Tuijotan wordpressin tyhjää ruutua. Pitäisi saada jotain järkevää tekstiä aikaiseksi, mutta sanoja ei meinaa irrota millään. Mikään ei tunnu tänään tarpeeksi järkevältä. Miksi mun pitää tuoda mielipiteitäni julki, tai miksi muiden tulisi kuunnella just mun ohjeita? Oon viime aikoina miettinyt asiaa ja sitä kuinka nykyään netti on pullollaan ohjeita ties mihin. Yhä useampi artikkeli tai blogiteksti alkaa sanoilla ”tee näin ja..” tai ”näillä ohjeilla saat..” Mikäs minä (tai kukaan muukaan) oon sanomaan, mikä ohje toimii sulle parhaiten?
Yritän välttää yleistämistä, sillä itse ajattelen että oli asia kuin asia, niin siihen ei luultavasti ole yhtä ainoaa keinoa. Vaikka me ollaan kaikki fysiologisesti melko samanlaisia, niin silti samat asiat eivät kuitenkaan aina toimi kaikille. Se mitä itse voin tehdä, on kertoa omista kokemuksista, niin hyvistä kuin huonoista ja antaa neuvoja niiden ja sen tiedon pohjalta mitä omaan. Jos miettii tarkemmin tätä koko terveyshössötystä, niin eikö ole loppupeleissä aika hupaisaa, että jengi kumoaa vuorotellen toinen toistensa ohjeita ja sitten kilpaillaan kuinka moni on samaa mieltä juuri minun kanssani. Jokainen voi olla yhtä paljon oikeassa ja väärässä, riippuu pitkälti siitä kuka tekstiä lukee.
Päivän ajatus voisi siis olla, että napataan niitä hyviä vinkkejä, kokelaan uutta, mutta ei tehdä kaikkea sokeasti muiden mukana, vaan koska pitää. Vain itse voi tietää, milloin on hyvä ja onnellinen olo. Ei myöskään tyrmätä toisten tapoja, sillä vaikka ei itse arvostaisi jotain tapaa toteuttaa itseään ja elämäänsä, ei voi tietää mikä muille on tärkeää.
kuvat: Riikka
Tällastakin on välillä ihan viisasta, niin paljon hyviä tekstejä ja fiksuja juttuja postailet jo, että riitttää ihan hyvin. Aina ei tarvitse suorittaa! 🙂
Kiitti! <3 🙂
Täysin totta! Tietty sun on ”helpompi” jakaa neuvoja, koska oot selkeesti asioihin perehtynyt sekä omakohtasta kokemusta on. Jokaisen olis kumminkin hyvä muistaa lukea ja katsella asioita pienellä kriittisyydellä, sillä just kuten sanoit, ei oo vaan yhtä oikeeta tapaa 🙂
Tuli just mieleen, että ois kiva lukea postaus ihan sun normi arkipäivästä. Siis just sellanen päiväkirjatyyppinen 😀
Kiitos postausvinkistä, on ollut mielessä että vois pitkästä aikaa jakaa tuollaisen tekstin 🙂
Voi kun siellä on paljon lunta!! Helsingissä on pilkkopimeää ja pelkkää vettä sataa..
Hyviä ajatuksia! Ei pitäis vähätellä muita tai muiden mielipiteitä. Ja joskus pitäis kuunnella vaan itseään ja mikä tuntuu parhaalta itelle. 🙂 On vaan niin helppoa mennä muiden ohjeiden mukaan ja syyttää sitten epäonnistumistaan neuvonantajaa..
Tuli muuten kysymys mieleen! Kun sulla on nyt kokeilussa toi ’ilman salitreeniä, pelkkää ryhmäliikuntaa’ niin etkö sä ennen elellytkin niin? Etkö sä alottanu salitreenit vasta noin vuos sitte? Eihän tää siis oo uus juttu sulle? Vai menikö multa joku nyt ohi.. ? 😀
Täällä on ihan kivasti lunta parhaillaan! 🙂
Ja joo, oon toki ennenkin elänyt ilman salitreeniä, mutta sitä on tullut harrastettua nyt kuitenkin jo 3-vuotta säännöllisesti 😀 Ja sitä ennen tein muita juttuja omina treeneinä, eli nyt oon tehnyt vaan ainoastaan ryhmäliikuntaa, eikä omia treenejä päälle. 🙂
Aaa, kiitti selvennyksestä! 😀 Mielenkiinnolla seuraan mitä tapahtuu tai tapahtuuko mitään. 🙂
Hienosti pohdittu! oon täysin samaa mieltä että tietyt jutut on yksilöllisiä mutta jostain syystä se unohtuu usein..
