ELÄMÄÄ ILMAN NUMEROITA

Nykyään on jopa muodikasta elää ruokavaaka kainalossa. Ruokia punnitaan, funtsitaan ja lasketaan, on bulkkia ja dieettiä. Jos haluaa tuloksia, kaikki on vaan matematiikkaa, ei sen enempää. Vai onko?  Voiko päästä hyvään kuntoon ilman ruokien punnitsemista tai kaloreiden laskemista? Itse omistan ruoka-aine vaa’an, mutta en punnitse ruokiani. Joskus saatan mielenkiinnosta tsekata, mitä jokin yksittäinen tuote painaa, tai jos lasken tarkemmin makroja esim. töiden puolesta, käytän silloin vaakaa apuna. Tämä on hieman kakspiippuinen juttu siinä mielessä, että silloin jos ruokailutavat on aivan päin puuta ja annoskoot liian suuria/pieniä, on vaaka hyvä apuri alkuun. Sen avulla oppii näkemään konkreettisesti, mikä on sopiva määrä ravintoa. Joissakin tapauksissa nälän tunnetta ei enää ole tai se on vääristynyt. Oma toimintatapani on elää ilman punnitsemista tai kaloreiden laskemista. En kontrolloi ruoka-annoksia, vaan syön niin paljon ettei ole enää nälkä. Aika simppeliä vai mitä? En juuri koskaan enää syö itseäni  myöskään ähkyyn, se on sitä paitsi aika kova homma, koska pystyn syödä hyvin suuria määriä. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska ruokailuista tuli niin vaikeeta? Eikö olisi loogisinta syödä silloin kun on nälkä ja lopettaa kun ei enää ole. Jos syö puhtaita raaka-aineita, eli periaatteessa ihan normaalia ruokaa, voi sitä syödä reilustikin lihomatta. Koen, että erilaisista kehon muokkaukseen liittyvistä jutuista on tehty vähän liian monimutkaista matikkaa. Tietysti kun kilpaillaan tai haetaan maksimaalista tulosta, on tärkeää että asiat ovat tarkasti suunniteltuja ja laskettuja, mutta mun mielestä tätä ei tarvitse tuoda tavallisen ihmisen elämään. Oli sitten tavoitteena lihasten kasvatus tai dieettaaminen, terveellä järjellä ja oman kropan kuuntelulla pääsee jo pitkälle. Joskus bulkki-dieetti-bulkki-elämäntyylillä lopputulos voi olla vain pilalle mennyt aineenvaihdunta. Itse en ole esimerkiks koskaan ollut millään ”bulkilla”, mutta silti olen tartuttanut lihasta ihan kivasti kroppaan. Mulle lihasmassaa tärkeempää on kuitenkin voima. Lihaksien koko ei aina kerro voiman määrästä.

No mites sitten se vaaka ja oma paino. Oon sisäistänyt jatkuvasti vahvemmin sen, ettei urheilevan ihmisen painolla ole oikeesti juurikaan väliä. Niin kauan kun on terve ja hyvinvoiva, en lähtisi mittaamaan kuntoa tai edistymistä painon avulla. Tässä tulee vastaan taas se puoli, että tietyissä projekteissa on kiva seurata edistymistä, jolloin paino on hyvä mittari, mutta siihenkään ei kannata liikaa juuttua. Meillä naisilla varsinkin on tapana jumittua niihin numeroihin ja haaveilla jostain 10 vuoden takaisesta painosta, jonka jälkeen on kuitenkin urheillut ja kasvattanut mahdollisesti lihastakin. Tästäkin aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, mutta laitoinpa huvikseni pari kollaasia kehiin.

Ensimmäisessä kuvassa on minä v. 2007, paino 49-51 kg ja toisessa kuvassa minä viime vuonna,eli 2014, paino n. 58 kg.

IDP6050473_Fotor_Collage

49 kg vs 58 kg

Toisessa kuvassa samat vuodet ja painot.

P6050473_Fotor_Collage1

Kolmannessa kuvassa minä v. 2009 ja minä nyt. Tälle vuodelle ei oo kerääntynyt bikinikuvia, joten mennään niillä mitä on. Kävin siis viime viikolla terveystarkastuksessa, jossa painoin 59 kg. Olin tosin täysissä pukeissa ja juuri syönyt, mutta muutenkin mun paino saattaa vaihdella ihan viikonkin sisällä 56-59 kilon välillä. Vaihtelusta huolimatta koen olevani ihan saman kokoinen, eli vaatteet ei esim. kiristä tai muuta. Eli se siitä painosta, vai mitä?

