Tämä aihe on pyörinyt mun mielessä viime aikoina eräästä sattuneesta syystä. Monesti kummastellaan, jos jo valmiiksi ok kunnossa oleva tyyppi lähtee muokkaamaan kroppaa lihaksikkaammaksi, hoikemmaksi tai vaikka kiinteämmäksi. Miksei voi tyytyä jo siihen mitä on? Oma ”projektini” on aiheuttanut jonkun verran närästystä toisilla ihmisillä ja oon lukenut itsestäni mitä ihmeellisimpiä juttuja viime aikoina. Miten ihmiset voikin ymmärtää asiat niin eri tavalla? 

Mä en nyt lähde enää erikseen erittelemään miksi halusin paremman lihaserottuvuuden, mutta voin sanoa, että olen ollut ja olen edelleen täysin normaalipainon sisällä ja mistään näännyttämisestä ei ole missään vaiheessa ollut kysymys! Sekin on jotenkin hullua, että jos ihminen urheilee paljon, kuvitellaan automaattisesti, että tyyppi syö vain salaatinlehden ja vetää 10 tuntia jumppaa sen voimalla. Kaloriteoria on loppujenlopuksi vain kulutuksen ja syömisen välinen suhde. Voisin yhtä hyvin liikkua 30 min päivässä ja olla silti ”miinuksilla” tai ”plussalla”. Ideana ei ole ollut pröystäillä omalla ”kehityksellä” vaan lähinnä inspiroida ihmisiä sillä, että työtä tekemällä voi saada tuloksia. Se onkin tämän blogin yksi tärkein kulmakivi; inspiroida ja motivoida treenaamaan ja voimaan hyvin. 

Mun kiristely projekti on nyt ”loppu” ja keskityn vain ylläpitoon, eli syömään hyvin, riittävästi ja treenaamaan kuten ennen, ehkä hankkimaan hieman lisää lihasmassaa. Tämä kuva on ns. lopputulos.

Tästä herääkin kysymys, että kenellä on sitten oikeus muokata vartaloa? Onko oikeus vain silloin jos on menossa kisaamaan fitnekseen? Jos minä olisin tähtäämässä kisalavoille, ei luultavasti mitään tekemisiäni olisi kyseenalaistettu. Mutta tekeekö kisaaminen dieettaamisesta tai vaikka rasvanpolttajien syömisestä jotenkin terveellisempää? Tai jos kilpailisin lajissa jossa on painoluokat ja mun pitäisi pudottaa painoa kisoja varten, olisko se silloin terveellisempää ja oikeutetumpaa, kuin ilman mitään sen suurempaa tavoitetta, kuin hyvä fiilis ja reipas olo?

Älkää ymmärtäkö väärin, mun mielestä syömishäiriöt ja nuorten syömättömyys on todella surullisia ja huolestuttavia asioita. Olenkin aina pyrkinyt painottamaan, että jos liikkuu paljon, täytyy syödä riittävästi. Mun mielestä on parempi näyttää mallia syömällä kunnon ruokaa ja tarpeeksi usein, kuin esim napostella karkkeja ja herkkuja joka välissä? Jos nyt oikeesti ajatellaan järjellä, niin onko tämän (ja monen muun) maan ongelmana liika laihuus? Tai ihmisten liiallinen treenaaminen? Vai onko se sittenkin ihan toisinpäin…Eikö kannattaisi panostaa niihin todellisiin ongelmiin ja yrittää saada ihmisiä syömään terveellisesti ja liikkumaan, mielummin kuin itkeä sitä, että tuo ja tuo treenaa liikaa ja joku voi alkaa matkia häntä? Saako lihavat bloggaajat kommenttia siitä, että näyttävät huonoa esimerkkiä olomuodollaan? Onko sellainen bloggaaja huono esimerkki joka liikkuu vain muutaman kerran viikossa, eikä täytä liikuntasuosituksia? Entäs bloggaaja, joka juhlii, käyttää alkoholia ja tupakkaa? Yllyttääkö hän nuoria, pahimmassa tapauksessa alaikäisiä lukijoita tekemään samaa? Blogien kirjoittajat ovat vain tavallisia ihmisiä, sellaisia ihmisiä mitä tämä maapallo on täynnä. Jos blogin avaamiseen olisi kriteeri ”oletko tarpeeksi hyvä esimerkki maailman väestölle” ei varmaan blogeja olisi.

Olen myös ”kuullut” juttuja, että minä en kuulemma nauti elämästäni, sillä siihen kuuluu vain treenaaminen ja terveellisesti syöminen. Tämä asia on siis oletettu blogitekstien perusteella. Kannattaa muistaa, että tämä on treeniblogi, jossa kirjoitan vain treeniin ja ravintoon liittyvistä asioista. Vaikka en kirjoita, että kävin wc:ssä niin se ei tarkoita, etten niin tekisi. Olin viikonloppuna baarissa ja sunnuntaina kävin vielä RAXissa syömässä, mutta mun mielestä ne asiat ei kuulu tämän blogin kategoriaan, jonka vuoksi en koe, että näistä asioista pitäisi tänne raportoida. One more time, blogi ei ole yhtä kuin blogin kirjoittaja.

Mä myönnän, että olen ns. extreemi henkilö. Oon aina ollut sellainen. Jos teen jotain, niin teen sen täysillä ja vähän päälle. Teen asiat eri tavalla kuin monet muut, koska vihaan kaikkea tavallista ja normaalia. Vihata on aika vahva sana, mutta ehkä tajuatte pointin. Mä voisin leikkiä erilaista ihmistä ja kirjoittaa tänne kaikki asiat kuten niiden ”kuuluisi mennä”. Joku voi myös ajatella, että yritän antaa itsestäni kuvaa olemalla joku supermies, joka vain treenaa ja treenaa eikä väsy koskaan. Olen toki väsynyt joskus, joskus mua ei nappaa yhtään, mutta näitä oloja tapahtuu aika harvoin. Oon huomannut monesti elämäni aikana, että toiset ihmiset suorastaan ärsyyntyvät siitä, että joku on aina iloinen ja energinen.  

Mua suorastaan ällöttää kaikki se ilkeys ja viha mitä tästä maailmasta löytyy! Mä en vaan ymmärä miksi toiset ihmiset haluavat aiheuttaa tahallaan toiselle pahan mielen. Onko se omaa epävarmuutta? Tuleeko siitä itselle parempi mieli? 

On niin helppo sanoa toiselle, että ”älä välitä niistä sanoista ja kommenteista”, mutta vaikka niistä ei niin välittäisi, silti se tuntuu pahalta, ainakin jossain syvällä sisällä.