Oonko mä syypää sun ongelmiin?

Kommenttiboksiini linkattiin keskustelu, jossa keskustelun aloittaja kertoi sairastuneensa syömishäiriöön ja saanut paljon inspiraatiota/hakenut inspiraatiota erilaisista treeniblogeista. Tässä käsiteltiin lähinnä Fitfashionin blogeja, ja koska olen itse ollut siellä bloggaajana ja koska tämä minulle linkattiin, päätin myös kirjoittaa aiheesta. Syömishäiriöt ovat valitettavan yleisiä sairauksia nykyään, ja olen sitä mieltä, että ne tulisi ottaa aina vakavasti. Olen hyvin pahoillani tämän kirjoittajan ”kohtalosta” ja toivon hänelle paljon tsemppiä.

Paljon pohdiskellaan bloggaajien vastuuta ja mietitään, kuinka kaikki somessa tapahtuva vaikuttaa ihmisiin, etenkin nuoriin. Henkilö, joka oli sairastunut syömishäiriöön blogien innoittamana, oli ottanut paljon mallia ruokapäiväkirjoista ja annoksista. Jos ottaa vaikutteita monilta eri henkilöiltä, hetken kuluttua ollaan tilanteessa, jossa vältetään kaikkia ruoka-aineita ja homma suistuu helposti pakkomielteiseksi tai sairauden puolelle. Mun mielestä tässä ei voi kuitenkaan vierittää syytä bloggaajien niskoille, sillä jos mun täytyisi aina kirjoittaa sillä perusteella, ettei kukaan vahingossakaan saa vääriä vaikutteita jostain asiasta, en voisi kirjoittaa mitään. Ovatko muotibloggaajat vastuussa siitä, että nuoriso kuluttaa rahansa uusiin vaatteisiin? Tai ruokabloggaajat vastuussa siitä, että ihmiset lihovat, koska käyttävät heidän leivontareseptejään? Mites sitten kaikki televisiossa näkyvä tai lehdissä lukeva?

20140612_171909

Oon kirjoittanut niin monta kertaa, että aina tulisi kuunnella omaa kroppaa ja tehdä valinnat sen pohjalta. Mulla on tietty ideologia, johon uskon ja jota noudatan. En ole koskaan tuputtanut omia mielipiteitä ainoina oikeina, mutta olen toki kertonut mielipiteeni asioista ja myös omasta elämäntyylistäni. Mä en vaan suostu ottamaan vastuuta kenenkään toisen ongelmista. Homman nimi on se, että usein syömishäiriöön sairastuneet ovat  jo valmiiksi altistuneet sairastumaan, he vain saavat (valitettavasti) kimmokkeensa eri asioista. Jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran medialukutaitoa, ettei noudata ja kopioi jonkun mediassa esiintyvän tapoja sokeasti. Mitä lapsiin ja nuoriin tulee, vastuu on mielestäni vanhemmilla. Jos kotona opetetaan hyvä itsetunto ja se, että kelpaa sellaisena kuin on, tuskin nuori lähtee kovin helposti hakemaan tapoja bloggaajilta tai somesta.

DSC03009

Olen kertonut, että olen itsekin paininut syömiseen liittyvien ongelmien kanssa ja muistan, kuinka hain myös inspiraatiota ja ohjeita netistä. Googlasin eri näyttelijöiden ja mallien pituuksia ja painoja, vertasin itseeni, jonka pohjalta tein tavoitteita. Luin laihdutusvinkkejä ja kokeilin dieettejä. Voisin syyttää ongelmastani mediaa, mutta uskon, että ongelma olisi ollut myös ilman nettiä, näyttelijöitä tai laihdutusvinkkejä. Olisin vain hakenut virikkeet jostain muualta tai sitten keksinyt omia dieettejä ja sääntöjä, mikä on aika ominaista näissä ongelmissa painiville.

Olen tietysti sitä mieltä, että jokaisella julkisuudessa enemmän tai vähemmän esiintyvällä on tietty vastuu. Tässä blogitouhussa oon oppinut myös sen kuuluisan kantapään kautta, mistä asioita kannattaa tai ei kannata kertoa. Olen pyrkinyt antamaan esimerkkiä terveellisistä elämäntavoista, ja mielestäni terveellisiin elämäntapoihin ei kuulu roskaruoka ja karkki, mutta tämän ei mielestäni tulisi syöstä ketään syömishäiriöiseksi? En kuitenkaan itsekään elä aina täydellisesti omien oppieni mukaan, en todellakaan. Ihmisiä tässä vain ollaan. :)

