Lueskelin tuossa teidän jättämiä kommentteja liittyen ensi vuoden haasteeseen. Kiitos paljon kommenteista, ilmeisesti kiinnostusta löytyy, joten eiköhän järjestetä jotain kivaa ensi vuoden alkupuolella. Kommenteissa toistui paljon sanat hiit, liikkuvuus ja kasvisruoka, joten lähden varmaan niistä liikkeelle. Joku oli ehdottanut haastetta, jossa tehtäis pieniä muutoksia viikko kerrallaan ja mulla on itseasiassa ollut joskus tällainen teema kuukauden verran. Ideahan on itsessään todella hyvä, mutta edellisen kokemuksen perusteella, valitettavasti kiinnostus tällaisiin lopahtaa melko nopeasti. Edelleen siis monet hakevat mielummin niitä nopeita muutoksia, jonka vuoksi superdieetit ja muut ”quick fix” – tyyppiset valmennukset tekevät kauppaansa.

Kun saan jotain päähäni, olen itsekin aika malttamaton, mutta tässä asiassa, eli treeniin ja terveyteen liittyvissä jutuissa oon oppinut, että nopeat muutokset eivät vain ole toimivia omalla kohdalla. Mä en oo suoranaisesti tehnyt mitään elämäntapamuutosta, mutta oon kuitenkin muuttanut tapojani pikkuhiljaa vuosien aikana. Kokeilujen kautta sekä tiedon lisääntyessä on tavat muuttunut. Oon kokeillut paljon ja osa jutuista on jäänyt pysyviksi, osa vain kokeiluksi.

Muistan kuinka ajattelin pari vuotta sitten, etten ikimaailmassa pystyisi elää ilman karkkipäivää. Odotin viikonloppua ja lauantaita kuin kuuta nousevaa joka viikko. 😀 Kuulostaa jälkeenpäin ajateltuna aika koomiselta ja ymmärän että oon vaan ollut koukussa siinä ajatuksessa ja tavassa. Muutos alkoi siitä, että kokeilin olla jonkun viikon täysin ilman herkkuja. Alku oli vaikeaa ja jouduin tsemppaamaan paljon. Tuntui, että viikonloppu on pilalla jos ei saa mättää. Vuosien myötä tämä ”mättääminen” on pikkuhiljaa vähentynyt ja nyt oon ensimmäistä kertaa ollut noin kaksi kuukautti ilman herkkuja, ilman että olisin tehnyt mitään päätöstä tai lakkoa. Ilman että olisin pohtinut tai miettinyt juurikaan koko asiaa.

Pienillä jutuilla on oikeesti loppujen lopuksi suuri merkitys. Se, että valitsee jumppaan lähdön sohvalla makoilun sijasta, tai nappaa kaupassa sen tuotteen missä on hieman vähemmän lisättyä sokeria. Valmistaa itse ruuan lounasbuffetin sijaan, tai sitten tyytyy siellä buffetissa yhteen annokseen kolmen sijaan. Koko elämän ei tarvitse olla täydellistä suorittamista, mutta jos se normaali arki on hanskassa, ei koskaan ajaudu siihen tilaan, että pitäisi alkaa laihduttamaan tai elämään askeettista elämää.

Tämä oli muuten vain yksi esimerkki näistä mun ”en koskaan pystyisi” jutuista. Hauska ajatella taaksepäin ja miettiä, miten joku asia on tuntunut niin tärkeältä ettei muka pystyisi luopumaan siitä, mutta sitten koko juttu onkin ollut vain tapa, mikä on unohtunut melkein yhtä nopeasti kuin on vaan malttanut kokeilla jotain muuta. Enkä puhu vain ruuasta, vaan ihan kaikenlaisista tavoista, jotka oon kokenut sellaisiksi mistä tulee pidemmän päälle vaan huono olo.

kuvat: Riikka

housut&toppi: Eivy*

kengät: Nike*

• saatu (Intersport Vaasa)