan ammattiin liittyvää!
Inspiroivaa tiistaina ystävät!
Kuvat: Riikka




Hyvin kolahti tämä teksti kun itse juuri eilen pohdin eroa haaveilun ja toteuttamisen välillä:
http://passihammasharjajalenkkarit.blogspot.com.au/2015/11/milloin-puolimaratonilta-maratonille.html?m=1
Vuosia ajattelin että ”juoksen joskus maratonin”. Eipä joku epämääräinen joskus jossain paljon motivoinut niinä päivinä kun ei huvittanut. Sitten kun haave vaihtui muotoon juoksen maratonin päivämääränä x niin kyllä treenaaminenkin meni siihen suuntaan.
Ja olen aivan samaa mieltä, että tavoitteen saavuttamisen jälkeen opitun tavan säilyttäminen on helppoa, juuri noin kävi minullekin pari vuotta sitten kun treenasin ensimmäiselle puolimaratonille.
salilla taas tunnustan olevani juuri tuo ”kävijä” ilman tavoitteita. Kyllähän siellä tulee vierailtua mutta kun tekee vähän sitä sun tätä kehitys juuri sen mukaista….ehkä pitäisi keksiä vaikka joku leuanvetohaaste 😉
Eli asiallinen postaus taas 🙂
Kiitos! Yleensä se, että päättää juurikin tuon aikarajan koska pitää olla tavoitteessa, motivoi toimimaan sen eteen. Vielä parempi jos edessä on jokin virallinen tapahtuma. 🙂
Täytyy käydä lukemassa sun postaus kun pääsen koneen äärelle.
Ja tosiaan, eihän aina ole pakko olla tavotteita, mutta pienetkin sellaiset voi tuoda just sitä tarvittavaa motivaatiota. Välillä hyvä fiilis riittää tavoitteeksi, välillä kaipaa jotain haastavampaa!
Ihana, motivoiva kirjoitus! Kiitos Aino. 🙂 Näitä asioita pyörittelee usein itsekin päässä, kun yrittää selvitellä itsellensä mitä oikeasti haluaa ja mihin on pyrkimässä. Monesti turhautuu kun tulosten saavuttaminen on niin hidasta, ja sitten on niitä kausia kun on todella tyytyväinen itseensä.
Kiitos paljon. Samoja kausia on varmaan kaikilla, joskus asiat rullaa helposti ja joskus pitää potkia itseään perskuksille jotta motivaatiota löytyy =)
Olen vasta joku aika sitten löytänyt blogisi, mielenkiintoisiaja motivoivia tekstejä 🙂 itse painonpudotusprojektini junnatessa pitkään paikoillaan kun ei saanut itseään niskasta kiinni.. Nyt vihdoin laitoin itselleni välitavoitteen ja päivämäärän 🙂
Tsemppiä tavoitteen saavuttamiseen, siitä se lähtee kun ottaa ekan askeleen! 🙂
täysin samaa mieltä sun kanssa!
kiitos! 🙂
”Niin monet puhuvat käyvänsä salilla nykyään, mutta kropasta kyllä näkee miten siellä salilla on käyty”. En ole ihan varma mitä sinä tai kaverisi haluaa tuolla sitaatilla sanoa, mutta tuli tarve tuoda esille, että kaikki ihmiset eivät käy salilla muodokkaan pepun tai lihaksikkaiden käsivarsien vuoksi. Jotkut haluavat kestovoimaa, toiset nopeusvoimaa, minkä vuoksi sitten tuon sitaatin mukaan tuomitaan ”huonosta” treenaamisesta, kun tulokset näkyvät tehoina eivätkä hypertrofiana. Voihan salitreenaamisen ainoa tavoite olla myös hyvän fiiliksen ja terveyden ylläpito.