10621729_10152584127274774_477478218_o

Vaikka maidottomuus, sokerittomuus tai viljattomuus voi tuntua kovin kielteiseltä tai kurinalaiselta, ei kannata unohtaa, että näistä voi myös saada parannusta omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Erilaiset kokeilut voivat opettaa omasta kropasta uutta ja onhan se myös mielenkiintoista testata erilaisia tyylejä. Jos jokin kokeilu tuntuu lähinnä ahdistavalta, tai sellaiselta että se vaikeuttaa omaa elämää, silloin älä tee sitä! Maidottomasta marraskuusta tai sokerittomsta syyskuusta ei tarvitse ottaa paineita. Jos se ei sovin sun elämäntyyliin juuri nyt, niin ei se haittaa! :)

Vaikutteita tullaan aina ottamaan muualta, mutta suosittelen vahvasti löytämään sen oman jutun ja vahvuuden pysyä sellaisessa tavassa, missä sun on hyvä olla. Jos lähtee elämään omaa elämää sen pohjalta mitä muutkin tekee, teet vaan asioista itsellesi hankalaa. Mulla on esimerkiksi ystäviä, jotka on ihan eri mieltä jostain periaatteista, mitä noudatan, mutta so what? Ne antaa mun elää kuten tahdon ja mä suon saman niille. Eikä kukaan meistä oo parempi kuin toinen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, olkaa rohkeesti omaa mieltä asioista! :)

Lähti vissiin hieman sivuraitelle tää aihe, mutta eikö niin käy melkeen aina.. :D


43 Responses to “Oonko mä syypää sun ongelmiin?”

  1. Avatar Weera sanoo:

    Tosi hyvä postaus! Itsekin luin tuon saman keskustelun ja olen samaa mieltä sun kanssa.

  2. Avatar Maaria sanoo:

    Sinä et ole syypää kenenkään ongelmiin, Aino. Korkeintaan siihen, että minäkin persiilläni kaiket päivät istuva, pullaa rakastava epäfit ihminen olen innostunut terveemmistä elämäntavoista, puhtaista raaka-aineista, ja nimenomaan kuuntelemaan omaa oloa.
    Saan innostusta jutuistasi, ja toki kaikki ei koske minun elämääni pilkun tarkkaan, koska edustamme ammatillisestikin ihan ääripäitä, mutta voin silti poimia ihanan energian, ja ihania terveellisiä tottumuksia urheilullisemmasta elämäntavasta, kuin omani nyt juuri on.
    Saatat parhaimmillaan olla syypää siihen, että telkun katsomisen sijaan raahaudun lenkille raittiiseen ilmaan, ja annan syömisilläni parempaa mallia jopa lapsilleni.
    Kiitos jakamastasi tiedosta ja ihanasta elämänasenteestasi! Jatka !

  3. Avatar Tiina sanoo:

    Hyvä Aino! :) Tää oli niin täyttä asiaa. Arvostan todella paljon sun aikuismaista tapaa käsitellä myös ne kommentit, joissa ollaan eri mieltä. Kuten monesti tuot kirjoituksissasi esille, ei kaikki välttämättä sovi kaikille ja niin kuin itsekin kirjoitit, jos joku ei tunnu hyvältä, älä tee sitä. Ethän sä todellakaan käske lukijoita tekemään, kuten sä teet – päinvastoin! Sä kerrot, miten itse teet, minkä oot havainnut hyväksi ja kehotat ehkä kokeilemaan. Välillä tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa ei saisi tehdä mitään ja joka ikisessä asian suhteen holhotaan. Esimerkiksi syömishäiriöt eivät käsittääkseni ole mikään uusi juttu ja noh, kyllähän sitä tietoa eli syömishäiriön laukaisevia tekijöitä pursuaa nykyään joka tuutista, mutta täytyyhän lukijallakin olla vastuunsa. Nousi mieleen ajatus, että ehkä se vika tosiaan onkin tässä meidän holhousyhteiskunnassa, joka kasvattaa yksilöistään ”heikompia kuin ennen”? Saa olla eri mieltä! :)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Näinhän se vähän meinaa olla, ollaan tavallaan niin varovaisia tiettyjen asioiden suhteen, mutta ei sitten kuitenkaan monen muun.. Pitää vaan löytää oma tyyli jolla taplata menemään. :)

  4. Avatar Emma sanoo:

    Hyvin kirjotettu, monta hyvää pointtia! :)

  5. Avatar elisa sanoo:

    Mielestäni on tosi ikävää että joku yrittää syyllistää sinua tuolla tavalla. Kyllä jokainen on vastuussa itsestään ja pääsääntöisesti annat kyllä aivan järkeviä ja terveitä neuvoja. Uskon että joidenkin postauksien ulkonäkökeskeisyys ja vatsapalojen kuvaaminen on saattanut ärsyttää kommentoijaa ja johtaa tähän syyllistämiseen. Ketään ei kuitenkaan pakoteta lukemaan joten jos ei jostakin tykkää niin mielestäni voisi sitten olla vaan lukematta.

    http://www.karhusportscience.com

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Onhan se ikävää, mutta teksti oli kuitenkin suunnattu yleisesti kaikille bloggaajille, joten en pahastunut tästä kuitenkaan, vaikka aiheeseen tartuinkin. :)

