BIKINI FITNESS – DOKUMENTTI

Minäkin katsoin tietysti Muodonmuutoksia -dokumentin viime viikon maanantaina ja ajattelin ensin, etten laita lusikkaani tähän soppaan, koska niin moni on jo ottanut kantaa kyseiseen ilmiöön, mutta koska tästä toivottiin ajatuksia, niin pistetääpä hieman koostetta, mitä itse ajattelen kaikesta tästä. Dokumentissa seurataan siis neljän bikinifitness-kilpailuun valmistautuvan naisen elämää kisoja edeltävältä kaudelta sekä itse kisasta. En tiedä olenko paras ihminen ottamaan kantaa tällaisiin asioihin, sillä suhtaudun aika neutraalisti kaikenlaisiin ilmiöihin ja pyrin ajattelemaan kaikkea aina monesta eri näkökulmasta, mikä siis tarkoittaa, että tämä teksti ei luultavasti provosoi ketään millään tavoin. ;)

Ihan ensimmäisenä asia, mitä monet ihmiset eivät edelleenkään tajua, on se että mitä mediassa näkyy, ei kaikki ole todellakaan aina tai edes lähelle sitä miltä se näyttää. TV-ohjelmissa, etenkin tositeevee tyyppisissä seteissä, leikkauksilla pystytään antamaan ihmisistä haluttu kuva. Yleensä jokaisella henkilöllä on tietynlainen rooli, mikä saattaa olla ihan päinvastainen kuin totuus. Materiaalia kuvataan niin paljon, että lopputulos saadaan juuri sellaiseksi kuin ohjelman tekijät haluavat. Sehän on paljon viihdyttävämpää, kun on draamaa ja provosoivia ajatuksia. Uskon, että monen julkisuuden henkilön julkisuuskuva poikkeaa loppupeleissä aika paljon siitä mitä todellisuus on.

Myös tässä dokumentissä oli selkeästi punainen lanka, jota dokkarin tekijä oli halunnut tuoda ilmi. Haluttiin näyttää kuinka rankka laji fitness ja esimerkiksi diettaaminen on. Dokumentissa esiintyvät henkilöt olivat aika apaattisia, jopa surumielisiä ja kyyneleiltäkään ei vältytty. Tämä taas loi kuvan siitä, että kisadieetti on pelkkää kärsimystä, nälkää, jopa sairaalloista laihduttamista karvankasvuineen. Mielestäni kilpailemista tai diettaamista ei oikein voi lokeroida yhteen laatikkoon, sillä toteutustapoja on yhtä paljon kuin kilpailijoitakin. Uskon, että tässä vuosien saatossa homma on saattanut mennä jopa hieman järkevämpään suuntaan, mutta tiedän silti, että edelleen on paljon niitä jotka lähtevät kilpailemaan liian aikaisin ja treenikalenteri koostuu lähinnä aerobisen veivaamisesta ja tuhannen kalorin ruokamääristä.

Koska treenaan paljon ja syön miten syön, on lähinnä sääntö kuin poikkeus, että multa kysytään usein, että oonko menossa kilpailemaan. Fitness on edelleen aika pinnalla ja on mielestäni jotenkin outo ajatustapa, että jos haluaa olla hyvässä kunnossa, tarkoittaa se että pitäisi kilpailla omalla kehollaan. En tiedä mikä siinä on, mutta en ole koskaan syttynyt tähän lajiin millään tavoin. Lavaesiintyminen ja se kaikki ulkoinen valmistelu (meikit, bikinit, keimailu jne) ei vaan mun mielestä kuulu urheiluun ja jotenkin se kaikki aiheuttaa enemmänkin myötähäpeää kuin ihastelua. Kisakireen kropan eteen täytyy toki tehdä paljon töitä ja en väitä etteikö kisakunnossa oleva kroppa olisi mun silmään hyvännäköinen, koen vaan itse että hyvässä kunnossa olemiseen ei tarvitse olla välttämättä kilpailija. Lisäksi olen kilpaurheillut koko lapsuuteni ja nuoruuteni, joten koen että olen saanut elää sen vaiheen läpi ja tällä hetkellä en kaipaa sellaista arkea, missä kaikki focus on jossain tietyssä päivämäärässä.

Koska fitness on niin pinnalla nyt, jopa negatiivisessa mielessä kaiken sen kurinalaisuuden vuoksi niin monesti unohdetaan että kaikki kilpaurheilu vaatii kuitenkin loppupeleissä kurinalaista elämää ja on paljon muitakin lajeja, joissa ruokavalio on ”rajoitettu” ja painoa pudotetaan runsaastikin kilpailua varten tai jopa pidetään keho hyvin tiukassa kunnossa jatkuvasti. Fitness keskittyy niin tiukasti vain tähän puoleen, jonka takia siitä on tehty tällainen ”silmätikku”, etenkin mediassa.

Dokkarista vielä sen verran, että toki mullakin nousi hiema karvat pystyyn tietyistä jutuista, esimerkiksi kun ohjelmassa jopa painotettiin sitä kuinka bikini fitness – vartalo on tyyliin kaikkien naisten ja miesten unelmavartalo. Yleistäminen on aina turhaa, sillä maailmasta tuskin löytyy yhtä unelmavartaloa kaikkien mieleen. Kauneus ja ihanteet ovat sellainen asia mikä jokaisella on ja se jokaiselle sallittakoon. Mielestäni mielipiteistä riiteleminen on muutenkin ehkä yksi turhin asia ikinä, sillä näistä asioista ei koskaan päästä yksimieliseen lopputulokseen!

