Hey!

Kirjoitin aiemmin postauksen jonka poistinkin myöhemmin koska homma lähti ihan hanskasta kommenttiboksissa. Muistakaa että kirjoitan ainoastaan omia mielipiteitä ja jos nyt ei ole ihan samaa mieltä niin ei silti tarvitse laittaa 3. maailmansotaa pystyyn sen vuoksi 😉 Kirjoitan yleisesti ja en tarkoita että kaikki ihmiset on juuri sellaisia tai tällaisia. Peace.

Monet psyykkiset ongelmat ja sairaudet ovat mielestäni ns. elintasosairauksia ja yhteiskuntamme aiheuttamia ongelmia(ei tietenkään aina). Esimerkiksi kuinka moni afrikkalainen ruuastaan joka päivä taisteleva nuori sairastuu syömishäiriöön? Ymmärätte varmaan mitä tarkoitan. Yhteiskuntamme (ja itsemme) asettamat vaatimukset ajavat meidät ongelmiin koska…

Nykyään kaikkea pitää olla. 


Pitää olla tutkinto, pitää olla hyvä työpaikka, pitää olla hieno koti, pitää olla hyvännäköinen,pitää olla merkkilaukku ja merkkivaatteet, pitää matkustella ja rakastaa sitä, pitää olla parisuhteessa, pitää olla tavoitteita, pitää urheilla ja pitää huolta terveydestä, pitää syödä jonkun tietyn dieetin mukaan, pitää olla kone ;), pitää suorittaa suorittaa suorittaa…


Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä että luulevat kaiken pyörivän ’oman navan’ ympärillä. Luullaan että kaikki seuraavat mitä tekee ja miten suoriutuu.
Mennään sinne yliopistoon ja opiskellaan joku hieno tutkinto koska niin kuuluu tehdä. Sitten mennään pankkiin/isoon firmaan töihin koska niin kuuluu tehdä. Sitten paiskitaan töitä 24/7 ja yritetään nousta parempaan asemaan, samalla kuitenki täytyy pitää huolta itsestä ja urheilla kuin hullu ja karpata koska hiilarit lihottaa. Näin kuuluu tehdä koska kaikki muutkin tekee niin. 


Kysyn vain että mistä nämä normit tulee? Ja miksi ihmiset on niin heikkoja etteivät tee sitä mitä haluavat tehdä vaan sitä mitä pitää tehdä?

Sosiaalinen media antaa vielä oman mausteensa tähän (facebook,twitter,blogit).

Suurin osa kirjoittaa statuksiinsa vain ne hyvät asiat mitä tapahtuu elämässä. Kirjoitetaan siitä kuinka paljon ja hyvin on suorittanut minkäkin päivänä. Kuinka hienosti parisuhteessa menee kun mies tuo kukkia ja suklaata harva se päivä (tapahtuu oikeesti max kerran vuodessa koska mies pakotettiin koska Liisankin mies teki niin). Tai kuinka tänään oon urheillu 5 tuntia ja syöny vaan yhen salaatin (koska eilen ahmin 2 pizzaa, karkkia ja litran jäätelöä).
Muut lukee näitä ja näkee ainoastaan sen pintakiillon, vertaa itseensä ja kokee huonommuuden tunteen. Blogeissa kirjoitetaan kuinka taas tänään shoppailin sitä ja tätä ja lounastin sushia ihanassa kevätauringossa ulkoterassilla ystävien kanssa 😀 ..Harva kirjottaa siitä että on maannut kalsareissa kotona koko päivän ja syönyt makaroonia ja jauhelihaa.

Sunnuntaisin kuuluu mennä kävelylle kevät aurinkoon ja sen jälkeen ihanalle brunssille ystävien kanssa. Kuuluu nauttia vapaasta ja kaikesta! Mitä jos huvittaisi vaan maata kotona sohvalla rankan työviikon jälkeen?

Elämästä yritetään tehdä mahdollisimman hieno ja hyvä muiden silmissä. Anteeksi vaan suomenruotsalaiset 😀 mutta tämä on aika yleinen piirre juuri suomenruotsalaisilla/ruotsalaisilla. Kaikki on aina niin positiivista ja mahtavaa. Positiivisuus on hieno homma josta pessimistiset suomalaiset saisivat ottaa mallia, mutta joskus feikki-positiivisuus ja ilo on todella ärsyttävää. Rakastetaan kaikkia ja kaikkea ja kaikki on vaan niin toppen, vaikka oikeesti ei todellakaan ole 😉

On ihan ok olla joskus surullinen,väsynyt, likanen ja masentunut. On ihan ok mokata joskus. Elämässä kuuluu tehdä virheitä jotta niistä opitaan. Välttämättä ei ole olemassa oikeeta tai väärää valintaa. Valinnat määrittää tulevaisuuden ja asiat menee yleensä niin kuin niiden kuuluu mennä. Mielestäni paras motto ikinä onkin ”Everything happens for a reason” 🙂

Olin itse hyvä koulussa aina lukioon saakka jolloin kiinnostus lopahti totaalisesti. Mun perheessä ja suvussa yleisesti melkeen kaikki on käyny yliopiston jne jne ja multa odotettiin ihan samaa. Mua ei vaan yhtään kiinnostanut opiskelut ja onneksi menin oman pään mukaan ja tein mitä halusin. Tottakai sitä on tuntenut itsensä joskus ”huonommaksi” kun kaikki muut ympärillä opiskelee sitä ja tätä, mutta se ei vaan oo mun juttu. Ja oon kuitenkin edennyt ihan hyvään asemaan ilman mitään kummempia tutkintoja, saan tarpeeksi palkkaa ja rakastan mun työtä ja oon hyvä siinä. Se riittää mulle 🙂

Tällainen pieni avautuminen näin uuden viikon alkuun.

Rakastakaa itseänne ja nauttikaa elämästä koska se on yllätävän lyhyt. Kannattaa miettiä omaa itseään ja mitä itse haluaa eikä tehdä asioita kuin päätön kana koska muutkin tekee.

suomalainen mentaliteetti 😀