      Ulkonäkökeskeisyys on tässä blogissa mukana, kaikki eivät siitä pidä, mutta silti kun statistiikkaa katsoo, suosituimmat kirjoitukset ovat juuri näitä ulkonäköön tai kehon muovaamiseen liittyviä juttuja. :)

  6. Avatar Pauliina sanoo:

    Täytyy muistaa, että syömishäiriö on mielenterveysongelma, ja kuten kirjoitit, sille altis – tai jo sairastunut – ihminen kyllä löytää tiedot ja ”vinkit” mistä tahansa tai keksii itse ihmeellisiä sääntöjä, kuten että sataa syötyä kaloria kohti pitää juosta tunti. Mun lähipiirissä on ollut esimerkiksi vain 10-vuotias syömishäiriöinen poika, joka ei taatusti lakannut syömästä, koska catwalk-mallit, bikinifitness, nollakoko ja fitfashionin bloggarit.

  7. Avatar L sanoo:

    Oon ihan samaa mieltä, ei sua voi tällaisista syyttää. Syömishäiriöinen löytää inspiraatiota mistä vain, jos mieli on sairas. Tykkään sun blogin ruokavinkeistä ja sä vaikutat musta tosi järkevältä. Oon kuitenkin aina kokenut, että tämä blogi on vähän ulkonäkökeskeinen. En ole oikein varma, mistä tämä vaikutelma tulee… Ehkä siitä, että olet itse hyvin laiha, mutta puhut kuitenkin silloin tällöin ruokavalion puhdistamisesta koska vatsalihakset eivät näy yhtä hyvin kuin ennen, tai kun puhut kehosi muokkaamisesta. Tämähän on täysin ymmärrettävää, olethan liikunta-alan ammattilainen ja elämäsi pyörii hyvinvoinnin ympärillä, mutta meille muille ”taviksille” menosi saattaa vaikuttaa aika ääripäältä. Ihminen, jolla on huono itsetunto voi kokea, että tämä on tavoiteltavaa. Blogisi perusteella sinun elämästäsi saa ehkä hiukan kontrolloidun kuvan, vaikka asia ei näin olisikaan, mitä taas syömishäiriöinen voi kovasti ihannoida. Ehkä voisit kirjoittaa enemmän lempeydestä itseään kohtaan ja oman kehon kuuntelusta?

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Tervehdys! Mä en kiellä etteikö blogi olisi (myös) ulkonäkökeskeinen, jotenkin se ulkonäkö liittyy kuitenkin osallaan tähän aihepiiriin ja moniin juttuihin. Mä oon myös melko tarkka omasta vartalosta, koska haluan pysyä treenattuna ja sporttisena..Tää on aika hassua, sillä muissa ulkonäköasioissa oon tosi huoleton, tuskin jaksan meikata tai laittaa hiuksia koskaan. :D

      Kiitos palautteesta, yritän saada aikaiseksi hieman lempeempääkin tekstiä! ;)

  8. Avatar juulie sanoo:

    Hyvin kirjoitit, luin myös tuon keskustelun.

    Tämähän meni juuri nyt taas sillä kaavalla; toinen ihminen jakoi kokemustaan ja minun mielestäni ihan nätisti asiansa kertoikin. Fitfashionin kannanottajat (tähän mennessä Nanan Superfitme, Johanna Lind ja Body Gossip) vastasivat minun näkökulmastani jokseenkin ”puhtaasti” ja ammattimaisesti tämän henkilön tekstiin.
    En sano että käyttäydyt huonosti, mutta jotenkin sain sen kuvan että otit itseesi tuosta blogikirjoituksesta ja pahasti. Mitä tulee omiin ongelmallisiin taustoihisi niin eikös ihmekään jos pääsi tuon henkilön teksti kolahtamaan suhun. Vastaus aiheen kysymykseen; ei Aino, et ole syy kenenkään ongelmiin. Asioihin pitää muistaa perehtyä ja antaa muidenkin välillä avata suunsa kuin vain bloggaajan.
    Tarkoitukseni ei tosiaan ole mollata sinua tai blogiasi, lueskelen tätä usein.
    Petyin vain tähän kannanottoosi. Mutta kuten itsekin kirjoitit niin ihmisiähän tässä vaan ollaan, virheitä tehdään ja ihan hyvin silti menee!

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moi ja kiitos! =)
      Harmi jos tekstistä sai kuvan, että olisin ottanut tästä jotenkin itseeni. Ehkä tietyt lauseet tai sanavalinnat saa sen aikaiseksi, mutta näin ei siis ole. Mä otan itseeni hyvin, hyvin harvoin. :) Alkuperäsien tekstin kirjoittaja oli kirjoittanut asiasta yleisesti ja vastasin myös yleisellä tasolla. Halusin myös ottaa esiin tuon ”esikuva”-asian ja kirjoittaa hieman muustakin aiheeseen liittyen.

