Monilla treenaajilla on mielessään jokin tavoite. Tavoite ohjaa ja motivoi liikkumaan. Tavoitteen ei aina tarvitse olla suuri ja mahtava, esim 20 kg painonpudotus tai ensi kevään maraton. Tavoitteeksi riittää myös hyvä olo tai nykyisen kunnon ylläpito.
Uskon, että suurimmalla osalla treenikansasta on kuitenkin hieman suurempia toiveita ja salaisia tavoitteita. Osa ilmoittaa tavoitteensa suoraan sosiaalisessa mediassa, esim. pylly ruutuun ja hashtagien voimalla informaatio perille. Se onkin yksi parhaista motivaattoreista. Kun kertoo kaikille mitä aikoo ja haluaa, harvemmin kehtaa enää perääntyä.
Mitä tehdä, kun kehitys junnaa paikoillaan? Salilla käydään 4 kertaa viikossa monta vuotta putkeen ja silti näytetään ihan samalta, tai ne käsipainot näyttää edelleen samaa lukua? Sama spinning joka maanantai, eikä siltikään ole yhtään kiloa tippunut tai kunto parantunut?
Uskon, että tällaisia kuntoilijoita on paljon, etenkin (anteeksi vain) naisia. Uskon myös tietäväni mikä on yksi suurimmista ongelmista – Ei haasteta itseään tarpeeksi paljon tai tarpeeksi usein. Se ei vaan yksinkertaisesti riitä, että raahautuu salille tai sinne spinningiin, vaan siellä on tehtävä ihan h*lvetin kovaa työtä joka ikinen kerta – joka kerta vielä kovempaa tai suuremmilla painoilla kuin aiemmin. Valitettavasti joudun itsekin joskus todistelemaan niitä haukottelevia treenaajia, joista näkee etteivät he treenaa lähelläkään omaa epämukavuusaluetta. Eikä siinä mitään, ei ole pakko jos ei halua, eikä jokaista treeniä tarvitse tehdä verenmaku suussa. Mutta jos ei laita itseään likoon, ei voi myöskään valittaa siitä kun ei tule tuloksia.
Käsinseisontaa ei opi silloin tällöin harjoittelemalla
- Jos olet aina juossut 45 minuutin lenkin, juokse seuraavalla kerralla 60 minuuttia. Hölkkäätkö aina samaa vauhtia? Kokeile juosta kovempaa niin kauan kuin jaksat.
- Kehittävässä salitreenissä hengästyy, hikoilee ja sen jälkeen on aivan puhki. Jos nämä asiat eivät toteudu, teet jotain väärin. Suosittelen lämpimästi ammattilaisen apua tässä asiassa. Tekniikat kuntoon ja sen jälkeen painot kuntoon. Jos koet, että nämä asiat ovat kunnossa, mutta silti jumittaa? Lisää treenikertoja. Oletko aina treenannut esim. jalat vain kerran viikossa? Kokeile treenata ne kahdesti viikossa. Teetkö aina 3*15 sarjoja? Kokeile tehdä 4*10 ja iske enemmän painoja tankoon.
- Onko kovatehoisen treenin jälkeen olo, että vielä voisi tehdä jotain? Tee ensi kerralla kovempaa. Lisää spinningissä enemmän vastusta kuin koskaan ennen, jos et jaksa niin mitä sitten? Himmailetko Bodyattackin alkupäässä, jotta varmasti jaksat loppuun? Kokeile tehdä toisinpäin ja vedä niin kovaa kun lähtee heti lämmittelyn jälkeen. Yleensä sitä huomaa lopussa, että oho! Minähän jaksoin.
- Treenaatko aina 4 krt viikossa? Kokeile lisätä treenimääriä 5 tai 6 kertaan viikossa. Kyllä se kroppa vaan kestää yllättävän paljon. Yksi idea on vuorotella raskaita ja kevyitä viikkoja. Välillä määrällisesti paljon tai kovempiä treenejä ja väliin kevyitä viikkoja, jolloin pääsee palautumaan ja tekee enemmän huoltavaa treeniä. Jos aikaa on rajallisesti, voi kokeilla pidentää treeniä ja yhdistää esim. ylävartalon salitreenin ja alavartaloon kohdistuvan ryhmäliikunnan.
