Harjoitus tekee mestarin on aika tuttu lause monille ja paikkaansahan tuo pitääkin. Lahjattomat reenaa on sitten se toinen sanonta, mutta enpä itse oikeen tohon samaistu. Tottakai voi olla lahjakas jossain asiassa ja lahjakkuudellakin pärjää tietylle tasolle asti, mutta ei huipulle saakka jos puhutaan vaikka huippu-urheilusta.
Mä aloin tänään miettimään omaa kehityskäyrää ohjaamisessa. Kukaan ei tietenkään ole huippu heti alussa, mutta muistaakseni mulla oli kyllä homma suhteellisen hanskassa jo alusta saakka. (Kuolisin varmaan häpeestä jos näkisin jotain ensimmäisiä ohjauksia nyt :D)
Tietenkin matkalla on ollut myös epäonnistuneita ohjauksia kuten esim. kerran tuurasin BOSU (sellainen sininen puolipallo) tuntia joskus vuonna kivi ja olin tietenkin suunnitellut koreon biiseihin steppi tyyliin. Biisit olikin sitten ”pikkusen” liian nopeatempoisia ja se meni vähän hankalaksi 😀
Kokeilemalla ja ohjaamalla paljon erilaisia tunteja oon oppinut paljon mikä toimii ja mikä ei. Voisin sanoa olevani aika pätevä ohjaaja tällä hetkellä ja mä en ikinä olisi tällä ”tasolla” jos olisin ohjannut pelkkiä LesMills-tunteja. Omien tuntien suunnitelut ja ohjaamiset ovat antaneet suurimman kokemuksen ja taidon. Oon ohjannut kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Tanssitunnit on ainoastaan jäänyt kokematta ja luultavasti jää tulevaisuudessakin (never say never..)
Mun ihan ekat tunnit oli (miettikää!) KEPPIJUMPPA maanantai aamuna klo 8.30 ja Vatsa-Selkä tunti torstai illassa 😀 Seuraavana tuli Spinning, sitten body/rpv/ tunnit ja viimeisenä oma steppi,pumppi,tbc+ lesmillsit . Alussa olin hieman epävarma ja olen myös aika ujo luonteeltani mikä korostui tolloin paremmin kuin nykyään 🙂 En ”nauttinut” ohjaamisesta kovinkaan paljoa koska jännitin aika lailla ennen tunteja. Pakotin kuitenkin itseni sinne aina ja siitä se homma sitten lähti…
Otin kaikkia mahdollisia tunteja vastaan vaikka ne tuntuivatkin aluksi tosi haastavilta. Tuurasin todella paljon ja sitä kautta sain paljon uusia asiakkaita myös omille tunneille.
Aika pohjalta on siis lähdetty 😀 Ei todellakaan saanut valita mitä tunteja ohjasi vaan sitä otettiin mitä annetiin eli toisinsanoen ne tunnit ja ajat mitä jäi.
Välillä tulee kausia jolloin tuntuu että junnaa vaan samalla tasolla ja fiiliksiä että ei tässä nyt enää voi edes oppia mitään uutta. Välillä taas tulee harppauksia eteenpäin että huomaa itsekin kehittyneensä jossain asiassa paremmaksi. Koskaan ei voi olla täysin valmis ohjaaja, aina on kehitettävää ja parannettavaa joissakin asioissa. Sen takia tämä työ onkin niin mahtavaa kun kokoajan oppii lisää 🙂
Blogin lukijat tietävätkin jo että rakastan jumppatouhuja ja panostan ohjauksiin paljon! Oon sellanen ihminen että jos tykkään jostain jutusta teen sitä 150% teholla ja jos en innostu jostain jutusta voin olla toooodella laiska samaan mitään aikaseksi. Joko Tai – tyyppi, se mä oon 😀
Jos mainitaan muutamia omia vahvuuksiani ohjaamisessa niin ehdottomasti ykkösenä tulee ennakointi, olen aika selkeä ohjaaja näytän paljon käsillä ja vartalolla, olen myös itsevarma; tiedän mitä teen + se varmasti näkyy että oon ihan fiiliksissä aina 🙂
Muutamia heikkouksia tai sanotaanko kehittämisen varaa olisi rauhallisten tuntien ohjaamisessa, (jotenkin joskus on epämukava olo jos pitää olla kauan paikalla), oikean volumetason (musiikki) säätelyssä 😀 sekä ruotsinkielen puhumisessa.
Oon kyllä oikee suomalaisen perikuva kun heti tuli sellanen fiilis että hyi ku kehun täällä itseeni 😀 Mutta ehkä sitä voi joskus sanoo itsestään jotain hyviä asioita ilman että on itserakas.
Ohjaajat/ohjaajaksi haluavat mitkä on teidän vahvuuksia/heikkouksia?? 🙂
PS. löysin mun ekan keppijumpan CD:n ja biisilistalla oli Alice Cooper – Poison. WTF? 😀 Mummat varmaan digannu kympillä 😀 😀