      Mutta niin se varmaan on, aina en voi miellyttää kaikkia ja vaikka tällä kertaa petyit, ehkä ensi kerralla menee positiivisemmin. :)

  9. Huippu blogaus Aino ja hienoa että otit asian esille!

    Homma vain menee niin että kun sä oot saavuttanut tietyn pisteen, tietyn rajapyykin, niinsanottuja vastustajia vaan alkaa ilmestyä ja he antavat kuulua itsestään enemmän. On niin paljon helpompaa huudella nimettömänä tai nimimerkillä ja purkaa omaa pahaa oloaan syyllistäen muita muiden ongelmista. Jotkut ihmiset ovat niin perkeleen heikossa kunnossa henkisesti, että tarvitsevat päivittäisen annoksensa muiden dissaamiseen. Mikäpä siihen olisi parempi kanava kuin nimettömänä tai nimimerkillä heitettävä kommentti someen tai blogiin:

    ”Noin, nyt mä tein sen!” ”Nyt mulle varmaan tulee hyvä olo kun sain syyllistettyä tuota!”

    Jatka Aino justiinsa samaan malliin äläkä ala yhtään sensuroimaan itseäsi muutaman kusipään tai erittäin suuresti itsensä kanssa hukassa olevan ihmisen vuoksi. Tilanne on harmittava sinänsä että voidaan etsiä syyllinen huonoon onneen milloin tietokonepeleistä, elokuvista tai nykyään blogeista. Tilanteelle ei kuitenkaan voi oikein ilman mitään pohjois-koreotumista yhtään mitään.

    Ulkopuolelle on aina hemmetin helppo osotella sormella.

    Olin viimeviikolla Paula Heinosen luennolla tossa yliopistolla ja se päättyi aivan huikeeseen lainaukseen, joten tämäkin kommentti saa päättyä moiseen:

    ”Ihmiset ovat epäjohdonmukaisia, epäloogisia ja itsekeskeisiä.
    Rakasta heitä kaikesta huolimatta.

    Jos teet hyvää, ihmiset syyttävät sinua itsekkäistä ja alhaisista tarkoitusperistä.
    Tee hyvää kaikesta huolimatta.

    Jos menestyt, saat vääriä ystäviä ja aitoja vihollisia.
    Menesty kaikesta huolimatta.

    Tekemäsi hyvä unohdetaan huomenna.
    Tee hyvää kaikesta huolimatta.

    Rehellisyys ja välittömyys tekevät sinusta haavoittuvan.
    Ole rehellinen ja välitön kaikesta huolimatta.

    Se, minkä rakentamiseen käytät vuosia, voi tuhoutua yhdessä yössä.
    Rakenna kaikesta huolimatta.

    Ihmiset tarvitsevat todella apua, mutta he voivat hyökätä sinua vastaan, jos autat heitä.
    Auta kaikesta huolimatta.

    Vaikka annat maailmalle parhaasi, sinua voidaan iskeä kasvoihin.
    Anna maailmalle parhaasi kaikesta huolimatta.”

    -Äiti Teresa

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Tuhannet kiitokset Markus! Ja just niin se menee, että hyvän mukana tulee myös aina sitä toista mukana. Aika tyhjentävästi sanottu tuo Äiti Teresan lainaus! Juuri näin! :)

  10. Avatar Hentsu sanoo:

    Nyt osuit naulan kantaan!
    Olen samaa mieltä joka ajatuksestasi. Nykyään kun on mietitty bloggaajan vastuuta nuoriin ja vähän vanhempiinkin, minusta unohdetaan asian kääntöpuoli. Lähdekritiikki. On naurettavaa osoitella sormella yksittäistä ihmistä tai vaikutetta joka ajaisi syömishäiriöön. Syömishäiriöt kun sattuvat olemaan usein monen asian summa. Vaikka bloggaajan teksti olisi asiallinen, järkevä ja hyviä pointteja täynnä, voi sairas mieli napata väärät sanat ja kääntää sanoman ihan erilaiseksi omassa mielessään. Jokainen joka lukee mitä tahansa tekstejä ja katsoo mitä tahansa kuvia (blogit, uutiset, lehdet yms yms), tulisi pitää mielessä lähdekritiikki. Kuka kirjoitti, miksi, mistä tulevat ajatukset. Jokainen on vastuussa itsestään mitä treeneihin ja dietteihin tulee. Jos ei kuuntele omaa kroppaansa niin kuka sen tekee? Sokeriton syyskuu. Hieno ajatus! Kenelle ei tekisi hyvää olla kk ilman liikoja herkkuja ja samalla tutusta terveellisimpiin vaihtoehtoihin? Itse en lähtenyt mukaan, koska Se ei mahtunut juuri muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Tässäkin taas otin vastuun itselleni- kuuntelin omaa kroppaa ja varsinkin sitä elämäntilannetta.

