Kirjoittelin alkuraskauden aikaisista fiiliksistä ja tuntemuksista viikkoja sitten ja nyt ajattelin, että voisin tehdä viikkokoosteita aina silloin tällöin. Perjantaina siirryttiin jo raskausviikolle 16 (15+0), joten otetaan katsaus millainen vointi mulla on ollut kun nyt ollaan siirrytty jo toiselle kolmannekselle. Kuten oon monesti jo kertonut, pahimmat pahoinvoinnit loppuivat suunnilleen sielä 12-13 viikon paikkeilla ja ruoka on alkanut taas maistua. Iltaisin saattaa vielä olla etovaa fiilistä ja etenkin kovempien treenien jälkeen vointi on välillä heikompi. Kovilla treeneillä tarkoitan lähinnä pidempiä jumppaputkia, eli jos on monta ohjausta putkeen.
Säännöllinen syöminen on saanut kyllä aivan uuden merkityksen! Mähän oon normaalisti sellainen, että ei paljon tunnu vaikka skippaan aamupalan ja meen suoraan treenaamaan tai jos ateriavälit vähän venyy, niin ei vaikuta juuri mihinkään. No, nyt kyllä vaikuttaa niinkin paljon, että välillä on ihan stressiä tästä että saa riittävän nopeasti ruokaa. Liian pitkä ruokailuväli nimittäin kostautuu aika nopeasti karseana olona, etenkin treenipäivinä.
Pikkuhiljaa on kuitenkin oppinut hyvät tavat ja sopivan rytmin. Pystyn syömään samoja ruokia joita syön muutenkin normaalisti. Suklaan, jäätelön ja karkin syönti tuntuu epämukavalle, sillä mulla alkaa erittyä (ilmeisesti runsas rasva+sokeri aiheuttaa tämän?) todella paljon limaa kurkkuun, joka aiheuttaa oksennusrefleksin. Eli jos syön suklaata, tiedän että sen seurauksena saan kakoa vessassa seuraavan tunnin ajan. Onneksi ei ole tehnyt edes mieli mitään makeaa, mutta kunnon kotiruoka sen sijaan uppooa hyvin ja salaatti on pakollinen. Salaatti on muutenkin maistunut koko raskauden ajan erityisen hyvin. Oon tehnyt paljon mm. lihapullia ja muusia, lasagnea, makaronilaatikkoa jne. Mun IG:ssä jakamat #ainonviikonloppuresepti tägin alla olevat reseptit ovat olleet paljon käytössä viime aikoina. 🙂
Yleinen jaksaminen on ollut alusta asti hyvää, en ole kokenut mitään järkkyä raskausväsymystä missään vaiheessa. Mun päivät tosin jakautuu niin, että aamulla ja päivällä on paras olo ja iltaa kohden tulee vetämättömämpi fiilis. Iltasin oon kuitenkin treenaamassa (=ohjaamassa) niin en juurikaan ehdi potemaan mitään oloja. 😀
Treenit ja jumpat ovat edelleen tuntuneet hyvälle, välillä joudun vähän himmailla innostumistani esimerkiksi spinningissä, sillä mulla on aika voimakas ”athletic mentality” eli automaattisesti adrenaliinin virratessa pusken itseäni (ja muita) tekemään kovia suorituksia. Oon kuitenkin ajatellut, että niin kauan kun pystyn puhua ja olo ei ole huono, on meno ihan ok. Harjoitteluun tottuneen naisen keho pystyy yleensä mukautumaan treenin lisäämään hapen tarpeeseen ja elimistö pyrkii varmistamaan sikiön hapensaannin joka tilanteessa.
Ohjaaminen on myös siinä mielessä turvallista, että siinä pitää puhua, jolloin en edes voi vetää itseäni tilaan jossa happi ei kulje. 😀 Oon tehnyt kaikki jumpat edelleen ihan kuten ennen, tosin suoria vatsalihaksia en enää treenaa kuin sen verran että näytän muutaman toiston alkuun ja ohjaan suullisesti loput.
Vessassa saa edelleen rampata, etenkin öisin. Onneksi oon jo tavallaan tottunut tähän, joten saan nopeasti unta uudelleen. Yöheräämisetkin ovat vähentyneet viime aikoina ja toivotaan niiden pysyvän poissa! Olo on siis yleisesti ottaen oikein hyvä.
Onko ruudun takana ketään samoilla viikoilla meneviä? 🙂
instagram: ainorouhiainen