Voi olla, että ymmärsin pointin väärin, mutta liika yleistäminen ja kapeakatseisuus pistävät välillä häiritsevästi omaan silmään 🙂
Tuossa olis voinut yhtä lailla lukea että ”tuloksista näkee miten siellä salilla on käyty” eli en todellakaan tarkoittanut että kaikkien pitäis treenata ulkonäkökeskeisesti, itsekin keskityn mielummin vaikka voiman tai räjähtävyyden hankintaan kuin pyöreään pakaraan. Pointti oli enemmänkin että jos asioita tekee kunnolla/oikein, niin tulosta alkaa syntyä! 🙂
Mainitsin myös pariin otteeseen että kaikkien ei tarvitse treenata tavoitteellisesti, mutta jos niin tekee ja kaipaa tuloksia, silloin kannattaa miettiä postauksessa mainittuja asioita. 🙂
Hei! Olen innokas aktiiviliikkuja ja juoksija. Nyt parin viikon ajan säären etuosat ovat alkaneet kipuilemaan ja pahoin pelkään alkavaa penikkatautia. Onko sulla omakohtaista kokemusta penikkataudin hoidosta ja miten jatkaa liikkumista soveltaen? kiitos jo etukäteen:) !
Hei! En ole Aino mutta voisit kokeilla kompressiosukkia? Minulla ei itselläni ole ollut ongelmia penikkataudin kanssa mutta muutamat ystäväni ovat saaneet apua kompressiosukkia käyttämällä. Toivottavasti löydät avun vaivaan! 🙂
http://www.karhusportscience.com
Samaa olisin minäkin ehdottanut, eli kompressiosukat tai säärystimet voi auttaa vaivaan. Mulla on ollut penikkatauti joskus lapsena ja jos se iskee päälle, tulee välttää hyppimistä ja juoksemista, on nimittäin tosi kivuliasta. Kipeytyneitä sääriä voi myös hieroa auki, se saattaa auttaa jos homma on vasta alkamassa.
Samaa mieltä kyllä tavoitteiden asettamisesta! 🙂 Mutta kyllä särähti korvaan tuo kaverin lausahdus, ei mun mielestä ollenkaan kannustavaa. Kamala ajatus, että joku katsoo toisen kropasta miten siellä salilla on käyty.
Itse liikun oikeastaan ihan täysin vaan pysyäkseni terveenä ja toimintakykyisenä, ja sun blogi on ainoa treebiblogi jota luen, nimenomaan tosi mahtavan ja lämminenkisen tsemppauksen takia. 🙂
Kiitos paljon Linda! Täytyy sanoa että munkin ykkösprioriteetit on treenata sen tuoman fiiliksen vuoksi. Hyvä olo on vaan jotain mistä ei tahdo luopua 🙂
”Niin monet puhuvat käyvänsä salilla nykyään, mutta kropasta kyllä näkee miten siellä salilla on käyty”
Olipa inhottavasti sanottu 😀 niin kovasti puhutaan siitä, että urheilu pitäisi ottaa osaksi elämää sen tuoman hyvän mielen ja terveellisyyden takia, mut yhtäkkiä ulkopuolisilla onkin hirveä tarve määrittää miten hyvin toiset sitä urheilua tekee ja vielä noin turhan asian perusteella. Oli tuloksena sitten kroppa, voima tai kestävyys, mielestäni ulkopuolisella ei ole mitään oikeutta lähteä arvostelemaan noin muiden liikkumista. Ehkä joku käy salilla koska treenin jälkeen on hyvä olo, tai tulee tunne siitä, että on tehnyt jotain, tai sillä on muita positiivisia vaikutuksia omaan elämään?
Sit ihmetellään miksi saleilua kartetaan tuomitsemisen takia, tai miksi sitä pidetään pinnallisena.