    Ikävä fakta taitaa olla Se, että nykyään on niin helppo vierittää ongelmat muiden niskaan ja syytellä vaikutteita. Tottahan Se on, että joka paikka tunkee kaikkea täydellisyyttä tavoittelevaa, ja elämän turhamaisuuksia joka tuutista. On hyvä että asioista puhutaan ja nostetaan ikäviäkin asioita esiin, mutta ennen kuin syytellään ketään, pitäisi miettiä pikkasen pidemmälle. Miten ihminen, joka hyvää hyvyyttään jakaa treeni tietoutta, vinkkejä uusiin ruokavalio kokeiluihin, ajatuksia liikkumiseen, videoita oikeisiin tekniikoihin, ja sanoo vielä että jokaisen on kuunneltava lopussa itseään, voi olla syypää kenekään sairauteen? Todella omituinen ajatusmalli.

    Tulipas tekstiä, taisin tuohtua hieman puolestasi.. :D
    Kiitos hyvästä blogista, tekstejäsi on miellyttävä lukea kun niistä puskee läpi aitous, oikeat mielipiteet ja ajatukset. Ihanaa Syksyn jatkoa sinulle! Ja maidottomasta marraskuusta odottaen kuuntelemaan vaihtoehtoisia ruokia :)!

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Hei! Naulankantaan! ”voi sairas mieli napata väärät sanat ja kääntää sanoman ihan erilaiseksi omassa mielessään” Näinhän se yleensä menee ja tää kertoo siitä että ongelma on jo olemassa, sille haetaan vaan vahvistusta vaikka niistä blogeista tai somesta. Sen sijaan että aletaan miettiä kenen syytä se sairaus on, tulisi keskittyä mielummin hoitamaan ongelmaa.

      Kiitos! =)

  11. Avatar Moi sanoo:

    ”Homman nimi on se, että usein syömishäiriöön sairastuneet ovat jo valmiiksi altistuneet sairastumaan, he vain saavat (valitettavasti) kimmokkeensa eri asioista.”

    Ja kun sanoit, että keinot löytyisi kyllä ilman nettiäki

    — täyttä asiaa taas kerran, kiitos aino hyvästä postauksesta!

    Terkuin, syömishäiriön kanssa kamppaillut

  12. Avatar Ines sanoo:

    Mun mielestä sulle vois antaa kredittiä nimenomaan sen perusteella, että vaikka jaat omia näkemyksiäsi ruokavalion ym. muun suhteen, korostat AINA sitä, että sun tapa ei kaikille toimi ja kaikkien on kuunneltava itseään :) On mun mielestä todella väärin että bloggaajat joutuisivat miettimään, että vaikuttavatko he noin radikaalisti jonkun elämään. Totta kai täytyy miettiä mitä nettiin kirjoittelee mutta ei blogeista olisi todella tarkoituskaan ottaa niin kirjaimellisesti opiksi. Kaikkihan me blogeja kirjoittelemme ihan LOPPUJEN LOPUKSI, perimmäiseltä tarkoitukselta, omaksi iloksi. :)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos ines! :) Juuri tätä yritän (ja varmasti myös monet muutkin bloggaajat..) painottaa. On vaan niin helppoa etsiä syytä aina muualta kuin omasta itsestään ja omista ajatustavoista.

  13. Avatar Keisha sanoo:

    Hei Aino, kiitos kivasta blogista, olen saanut monia liikkeitä lisää omaan liikepankkiin.

    Jotenkin minua kummastutti jo aikaisemmat postauksesi ja niiden välinen ristiriita. Ensin kerrot olevasi uupunut mutta seuraavassa postauksessa kerrot jättäväsi marraskuulla maitotuotteet pois, jotenkin itse ajattelisin että jos on uupunut niin ei ainakaan henkilökohtaisessa elämässä enää hankkisi lisää rajoitteita ja ”kirsistelyjä”.

    itsekin liikunta-alalalla toimineena, sitä perustelee itselleen, että kun tämä on ammatti, niin täytyy ja on ok liikkua ihan hulluna tauotta. Urheilijatkin palauttelee välillä. Ja herkuttelee. Itseasiassa aika paljonkin. Mutta jotenkin tämä fitness haluaa olla niin ”puhdasta”, että sen raameihin ei oikein mahdu lempeämpi suhtautuminen itseensä.

    Siitä olen samaa mieltä, ettei ketään voi syyllistää toisen syömishäiriöistä. Mutta onhan osa noista blogeista aika sairaita, jos vaan osaa sillä silmällä lukea eikä vaan ajattele ”ruoan puhtautta” ja ”terveellisiä elämäntapoja”. Liika on liika kaikessa.

