IHANNEVARTALOSTA & MITEN OMA IHANTEENI ON MUUTTUNUT

Blogissa tulee aina välillä (aika useinkin) keskityttyä ulkoiseen puoleen, eli ulkonäköön. Se kuuluu aika vahvasti aihepiiriin siinä mielessä, että monet hakevat treenivinkkejä, laihdutusneuvoja tai muuten vaan motivaatiota vaikkapa siihen kuuluisaan elämäntapamuutokseen. Yksi merkittivä asia on myös se, että ulkonäköasiat kiinnostavat laajaa yleisöä ihan eri tavalla kuin syvällisemmät jutut.

En tiedä missä menee raja siinä, että kuka on ulkonäkökeskeinen ja kuka ei, mutta omalla kohdalla koen olevani joistakin asioista tarkka ja sitten taas toisaalta mulla ei ole esimerkiksi mitään ongelmia olla meikittä, hiukset ponnarilla harva se päivä. Mitä kroppaan tulee, oon aina ollut paljon tarkempi. Keho on mulle myös työväline, sillä liikun ammatikseni, lisäksi koen että se on myös osa ”uskottavuutta” että voi olla jonkinlainen hyvinvoinnin vaikuttaja. Valitettavasti se vain menee niin, että jos olet kaunis ja rohkea 😀 hyvässä kunnossa, on sun helpompi esimerkiksi myydä personal trainer – palveluita näinä kultaisina sosiaalisen median aikoina.

Asiat eivät toki ole mustavalkoisia, eikä ulkonäöllä pelkästään pärjää, ja joku vähemmän tikissä oleva voi olla paljon parempi koutsi kuin tikissä oleva, mutta kyllähän se ulkoinen habitus vaikuttaa markkinnoinnin kannalta jollain tavoin. Tämän asian vuoksi olen ajoittain kokenut myös paineita, että mun pitää olla se jolla paistaa aina absit esillä ja on kunnossa. Oon varmaan osiltaan luonut nuo paineet ihan itse omassa päässäni, mutta jollain tavoin se on aina vaikuttanut siihen, etten pysty ottaa ihan rennosti, ilman että stressaan tuleeko niitä lisäkiloja. Toki mun kroppa on muuttunut tässä vuosien aikana myös. Muutama vuosi sitten olin hyvin rasvattomassa kunnossa aina vuoden ympäriinsä ja hauskinta on, että tuolloin en edes ajatellut olevani hyvässä kondiksessa, vaan ihan normaali kaikilla yhdeksällä rasvaprosentillani. 😀

Mun kroppaihanne on myös aina ollut melko hoikka ja sporttinen. Tämän vuoksi olen myös vaatinut sitä itseltäni. Fakta on kuitenkin myös se, että jos liikkuu näin paljon kuin minä ja haluaa syödä niin että jaksaa, kroppa muuttuu myös lihaksikkaampaan suuntaan ja painokin nousee sen mukana. En luule enkä väitä olevani mitenkään erityisen lihaksikas, mutta liikunta on muokannut kehosta erilaisen kuin se olisi ilman liikuntaa tai ehkä hieman vähemmällä määrällä. Oon joutunut käydä itseni kanssa pientä taistelua siitä, että pystyn päästää irti siitä, että en esimerkiksi ole enää niin pieni & rasvaton kuin ennen. Toki tuo olisi varmaan mahdollista vieläkin, mutta en halua sitä enää niin paljon, että jaksaisin tehdä kaiken sen työn. Siihen aikaan oli helppoa pysytellä siinä kunnossa, koska olin tehnyt sitä niin pitkään, että se oli mun normaali. Nyt kun tietää ”paremmasta” (heh) ei ehkä jaksa enää niin kurinalaista meininkiä!

Oon huomannut, että oma vartaloihanteeni on kuitenkin muuttunut kisakireestä hieman rennompaan suuntaan ja oon myös sitä mieltä, että sitä pystyy muuttaa jos on tarve. Nykyään katson asioita hieman laajemmin ja oon huomannut, että joskus asiat voivat olla päähänpinttymiä, joita on itse omaan kaaliin kasvattanut. Joskus voi olla ihan hyvä kyseenalaistaa myös omia ajatuksia sekä mielipiteitä ja kysyä itseltä, miksi esimerkiksi vaatii itseltään tiettyjä asioita? Jostain syystä sitä pitää omia ajatuksia aina totuutena, mutta on ihan hyvä ymmärtää, että nekin ovat muutettavissa, jos tarve vaatii.

Mites teillä? Onko ihanteet muuttuneet ajan ja iän mukana?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.