Sellaisia ajatuksia tähän maanantaiaamuun. Täällä on vietelty vappua hieman rauhallisemmissa merkeissä tänä vuonna. Viikonloppu on ollut aika treenipainotteinen höystettynä hyvällä safkalla ja lepäilyllä. Nyt kun tuo aurinkokin päätti näyttäytyä, ajattelin heittää lenkkarit jalkaan ja lähteä pienelle happihyppelylle mäkivetojen pariin! :D

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


BIKINI FITNESS 2017

Never say never, vai miten se meni? Okei, hieman jopa hävettää myöntää tätä, mutta monien eipäs ja joopas – miettimisien jälkeen olen lyönyt lukkoon kisatavoitteen. Mietin pitkään fitneksen ja bikinin välillä, sillä telinevoikka ja kilpa-aerobic taustasta olisi kivasti hyötyä vapaaohjelman kasaamiseen, mutta päädyin kuitenkin lopulta bikiniin, sillä lihasmassaa ei ole vielä riittävästi.

Oon tässä kuitenkin treenannut jo sen verran pitkään ja tykkään kurinalaisuudesta, joten miksei sitten kokeilisi viedä hommaa ihan loppuun asti ja katsoa mitä tästä kropasta saadaan kuorittua irti!

Ootteko nyt ihan shokissa?

IMG_6691_Fotor_Collage


KISAKUNTO VAI KESTÄVÄ KUNTO?

Vallitseva fitnesslajien buumi pistää väkisinkin miettimään, mikä ihme siinä lajissa/elämäntavassa niin kiehtoo? Tähän ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta, sillä ihmisestä riippuen eroja löytyy – totta kai! Uskon kuitenkin, että yksi suuri syy on mikäs muukaan kuin ulkonäkö. Kun tavallinen tallaaja selailee instagramia ja vastaan tulee upeita bikinivartaloita, herää varmasti ajatus siitä, että ehkä minäkin. Ehkä kilpailemisen avulla minäkin voisin päästä tuollaiseen kuntoon. Harmillista, että sosiaalisessa mediassa jaetaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, vain niitä kireitä kuntokuvia, edistymistä dieetillä ja tietysti sitten ne kisalookit täyttää suurimman osan feedistä. Moni meistä tietää, että kyseessä on tosiaan päivän kunto, jota varten tehdään hurja taustatyö ja valmistelut. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ymmärrä, joten ehkä tämä buumi johtuu osaltaan myös siitä, että halutaan vain päästä mielettömään kuntoon, ilman ymmärrystä mitä se lopulta vaatii.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osa kisaajista pysyy melko samassa kondiksessa vuoden ympäri, mutta osa veivaakin tätä massa-dieetti-vaihdetta vuorotellen. Fitneksestä haaveilevien tulisi muistaa myös se, että suurin osa vuodesta ollaan kuitenkin offilla/dieetillä, eikä suinkaan siinä tiukimmassa kunnossa. Just tän takia, tämä laji ei sopisi mulle yhtään, sillä en todellakaan haluaisi jojoilla edes 5-10 kilon verran ja riskeerata sillä hyvin toimivaa aineenvaihduntaani. Teki asiat kuinka hyvin tahansa, olen itse sitä mieltä, että painon sahaaminen ylös ja alas ei ole koskaan hyvä juttu. Jokainen kilpailija (toivottavasti) tietää itsekin, että kyseessä ei ole mikään terveyttä edistävä liikunta/laji, vaan enemmänkin ehkä jopa extreemi elämäntapa.

Yritän muotoilla tän tekstin niin, etten saisi koko fitnesskansan vihoja niskaani, sillä voin ihan täydestä sydämmestäni sanoa, että mulla ei ole mitään kilpailijoita tai kyseistä elämäntyyliä vastaan. Haluan vain herätellä ajatuksia siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin syöksyy tähän maailmaan, vain koska FITNESS on pop!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monien mielestä nykyään on siistä elää Fitness-elämäntapaa, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Itse en koe, että elämäntyylini olisi mitenkään fitness, vaan elän elämäntyyliä, joka sopii mulle, jollaista oon oikeestaan aina elänyt. Mun elämäntyyliin kuuluu treeni, hyvä ruoka ja pääosassa paljon muutakin kuin näitä kahta. Itse liputan mielummin kestävää kuntoa, sellaista joka pysyy helposti 365 päivää vuodessa, ilman dieettejä tai massakausia. Tykkään olla hyvässä kunnossa ja se on mulle tärkeetä, mutta en olisi kuitenkaan valmis luopumaan lempiruuista, juhlapyhien vietosta, illanistujaisista tai vapaudesta treenata miten haluaa. Oon elänyt kilpaurheilijan elämää ja ehkä se on osasyy tähän ajatustapaan. Oon käynyt läpi sen kun kaikki tehtiin urheilun ehdoilla ja vaikka lopettaminen oli tietysti myös vaikeeta ja tylsää, oli se jonkinlainen vapaus, että nyt saa elää ihan miten itse tahtoo.

Mitäs mieltä te olette? Sana on vapaa ;)

kuvat: Riikka