    Hyvää syksyä ja tämä ei siis ollut kritiikki, vain huomio.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Hellurei! Oot ihan oikeessa ja itse asiassa mietin tätä asiaa aika kauan, ennen kuin julkaisin tuon haasteen. Onko mulla ”voimia” tähän haasteeseen ja aiheutanko itelle vaan enemmän stressiä- Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä haaste ei loppujenlopuksi muuta mun ruokailutottumuksia juurikaan ja on kuitenkin kiva antaa lukijoille jotain ja tsempata itse mukana. Otan tän siis positiivisena juttuna mielummin. :)

      Kiitti kommentista! =)

      • Avatar Keisha sanoo:

        :) Näistä sun vastakommenteista loistaa semmoinen puhdas positiivisuus ja terve itseluottamus, joista voi jokainen tehdä omat jatkopäätelmänsä. Musta syömishäiriöissä (ja myös syyllistämiseessä) on aina taustalla jonkinmoinen itsetunto-ongelma.

  14. Avatar Frida sanoo:

    Mulla itelläkin on ollut pieniä ongelmia syömisen kanssa, mutta vaikka sitä yrittää niin keksiä mistä se voisi johtua ja kenen syyksi sen voisi pistää niin kyllä sitä vaan tulee siihen lopputulokseen että itse on syyllinen. Vieläkin mulla on vähän vaikeaa kun oma silmä ei vieläkään näe minkänäköinen ja kokoinen oon mutta onneks on poikaystävä ja kavereita opastamassa :)

    Mä tykkään tosi paljn sun blogista ja mielestäni tämä ei opasta mihinkään muuhun kun terveelliseen elämäntapaan! :)

  15. Avatar Malla sanoo:

    Moikka! Näitä kommentteja lueskellessani ajattelin pysyä hiljaa mutta nyt onkin tarve kommentoida! Oon ite 19-vuotias ja sairastanut bulimiaa nyt 3 vuotta, melkein päivittäin sairaus on kanssani vaikka olenkin normaali-kokoinen, tai oikeastaan aika hyvässä kunnossa yli 13v urheilutaustan takia. Käyn viikossa lenkeillä 3krt ja juoksen silloin 2 tuntia kerrallaan. Silloin fiilis on hyvä mutta lenkittöminä päivinä asiat menee miten menee kun sairastaa bulimiaa. Toki tästä olen päässyt jo vähän parempaan suuntaan entisiin vuosiin verrattuna ja siitä kiitän tätä fitnes-buumia! Oon saanut tästä blogista niin paljon irti positiivisessä mielessä. Erityisesti on helppo samaistua sun juttuihin kun sullakin ollut urheilutausta ja kamppailua syömisen kanssa. Musta tätä blogia on ihana lukea ja kuulla miten sulla menee ja saan siitä hirveästi motivaatiota! Jatka samaan malliin! Tällä kommentilla yritin kertoa että vaikka omistan syömishäiriön, saan tästä blogista ja kirjoituksista voimaa itselleni ja tiedostan että on mahdollisuus parantua ja olla elämäni kunnossa :)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos paljon, tää oli mukava kuulla, sillä siihen juuri itse pyrin että kirjotuksista sais positiivista tsemppiä! :)

  16. Avatar superwoman sanoo:

    Kuka sinua on muka syyllistänyt? Tuskimpa tuo teksti olisi paukahtanut Fitfashioniin jos se olisi vain sinulle.
    Suomessa on muitakin ruokatreenibloggaajatyyppejä kuin sinä Aino, ja tuota keskustelua on satavarmasti linkitetty muillekin huomiona, ns. varoittaen. Varmasti bloggaajat miettivätkin kirjoituksiaan, kuka väittää etteikö ei. Sinä vain et sitä tekstiä ole kestänyt ja sen sijaan toit sen puolen esille että sinä olet nyt ilkeän sometuksen uhri. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt vai miten se meni?

    Olen itsekin kärsinyt syömishäiriöstä ja huomaan silti palaavani sinun blogiisi toisinaan. Ihailen sun rasvatonta kroppaa kuten kaikki muutkin paitsi sinä itse. Kuulostaa hyvin tutulta, valitettavasti.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Hei! Kukaan ei ole syyllistänyt minua, halusin vain käsitellä aihetta myös yleisesti ja tietysti ymmärän että kirjoitus koskee monia treeni- ja hyvinvointibloggareita! Kyse ei ole nyt siitä ettenkö kestäisi tekstiä tai kritiikkiä ylipäätään, halusin vain tuoda asiaan toisenkin näkökannan ettei kaikki syy löydy aina välttämättä muista ihmisistä! :)