Itseään voi haastaa monilla eri tavoille. Joskus vain jämähdetään siihen tuttuun ja turvalliseen ja tehdään samaa päivästä toiseen. Korostan vielä, että siinäkään ei ole mitään pahaa. Tiedän, että toiset treenaavat ihan vain siksi että se on mukavaa, eikä edes haeta mitään sen kummempia tuloksia. Halusin vain herätellä ihmisiä haastamaan itseään ja ehkä sen jälkeen kokemaan ihan uusia juttua. Sitä pystyy oikeasti yllättäviinkin juttuihin, kun vaan uskaltaa kokeilla. Minä luotan paljon mielen voimaan. En koskaan ajattele, että en jaksaisi jotain tai pystyisi johonkin. Kuvittelen olevani kone, joka kestää mitä vaan ja kuinka paljon tahansa, ja ainakin tähänastisen elämäni aikana se on toiminut loistavasti! 😉
Ja ihan sen varalta, että joku kommentoi ettei painonpudotus tai muut tulokset onnistu, vaikka treenaa kuinka paljon, ellei ruokavalio ole kunnossa, niin tiedetään. Kirjoitus on kirjoitettu aiheesta treenin kannalta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja parhaassa kehityksessä on aina kaikki palikat kunnossa.
Mä mietin kans näitä juttuja justiin.Monesti näkee kyllä salilla niitä jokka pyörii esim.ohjelmalappujensa kanssa ja tekee liikkeet mitä paperil on puoli teholla ja sillä hyvä..saa sanoa että ainaki kävi salilla..ja sitte ihmetellää ku mitää ei tapahdu kropassa.
Totuushan on että kyllä kovaa pitää tehdä ja haastaa itteensä ni pääseeki eteenpäin.
Mä tykkään just siks käydä sun tunneilla koska tiedän että tulossa on aina sellastaki settiä että oikeesti tuntuu. Tiedän että haastat meitä tunnilla ja tsemppaat.lisäks aina motivoi hirveesti ku teet jtn liikkeitä esim kyykkyhyppyä ja ponnistat tyylii kattoon,aina mietin et mäki vielä joskus..saa nähä tosin millon mut yritys on kova ;D
Multa välil kaverit/tutut kysyy miten oikeen treenaan..sanon vaan että kovaa..tänäänkään en oo liikkunu sohvalta salin jälkeen oikee mihkään ku jalat nii sökönä. 😀 olisin oikeestaan ollu pettyny jossei missään tuntuis ku lähen salilta. Kipu on paras tunne treenin jälkeen..tietää ainaki tehneensä 🙂
Kiitos, tavoittena onkin saada revittyä jumppareista kaikki mehut irti (jos siis kyseessä on sellainen tunti että vedetään oikeesti kovatehoista treeniä)
Kovaa pitää tehdä jos niitä toivottuja tuloksia haluaa nähdä joskus! Sä oot kyllä kehittyny ihan mielettömästi,treeni alkaa todellakin jo näkyä!;)
Mä huomaan, että ajattelen justiinsa tuollain miten ei pitäisi ajatella. ”En onnistu” ”en jaksa” yms. Päätin nyt vuoden alusta, että ehkä olisi aika koittaa muuttaa tätä ajattelutapaa ja yritän olla positiivisempi itseeni kohtaa.
Nyt vaan positiivisia ajatuksia kehiin ja lupaan että tulet huomaamaan eron aika nopeastikin 🙂
Kiva kirjoitus! 🙂 Oot ihanan helposti lähestyttävä, oispa kiva joskus päästä sun jumpalle! (täältä oulusta huutelen :D)
Kiitos Aino! Tervetuloa vaan jumpalle jos tänne joskus eksyt 😀
On kyllä niin totta, että aivan liian usein näkee salilla naisia jotka tekevät joka kerta sen saman sarjan ja aina niillä samoilla painoilla. Jos tuloksia haluaa niin työtä pitää tehdä ja kovaa.
Mutta asialla on myös toinenkin puoli. On myös paljon niitä (meitä) jotka treenaavat liikaa. Itse ainakin syyllistyn helposti tähän. Voisin harrastaa liikuntaa niin paljon kuin kroppa vain kestää, mutta auttaako liika treenaaminenkaan saavuttamaan tavoitetta? Esim lihasmassa kasvaa parhaiten, kun lepoa on riittävästi, salitreenejä on esim. 3-4 treeniä viikossa ja aerobista vain vähän tukena. Liika aerobinen liikunta salitreenin ohella vaan hidastaa lihasmassan kehittymistä. Musta Haikaraisen Timppa puhuu hienosti tään asian puolesta, esimerkiksi tässä jutussa lihasmassan kasvattaminen (5,4 kg 15 viikossa samalla rasvamassaa pudottamalla!!) onnistui vähentämällä treenin määrää: http://th-valmennus.blogspot.fi/2013/02/rebekka-rikkoo-lihaskasvumyytteja-54-kg.html
Useimmat taitaa kuitenkin kuulua niihin, jotka eivät jaksa treenata tarpeeksi. 🙂
Toinen puoli toki on olemassa. Kuten jo toiseenkin kommenttiin mainitsin niin toisilla kehityksen jumittaminen voi johtua liiallisesta treenaamisesta. Kroppa kehittyy levon aikana. Tämä teksti käsitteli vain sitä toista puolta ja halusin herätellä ajatuksia siitä että aika monet juurikin jämähtävät ”tuttuun ja turvalliseen”. Tekevät aina samaa ja samoilla painoilla.