P6050473_Fotor_Collage2

Jos ajatellaan, että kuvissa on lähes 10 kilon ero, ei se mielestäni näytä siltä. Voi olla että painaa vähän, mutta on silti saman kokoinen kuin toinen painavampi. Mulle menee esimerkiksi kaikki samat vaatteet, kuin tuona aikana kun painoin vähän ja söin ihan älyttömän vähän kulutuukseen nähden. Tärkeämpää on se, mistä paino koostuu. Koostumukseen taas vaikuttaa se, miten syö ja urheilee. Kituuttamalla minikaloreilla pääsee eroon ainoastaan lihaksista ja hyvästä mielestä, joten miksi tehdä hommat vaikealla tavalla, kun ne voi tehdä myös elämästä nauttien? =)


15 Responses to “ELÄMÄÄ ILMAN NUMEROITA”

  1. Katri sanoo:

    Hei, olet ilmeisesti perehtynyt hormoniasioihin, joten ehkä osaisit auttaa minua, kun en löydä oikeen mistään vastausta.. Eli minulla todettiin, ettei keho tuota estrogeenia (kuukautisia ei tullut,n.2vuoteen). Aloitin nyt käyttämään hormonikorvaushoitoa. Sitä siis pohdin, että onko estrogeenin puuttumisella jokin vaikutus lihaskasvuun? Kun voisi ajatella että kun ei ole estroa, niin tuottaako kehoni enemmän testosteronia, mutta muistan lukeneeni joskus että estron tuottoon tarvitaan testoa, joten eikö kehoni tuota kumpaakaan? :D Olen vähän ulalla.. Itselläni on tuntunut erittäin ongelmalliselta saada käsiin lihasta, niin mietin onko hormoneilla osuutta asiaan..
    Tuli sekalainen sepustus, mutta olisi myös kiva, jos tekisit joskus postausta tarkemmin hormoneista, vaikkapa juuri estrogeenin/testosteronin vaikutuksesta ja suhteesta :)

    • lihastohtori sanoo:

      Hei Katri!

      Ongelmasi on kovin universaali – et paini yksin kiusallisen ongelmasi kanssa. On tutkittu, että niin henkilöillä, joilla estrogeeni-, kuin testosteronituotantokin on häiriintynyt, on olemassa keinoja nopeuttaa lihaskasvuaan. Nimittäin estrogeenin ja testosteronin metaboliatuotteena esiintyvän 2-,3-metyyliasetaldehydin puutos johtaa lihaskasvussa toivotun g-proteiinireseptorivälitteisen signaalireitin katkeamiseen. Aivan tavallisen porkkanan on todettu sisältävän juuri kaipaamaasi molekyyliä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että sinulta estrogeenituotannon puutteellisuuden takia puuttuu lihaskasvua nopeuttava linkki pyöräsi ketjuista, kuvainnollisesti ilmaistuna. Syömällä tarpeeksi porkkanaa korvaat kyseisen molekyylin puutteen.

      Ota ihmeessä yhteyttä, jos haluat tietää lisää asiasta!

    • samma här sanoo:

      Mulla on sama ongelma. Diagnoosi sekubdaarinen kuukautisten poisjäänti, nais-, mies- ja säätelyhormonitasot mittaamattoman alhaiset. Aloitin salitreenin parisen vuotta sitten ja menkkoja ei ole nyt vajaaseen vuoteen kuulunut. Olen ymmälläni ja haluaisin tietää miksi hormoonit eivät toimi :/

      • Amia sanoo:

        Kolmas sisko ilmoittautuu!

        Ehdottomasti Aino, pliis pliis pliis, nyt postausta tästä aiheesta (:

        Kiitos!
        Jos mitenkään viitsit.
        Apu ois suuri. (:

        • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

          Heippa! Kävin tänään BioSignature – mittauksessa ja kysyin tästä asiasta. Palaan asiaan vielä kun olen tutkinut tätä vähän enemmän =)

  2. lissen sanoo:

    Hei!
    Mielenkiintoinen postaus. Arvostan erityisesti ajatuksiasi tuosta, ettei normaalille ihmiselle todennäköisesti pakottavaa tarvetta punnita kaikkea syömäänsä ja tuoda vain lisää stressiä ruokailuun.
    Muuten ihan aiheen vierestä, mitä proteiinijauhetta käytät/ mitkä ovat suosikkejasi?

  3. Maija sanoo:

    Vau, ei uskoisi painossa olevan noin suurta eroa! Mutta tossa tosiaan näkee, ettei vaaka kerro totuutta.

    Mulla on ollu joskus kausia, kun käyn vaa’alla joka päivä. Ja sitten kun paino näyttikin vaikka kilon enemmän kuin edellispäivänä, alkoi hirveet pähkäilyt miksi se vaaka näyttää mitä näyttää. Vähän hullua.