  17. Avatar jonnaajon sanoo:

    Ymmärrän blogien ym. vaikutukset sairaan ihmiseen mieleen ja itsetuntoon, mutta kyllä huomaa, että kyseisellä henkilöllä on toipuminen vielä aika pahasti kesken ja syyllistä haetaan jostain ihan väärästä paikasta. Varmasti blogit (muun ympäristön lisäksi) ovat näytelleet osaa siinä miten hänen sairautensa on edennyt ja jos hänelle ahdistusta aiheuttavat/aiheuttivat, niin sen kieltäminen ketään hyödytä, mutta en oikein ymmärrä mitä tuolla loppuviimeksi muutenkaan haettiin takaa. Mun nähdäkseni ainakin kaikissa suosituimmissa blogeissa liikutaan noissa asioissa jo muutenkin niin munankuorissa että vähän liiankin kanssa joudutaan tarkantamaan, että niin tämähän nyt sitten pätee vain minuun ja on oma systeemini ja juttuni jne. Sekin ihan ymmärrettävää, mutta on se hirveää kun ei omia ajatuksiaan saisi ääneen tuoda. Tosin pisteet sille, joka tuo silti. Elämää on käytännössä katsoen mahdoton elää, jos pitäisi aina pelätä mitä muut sun ajatuksista tuumaavat. Varsinkaan kun niistä ajatuksista ei varmasti vahinkoa suurimmalle osalle ihmisistä ole. Ei silti pidä ajatella, että blogit tai yleensäkään muu media olisivat mikään THE esikuva, yleensäkin on aika tervettä hakea niitä hyviä elementtejä omaan elämään monipuolisesti eri tahoilta.

    Sun kanssa samaa mieltä olen siitä, että oman kehon kuuntelu on tärkeää. Sairas ihminen ei kuule mitään. Se on hyvä tiedostaa. Ystäväni sanoi minulle ”en kuule omaani, mutta tiedostan”.

    Vaikka maidottomuus, sokerittomuus tai viljattomuus voi tuntua kovin kielteiseltä tai kurinalaiselta, ei kannata unohtaa, että näistä voi myös saada parannusta omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin.” <<< Olen monesti miettinyt, että ahdistavan monet ihmiset ei tunnu nimenomaan tajuavan juuri tuota! Vähän sama asia, kuin se, että yhden kaverini mukaan asioiden pohtiminen ja analysointi on automaattisesti joku kamala negaatio ja kriisin paikka.

    Olen myös joskus tässä miettinyt sitä, että useampien ihmisten tulisi miettiä asiaa ja ihan oikeasti tiedostaa, että syömishäiriö ei sinällään ole KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN se varsinainen ongelma. Syömishäiriö ei tavallaan ole edes sairaus, vaan se on OIRE. Siinä samassa mielessä koin sen joskus loukkaavana, että eräs tätini oli joskus pari vuotta sitten laihduttuani toitottanut meidän suvussa olevan anorektikko, vaikka olin siinä vaiheessa mieleltäni hyvinkin terveessä ja vakaassa tilassa. Olen sitä mieltä edelleen ja se ei siitä muutu, vaikka miten päin kääntäisi. Parhaita ajanjaksoja elämässäni, vaikka ei nykyisessäkään suurempaa vikaa ole. Kyllähän se muissakin ihmisissä tuntui ajatuksia herättävän suuntaan tai toiseen, mutta kai se sitten on sitä kun monilla ihmisillä on tapana näytellä, että kaikki on hyvin, vaikka sisällä riipii niin kyseenalaistetaan kaikkea…myös sitä onnen tunnetta. Aidon onnen ja ilon näkee (ja kuulee) kyllä ulospäinkin.

    Mutta pointsit sulle jälleen kerran rohkeudesta olla omaa mieltä asioista, tuoda omat ajatuksesi esille ja kannustaa myös muita. Lisäksi kommentteihin vastaamisesi on erittäin asiallista. Ei se aina helppoa ole. Pysy sellaisena kuin olet :) Toki aina on suotavaa irroitella enemmänkin, jos multa kysytään :D

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Osaat aina vastata niin tyhjentävästi että eipä mulla tähän muuta lisättävää! Kiitos :)

  18. Avatar Jkjk sanoo:

    Moi!

    Olen vasta löytänyt blogisi ja täytyy sanoa että olet ihana ja kirjoituksiasi on todella mielenkiintoista lukea ja kiitos kun jaksat postailla niin usein!
    Toivottavasti kerkeät vastata kommentiin tai tehdä asiasta jonkun postauksen jos aihe kiinnostaa!
    Kuitenkin…olen ollut aina aika ahkera treenaaja tanssijana,juoksijana ja joskus kävin ahkerasti ryhmäliikunta tunneilla! Kuntoni on siis ihan hyvä.
    Nyt olen kuitenkin ruvennut panostamaan enemmän kuntosaliharjoitteluun ja haluaisinkin saada enemmän massaa kehooni, jonka jälkeen dieettaa ylimääräistä pois kesään mennessä. Eli toisin sanoen haluaisin kokeilla bulkata.. en kuitenkaan hirveästi asiasta tiedä ja netti onkin täynnä kaiken kaikenmaailman mielipiteitä ja ohjeita asiaan, siksi haluisin sinulta kysyä mitä mieltä olet asiasta ja miten kannattaa ’bulkata’? Itse olen miettinyt lisätä ruokaa enemmän proteiinia esim. proteiinijauheista/juomista(hiilareita ja hyviä rasvoja tietenkin myös) ja tehdä aika maksimi painoilla 3 toistoa sarjassani ja treenata kaikkia lihasryhmiä n. 1 viikossa ja pari kevyempää aerobicistä treeniä viikkoon?
    Ja muutama kuukaus ennen kesää ruveta vähentämään pluskaloreita vähän miinuksen puolelle ja vähentää lihasharjoittelua ja lisätä aerobicciä?

    anteeksi kommentista tuli yllättävä romaani ja kiitän jo etukäteen jos ehdit kiireissäsi vastaamaan:)

    haleja!