Kiitti kommentista 🙂
Tää oli niin hyvä teksti ja täyttä totta!!
Olin just aika pitkään ulkomailla ja siellä mun liikuntatavotteet oli vain ja ainoastaan pitää lihaskunto yllä ja kuluttaa sen verran kaloreita ettei ihan kauheesti lisäkiloja pääsis tulemaan. Suomessa olikin vaikee päästä sit takas semmoseen kunnon reeniin, kun kaiken lisäks tuntu et joutu alottamaan samoilla painoilla millä aikoinaan salitreenamisen alotin. Noh, nyt otin sitte viikko sitten itteeni niskasta kiinni ja tein salilla AJATUKSELLA kaikki liikkeet. Olin niin tottunu vetämään samantyyppisii liikkeitä ja vaikka vaihtelenkin suht usein esim. sarjojen pituuksia ja määriä, tein kaiken vähän sinne päin. Ja jessus, jalkapäivä ajatuksella, tunteella ja raivolla ja lopputuloksena en oo pystyny kolmeen päivään (saa nähä tuleeko vielä neljäs samanlainen..) kävelemään… 😀 Toivon tietty et ens kerralla vähän tää palautuminen nopeutuis :DD
Kyllä se siitä taas rutinoituu tuttuihin kaavoihin kun vaan jaksaa tsempata ne ekat kerrat. Tsemppiä treeneihin 🙂
Moikka, löysin vasta äsken sun blogin ja jäin kerralla koukkuun! Mahdollisesti jopa paras treeniblogi, jota olen koskaan lukenut! Useimmissa asiantuntevissa treeniblogeissa on se vika, että ne ovat kuolettavan tylsiä, kun taas sulla on hyvien tekstien ohessa loistavia, informatiivisia ja inspiroivia kuvia ja itse teksti on miellyttävää lukea. Olen myös pahan luokan kielioppiperfektionisti ja lopetan minkä tahansa blogin lukemisen siihen paikkaan, kun huono kieliasu alkaa ärsyttää, olkoon blogi muuten kuinka asiantunteva tahansa. Kiitos siis kun huolehdit siitäkin seikasta 😉 Mahtavia juttuja siis kaiken kaikkiaan, sait juuri yhden uskollisen seuraajan lisää! 🙂
Kiitos paljon ja tervetuloa tänne. Toivottavasti tekstit miellyttää tulevaisuudessakin! 🙂
Toi mielen voima on kyllä mieletön! Itse koin sen tuossa muutama kk takaperin. Olin kokeillut silloin tällöin vetää leukoja siinä onnistumatta. Salilla aloin treenata leuanvetokoneessa ja ajattelin, että olen tyytyväinen jos joskus yhdenkin pääsen ilman koneen apua. Siitä tuli kuitenkin ylitsepääsemättömän tuntuinen este; tuntui että leukaa en pääse vaikka kuinka treenaan ja vaikka voimaa esim taas jaloissa piisaa. Sitten poikaystäväni kerran kysyi, että mitä tämä mun negatiivinen puhe on, kun aina kun oltiin yhdessä leuanvetotangon vierellä niin selitin vaan närkästyneenä et ”mä en näitä muuten koskaan pääse, oon niin p*ska näissä ja mun kroppaa ei oo tehty tähän liikkeeseen.” Tajusin sen olevan totta, että puheeni oli todella negatiivista. Jo siinä vaiheessa kun näin tangon, aloin miettiä päässäni että ”leuka ei kyllä koskaan onnistu.” Poikaystäväni sanoi, että vedä nyt vaan se leuka äläkä valita. No, otin tangosta kiinni ja vedin leuan ja se meni HELPOSTI.:D Se lukko olikin pään sisässä, eikä niissä käsivarsissa/selässä..:) Kun päätin, että sehän menee, niin se meni (toki treeniäkin hiukan oli alla ;))!