    Puoli vuotta sitten vaa’an patterit loppui ja ekana se tuntui melkein katastrofaaliselta. En kuitenkaan hankkinut uusia pattereita ja nykyään en vaakaa kaipaa. Ne on pelkkiä numeroita mulle. Peili ja vaatekoko kertoo paljon enemmän. :)

    Mitä ruokien punnitsemiseen tulee, niin ostin ekan keittiövaa’an bikini bootcampia varten. Sen myötä annoskoot järkevöityi. Nykyään käytän sitä ehkä noin kerran viikossa. Lataan ruokaa silmämääräisesti. :)

    Mutta mulla on kyllä joskus ongelmana se, ettei syö liikaa. Kuulostaa hyvälle, ettet juuri koskaan syö itseäsi ähkyyn. Mulla on usein sellanen tunne ruuan jälkeen, että nyt tekis mieli vielä jtn vaikka yritän syödä hitaasti. Välillä joutuu taistelemaan itsensä kanssa, ettei lappaa lisää ruokaa lautaselle, sillä tiedän, että olen vähän ajan päästä kylläinen, mutta niin että ei turvota ja voin tehdä muutakin kuin ottaa ruokalevon. :D Mistäköhän se johtuu..

  4. Kati sanoo:

    Heippa,

    näitä sun postauksia on niin kiva lukea, kun oot niin samanlainen ”laiheliini”, kuin itsekin olen. Ennätyskilot mulla nyt 57,8 ja kovan työn takana on. Treenaamatta vakio 55 kg – läpipasko siis.
    Olen lueskellut näitä bulkkausjuttujakin, mutta kyllä normaali reipas syöminen kuitenkin on mun juttu. Toisaalta nälättääkin enemmän, koska liikkuu ja pitää muistaa syödä, koska liikkuu :) Ihmetyttää kuitenkin, että onko kaurahiutaleitten tarkka grammamäärä todellakin niin tärkeää, kun desimitallakin (tai laatikosta vaan humpsauttamalla) saa ihan normisatsin lautaselle.

  5. Suvi sanoo:

    Hei Aino! Oon jo pidemmän aikaa lukenut blogiasi ja osaat valita hyvin aiheesi. Ne on ajan hermolla ja monipuolisia. Ite kuulun ryhmään joka punnitsee kaikki ruuat, mutta mulla on selkeet tavoitteet ja niiden kautta mennään. Lisäks punnitseminen tuo mulle tiettyä turvaa: tiedän syöväni juuri PT:n antaman määrän ja pysyn näin oikeessa kurssissa. Mutta oon ihan samaa mieltä siitä, että ei KAIKKIEN tarvitse/pidä punnita ruokiaan. Normaalius ja maalaisjärki ennen kaikkea. Unohdettais vaan se puntari ja voitais hyvin. It’s that simple! Hyvä postaus ja tosi tärkee. I like!

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Moikka Suvi! Kiitti kommentista, tuli hyvä mieli! :)

      Itsekin PT:nä tiedän toki, että kun tavoitteena on tietty juttu, silloin ne ohjeet pitää olla ja myös ruokavaakaa käytetään. Tarkoitin tässä lähinnä sitä, että tästä on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö, ja jengi luulee ettei enää oo muuta mahdollisuutta kuin punnita kaikki suuhun menevä. (Ehkä hieman kärjistetysti sanoen) :D

      Mutta kuten sanoit, se hyvinvointi pitäis olla päätavoite, koska sillon ne muutkin jutut seuraa mukana. :)

  6. emppuuuu sanoo:

    Tuli mieleen,että syötkö aina kun on nälkä vai oletko sidottu tiettyihin ruoka-aikoihin? Siis katsotko aina kellosta ”oikean” ruoka-ajan? Minkä pituinen sun ruokailuväli yleensä on? (:

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Mulla toimii arkena tietty rutiini treenien mukaan, eli syön suunnilleen 4 kertaa päivässä. Treenaan useimpina päivnä sekä aamulla että illalla, joten tää systeemi on toiminut parhaiten. En siis periaatteessa katso kelloa, mutta syön aina ennen ja jälkeen treenin joten se rytmittää jo itsessään rutiineja. :)

  7. Irina sanoo:

    Hieman häiritsee, että esittelet kuvia ”ennen ja jälkeen”, kuten ennen olisit ollut ”lihava, nyt laiha”, vaikka olet ennen-kuvissa todella timmissä kunnossa! Toivottavasti syömishäiriöiset eivät ota omakuviasi liian kirjaimellisesti.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Ymmärsitköhän ihan oikeen? Pointtihan oli juuri se että ennen kuvissa olin laiha kuin lanka ja painoin vähän, nykyään painan enemmän mutta silti voi pysyä melko timmissä kunnossa. Eli vaa’an numerot ja mahdollisimman alhaisen luvun ihannointi ei ole välttämättä se paras systeemi. :)

  8. Jeppe sanoo:

    Hei,

    Ihanaa, että olet viimein päässyt eteenpäin projektissa. Itsensä hyväksyminen on haastavaa, mutta ottaisin itsekin kroppasi milloin vain. Mahtavaa, että mittaaminen saa jäädä ja pelkät peilikuvat riittävät.

    keep up going!

Kommentoi