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moikka! Kiitos! Bulkata voi varmasti monella eri tavalla, mutta itse en lähtisi nostamaan energiansaantia ihan hurjasti yli kulutuksen, eli maltilla ja myös syödä silti terveellisesti ja hyvistä lähteistä! :) Kiristelyvaiheessakin on mukavampi lähtee tiputtamaan energiaa kun on syönyt ”siististi” aiemminkin. Eli ihan hyvältä kuulostaa sun plääni. Kiristelyyn kannattaa varata hyvin aikaa, ettei tarvitse ihan kituutella sitten niitä rasvoja veke. Tämä riippuu toki siitä, miten paljon on pudotettavaa.

  19. Avatar Eva sanoo:

    Mahtava teksti jälleen! Oon lukenut sun blogia nyt jonkin aikaa ja oot kyllä tosi inspiroiva ihminen. Haluaisin kysyä tuosta maidottomuudesta, että jos tällaiselle ruokavaliolld lähtee, mistä saa tarvittavan kalsiumin? Olen kuullut sanottavan, että purkista sitä ei kannata ottaa vitamiinilisänä, sillä se saattaa olla huonolaatuista ja voi aiheuttaa kalkkeumia kehoon, koska teollisesti tuotettua. Luonnollinen aina parempi, vai onko? Tästäkin asiasta tietysti varmaan monia mielipiteitä, mutta mitä mieltä sinä olet? Pysyykö luusto vahvana myös maidottomalla ruokavaliolla? :)

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moro! Kiitos paljon, arvostan kommenttiasi :) Kalsiumin saannista on tarkoitus kirjoittaa ihan erillinen postaus, mutta sitä saa itseasiassa paljon paremmistakin lähteistä kuin maitotuotteet, sillä maitotuotteiden kalsium ei imeydy kovin hyvin. Esimerkiksi erilaiset siemenet ja pähkinät sisältävät kalsiumia, erityisesti seesaminsiemenet ovat hyvä lähde. Myös lehtivihreistä saa kalsiumia, näistä erityisen hyvä lähde on nokkonen :)

  20. Avatar Lilleroinen sanoo:

    Tykkään paljon blogistasi ja vinkeistäsi. Luen aika harvoin kommenttibokseja, koska no, tiedät varmasti miksi en hirveästi niistä välitä, varmasti bloggaajana tosin saatte paljon hyvääkin niistä. Nyt kuitenkin luin ja paha makuhan siitä jäi.

    Olen itsekin syömishäiriötä sairastanut ja kyllä se piru on sellainen, että vielä vuosienkin jälkeen ja tietäen omat vanhat tyhmyytensä, se tulee aina olemaan osa itseä ja täytyy jollain tapaa skarpata aina lukiessaan treeniblogeja että pysyy tolkussaan. Tottakai nykyään rakastan urheilua yli kaiken ja urheilu ilman ravintorikasta ruokaa kauhistuttaa jo ajatuksenakin, ja blogeista saa paljon vinkkejä ja vertaistukea terveelliseen elämään.

    ”Pahimpina” postauksina sairaille kokisin kuitenkin juuri kaikki nämä haasteet jättää jotain KOKONAAN pois ruokavaliosta, itse en lähde mukaan näihin koska se muistuttaa liikaa entisestä. Jonkin ruuan totaalikieltäminen itseltä, ei kiitos enää minulle. Ihan lämmöllä tätä kirjoitan, ja toivon että et ihan joka kuukaudelle keksi näitä haasteita itsellesikään!

    Hyvää syksyä!

  21. Avatar Xxxx sanoo:

    Hei! Luen sun blogia aika paljon ja ruokajutut on parhaita. En ymmärrä miten joku voi ajatella, että nää olisi jotain anorektikon annoksia. Käsittääkseni oikein ja oman kokemuksen kautta nää ruuat on todella ravintorikkaita ja energia/ proteiini pitoisia. Hyvät rasvan ja hiilareiden lähteet. Kun treenaa/ kuluttaa paljon päivän aikana joutuu syödä paljon. Jos nää Ainon ruuat olisi ihan jotain ” humpuukia” tai liian pieniä en usko että hän pystyisi tuohon treeni määrään mitä hän tekee. Tässäkin pätee sanonta ” olet mitä syöt”. Tsemiä Aino

Kommentoi