Mutta juu, teksti on asiaa. Toki omalla kokemuksella täytyy sanoa, että ainakin minulle silloin tällöin on hyvä vetää myös niitä letkeämpiä treenejä. Jos ihan aina vetää veren maku suussa, niin silloinkaan ei kehity parhaalla mahdollisella tavalla? Paras varmaan olisi kun hiukan vaihtelisi tehoja, ainakin siinä tapauksessa että treenaa hurjat 6 päivää viikossa.
Mielenvoima on kyllä mieletön, mahtavaa että sait vedettyä leuan. 🙂
Kuten itsekin tekstissä mainitsin, aina ei tarvitse vetää verenmaku suussa, mutta sellaisiakin treenejä täytyy olla jos kehitystä halajaa! Tiedän toki, että osalla kehittymättömyys johtuu liiallisesta treenaamisesta, mutta tämä teksti käsitteli nyt sitä toista puolta, kun jumitutaan tuttuun ja turvalliseen eikä poistuta omalta mukavuusalueelta.
Mulla tuli mieleen, että kun vedän spinussa aivan täysillä niin mua alkaa haukotuttamaan?! 😀 Välillä vähän nolottaa koska mua ei tosiaankaan tylsistytä siellä tai mitään. Voisko kyse olla siitä ettei kroppa saa tarpeeksi happea tai jotain? 😀
Hehe 😀 Mä oon kuullu tän montakertaa aikaisemminkin, eli se voi varmaan johtua siitäkin. Tuo haukottelu-juttu tekstissä oli lähinnä vertauskuva löysäilystä 😀
Tämä oli todella hyvä kirjoitus! Ja koko sun blogi, todella motivoivia treenivinkkejä ja hyvää asiasisältöä!
Itsellä on vieläkin tallella päällystetty saliohjelma, jonka sain ekan kerran käydessäni ladyllä vuonna 1995. Kauheinta, että tein sitä samaa ohjelmaa lähes 15 vuotta 🙂
Puhumattakaan, että salilla käyminen oli lähinnä kavereiden kanssa juoruilua ja vähän vasemmalla kädellä jonkun pikkupainon heiluttamista. Mitä tuhlausta!!!
Kiitos Merja! Se on kyllä suoraan sanottuna ajan tuhlausta jos sielä salilla haahuilee ja keskittyy vain juruilemaan. 🙂
Olisi kiva nähdä miltä 19-vuotta vanha saliohjelma näyttää 😀
Hyvä kirjotus! Ite kaipaisin jotain vinkkejä kevyempään ja palauttavaan liikuntaan, mulla tahtoo mennä niin päin että kovaa painetaan kokoajan mutta kevyitä treenejä en vaan osaa.. Jooga ja pilates ei innosta, joskus aion ottaa niskasta kiinni ja kokeilla, mutta jotain muutakin varmasti olis!
Kiitos! Eiköhän sitä kokeilemalla löydy ja kun vaan malttaa kokeilla muutaman kerran voi innostua myös niistä rauhallisista treeneistä. ootko kokeillut Bodybalancea? 🙂
Moikka! 🙂 Sinulla on erittäin inspiroiva blogi!
Suositteletko palautusjuomia nautittavaksi esim. body stepin tai combatin jälkeen?
Moikka! Kiitos 🙂
Jos syö muuten riittävästi ja monipuolisesti, niin jumpan jälkeen riittää ihan perus ruoka. Jos ruokailuun on pitkä aika niin esim. annos heraproteiinia pitää nälän poissa hetken aikaa.
Sama juttu on pyörinyt mielessä kun pääsin takaisin salitreenin makuun nyt pidemmän tauon jälkeen.
Kolmesti viikossa käyn yksjakosella tekemässä näin aloittelijana, mutta missä lienee vika, kun painot on sen mukaan että viimenen toisto justiin menee, mutta ei silti ole ihan ”seinäänheitetty” olo treenin jälkeen? 😀
Ylihuomenna taas hyppy vaa’alle katsomaan onko parissa viikossa tapahtunut mitään tuon painon suhteen – nousemaan siis pitäis saada. Ja niin, mainio blogi sulla, oon tätä jo hyvän aikaa seuraillut! 🙂
Hei ja kiitos! Eiköhän niitä tuloksiakin ala pikkuhiljaa tulla, malttia vaan. 🙂
On aina tosi vaikee sanoa näin virtuaalisesti mikä olisi mahdollisesi vikana, pitäisi nähdä kun treenaat!