Tässä kommentissa ei varmasti ollut tarkoitus tarkoittaa sitä että katsellaan muiden tekemisiä, vaan se että itse voi miettiä omaa tekemistään ja sitä että onko työ mitä on tehty, johtanut siihen mitä haluaa. Poistin tämän lausahduksen tekstistä, sillä se aiheutti vähän erilaisia ajatuksia mitä itse sillä tarkoitin. 🙂
Yhdyn edellisiin. Minä myös olen vasta löytänyt blogisi ja olen iloinnut mukavista ja tervejärkisistä postauksistasi. Itsellä edessä 20 kilon painonpudotus ja vielä olen jänistänyt kuntosalille menemisen…pelottaa ettei osaa ja ei tiedä mitä tehdä. Juu, tietenkin pt olis hyvä juttu mutta sitäkin vielä emmin…että kemiat kohtais, että hän kannustais ja tsemppais : /
Kainona pyyntönä Aino, perusta suljettu fb-ryhmä ja jaa vaikka sinne näitä vinkkejäsi… Jos sinne viikottain itse kukanenkin päivittäisi omia kokemuksiaan ja onnistumisiaan niin eikös vain olis huippu juttu 🙂
Kiitos paljon! Kannustan kyllä pyytämään jonkun tsekkaamaan liikkeet kuntosalilla ainakin alkuun, jolloin treenaaminen on turvallista ja myös tehokasta. Kannattaa muistaa, että kaikki me ollaan alotettu salitreenit joskus ja sitten kun vaan menee salille, huomaa ettei se ollutkaan niin vaikeeta kun oli ajatellut.
Tuo FB-ryhmä on ihan hyvä idea, otetaan harkintaan! 😉
Hyviä pohdintoja Aino! Esim. laihdutuksesta ja salitreeneistä löytyy paljon eri ohjelmia googlettamalla. Joten ohjeiden ja ohjelmien etsiminen ja käsiinsä saaminen on todella helppoa. Mutta kaikki muu mitä sen jälkeen tapahtuu onkin korvien välistä kiinni. Jos ollaan dieettiruualla tai yritetään kasvattaa lihaksia niin kaikki tekeminen ja se kova tahto jolla yritetään päästä tiettyyn päämäärään on jokaisen tahdosta kiinni. Itse olen huomannut, että monet aloittavat esimerkiksi salilla käynnin tai laihdutuksen haukkaamalla liian ison palan kakusta. Jos kuukauden jälkeen ei olekkaan tippunut se 20kiloa painosta tai tullut näkybää sixpackia niin monilla innostus hiipuu. Vuosi alkaa olemaan lopuillaan joten kohta on aika tehdä niitä uudenvuoden lupauksia 🙂 Tsemppiä Aino sinulle ja kaikille blogisi lukijoille!
http://www.takoorautaa.wordpress.com
Hei ja kiitos! Tosiaan ohjelmia löytyy nykyään todella helposti ja fakta on se että vaikka olis kuinka hyvä ohjelma ja liikkeet, ei siitä ole hyöytyä mikäli liikkeet tehdään väärin tai vaikka ohjelmaa liian usein.
Oot ihan oikeessa tuosta hätäisyydestä, eli usein tosiaan halutaan ne tulokset heti jonka vuoksi sorrutaan pikadieetteihin yms, mitkä ei sitten lopulta vie kovin pitkälle. 🙂
Mukavaa syksyn jatkoa!
Kiits jälleen mielenkiintoisesta postauksesta! 🙂
Mulla olisi yksi kysymys, ja tiedän, että sulla riittää tietotaitoa erityisesti tähän liikuntamuotoon liittyen, joten olisin todella kiitollinen jos vastaat: kannattaako mielestäsi pitää vähintään yksi treenivapaapäivä viikkoon, oli treenin intensiteetti millainen tahansa? Teen joka päivä 2x15min kovatehoista HIIT/plyo-tyyppistä treeniä, mutta aloin pohtia, onko tämä pitkässä juoksussa järkevää. Voiko kropan saada stressitilaan, tai jopa ylikuntoon, noinkin pienestä treenimäärästä?
Mukavaa syksyä! 🙂
Moi ja kiitos! Mun mielestä kuulostaa vähän liialliselta tuo jokapäiväinen treenaaminen. Eli todellakin pitäisin yhden lepopäivän viikkoon! Kannattaa mysö tehdä muutakin kuin pelkkää kovatehoista treeniö, vaikka kesto ei olisikaan niin pitkä. Monipuolisuudella saa parhaat tulokset ja mielikin pysyy virkeenä kun ei tee aina sitä samaa juttua!