Moikka! Tänään havahduin huomaamaan, että alan oikeesti olla jo aikuinen. Olenhan ollut jo hyvän tovin, mutta ei sitä ole tullut ajateltua kuitenkaan kovin paljoa. Mieleltäni olen edelleen parikymppinen ja eikö se ole ihan ok, niin kauan kunnes siirtyy seuraavalle vuosikymmenelle? 

Miksi aloin miettiä asiaa juuri tänään? No, 28-vuotta sitten tänä kyseisenä päivänä meikäläinen astui tähän maailmaan. 28-vuotta wtf?! 😀 Tuntuu, että siitä ei ole kuin pieni hetki kun täytin 18-vuotta..Eihän siitä ole tosiaan kuin 10-vuotta. Tiedoksi vaan kaikille junioreille, että aika menee niin nopeesti ettei sitä huomaakkaan. Kohta olette samassa jamassa ja pitäisi alkaa leikkiä kotia. 😉

En nyt tarkoita, että olisin ikäloppu, tai että minua vanhemmat olisivat. Ikä on loppujen lopuksi vain numeroita ja se mitä oman pään sisällä liikkuu on tärkeämpää. Sen sijaan, että alkaisin ikäkriiseilemään, meinaan nyt vain ylpeänä kertoa kaikille, että kyllä, olen 28-vee ja toistaiseksi elämäni kunnossa. Kehoanalyysin mukaan kehon ikä on 12 v. ja mieleltäni olen tosiaan siitä pari vuotta vanhempi, joten tässä ei ole mitään hätää. 😉

Tämä ajankulu on siinä mielessä ihan mietinnän arvoinen asia, kun monesti nuorena sitä ajattelee aina ehtivänsä tehdä ja toteuttaa erilaisia asioita myöhemminkin. Mielummin ne asiat kannattaa tehdä heti siinä tilanteessa eikä vatvoilla ja antaa unelmien odottaa! Koskaan ei tiedä minne elämä vie ja kuinka käy.

Synttäripäivä ei poikkea paljonkaan normaalista. Aamupäivä korkattiin Bodyattackilla ja corella. Iltapäivällä vielä edessä TBC ja HIIT. Viikonloppuna sitten mahdollisesti jotain pientä ekstraa hyvän ruuan merkeissä. 

Eve oli kirjoittanu kokonaisen postauksen meikäläisestä ja paljastanut mun todellisen luonteen, jos haluatte käydä lukemassa, se löytyy täältä. (Nyt sä E sitten sait sen kävijäpiikin) ;D