kiitti! 🙂
Hyvä ja ajatuksiaherättävä teksti aiheesta, jota ajoittain tulee pohdittua omia elämänneuvoja jakaessa, muiden elämänohjeita kuunnellessa/lukiessa tässä besserwissereyden maailmassa. Elämä on siitä vaikea laji, että siinä ei ole sitä ainutta oikeaa puhdasta suoritusta ja kun se ole kilpailua. Ihmisillä on elämässä niin erilaisia haaveita, tavotteita ja sisältöjä. Teksti on välillinen kommunikaation muoto ja sitä kautta tulee suht helposti väärinymmärretyksi, kun jokainen tekstiä omalla tavalla tulkitsee, vaikka iso osa ihmisistä varmasti on jokseenkin samoilla aallonpituuksilla. Mielestäni sun teksteissä välittyy aito intohimo tekemiisi asioihin ja oletkin mielestäni oikea ihminen niistä kertomaan. Sulla on järkeviä mielipiteitä ja osaat perustella ja määritellä rajasi hyvin. Välillä ehkä vähän liiankin hyvin ;D
Itse en ole ihminen, joka tekee ”niin ja näin” luettuaan neuvoja sisältävän tekstin. Olen ihminen, joka lukee, innostuu tai tuhahtaa, etsii tietoa, saattaa kokeillakin, mutta kuitenkin toteuttaen näitä asioita ja tätä ainoata elämääni omalla tavallani ja kantaen täyden vastuun tekemisistäni. Oma oloni ohjaa minua. En innostu dieeteistä, valmiista ruokavalioista, treeniohjelmista, enkä muistakaan valmiista ohjeista, mikä on toisaalta välillä vähän huonokin 😀 jos tiedät mitä tarkoitan. Itsekin vältän yleistyksiä (käytän kyllä arkipuheessani ironiaa ja huumoria melko runsaasti, mikä aiheuttaa välillä väärinkäsityksiä) ja tuntuu pahalta joskus liiankin kärkkäästi tuoda mielipiteitä ja kokemuksia julki, koska on monia asioita, joihin on vaikea ottaa asiantuntevasti/myötäeläen kantaa, koska olen vain minä. Enhän minä ole kokenut esimerkiksi raskautta, vakavaa masennusta, jatkuvaa kiirettä, erilaisia sairauksia, ylikuntoa, sitä kun maitotuotteet aiheuttavat oireita tai montaa muutakaan asiaa, saati elänyt kenenkään toisen arkea. Monia asioita taas olen kokenut, mutta joku muu voi olla myös kokenut ne samat asiat aivan eri tavalla ja taas välillä tuntuu ihmisten olevan kiinnostuneita niistä ihan ”vääristä” syistä.
Olen kieltämättä onnellinen siitä, että oma innostus ja motivaatio tekemiseeni (etenkin liikuntaa ja ruokaa koskevaan) on lähtöisin jo ajalta ennen ”tee niin ja näin” ja neuvoa tursuaa joka tuutista-aikaa. Siihen kun vielä lisätään se, että tunnen niin paljon ihmisiä ja elämääni kuuluu tyyppejä laidasta laitaan ja lajista lajiin, on jumppajaa, salitreenaajaa, lenkkeilijää, sohvaperunaa, villasukankutojaa, maalaria, lääkäriä, kotiäitiä, työnarkomaania, masentutta, syrjäytynyttä, rikasta, köyhää, lihavaa, laihaa, mustaa, valkoista, on Suomea, Saksaa ja USA:a ja heitä kaikkia yhdistää se (siis ainakin omaan tuttavapiiriini kuuluvia), että jokainen tuo jotain elämääni. Arvostan ja kunnioitan jokaisen tapaa elää niin kauan kun se ei tuota välitöntä harmia muille, eikä mielellään itselleenkään, eikä siinä ole mitään moraalisesti arvelluttavaa. Myöskään kovin pinnalliset arvot eivät tee minuun vaikutusta. Kuitenkin lähes jokaisella ihmisellä on minulle varmasti jotain annettavaa tasolla tai toisella, joten sharing is caring.
Itse kokisin sinun asemassasi semi-ahdistavaksi kirjoittaa aiheista, joita en itse ole kokenut. Mielipiteitä voi kertoa, mutta miten jakaa vinkkejä tällaisiin? Sitä sinulta varmasti kuitenkin toivotaan paljon. Myös välillä lukiessani kommenttejasi minusta tuntuu puolestasi ”rasittavalta”, kun ihmiset kyselevät kaloreita ja jotain tosi eksakteja juttuja, että millä kellonlyömällä tulisi syödä, juoda, nukkua jne. Etenkin kun tiedän, että esimerkiksi kalorien laskeminen määrittele elämääsi, laatu korvaa määrän ja sinusta näkee, että osaat ottaa myös rennommin, vaikka varmaan asemassasi se rennommin ottaminenkin voi luoda eräänlaisia paineita. Jotenkin silti näinkin vähällä tuntemisella susta huomaa sinussa olevan paljon enemmän persoonaa kuin tekstit välillä antavat ilmituoda. Hups…toivottavasti en tehnyt liikaa yleistyksiä/ylitulkintaa 😀 Eihän sitä kukaan muu voi tietää mikä on itselle parasta kuin ihminen itse ja ainakin toivon ihmisten sisälukutaidon olevan sitä luokkaa, etteivät alkaisi kenenkään neuvoista elämäänsä täysin elämään.
Sen koen nykymaailmassa haasteellisena suosittujen blogien kohdalla, kun on ns. ”pakko” olla vähän sisäsiisti, eikä aina niille omille ns. parhaille mielipiteillekään ole aina sijaa tai vaikka olisi niin kuinka moni uskaltaa. Avoimuudesta seuraa paskaa niskaan jne. Miten sen paskan sitten ottaa, on ihmisestä kiinni. Mä itse arvostan bloggaajia, jotka julkaisevat myös sitä negatiivista blogeissaan niin oman tekstin kuin kommenttienkin muodossa, vaikka onhan se yleensä mukavempi positiivista lukea. Mun mielestä on myös jotenkin jopa pelottavaa lukea miten kirjaimellisia neuvoja ihmiset kaipaavat omalle elämälleen (vrt. blogien kommenttiboksit, valmiiden ruokavalioiden suosio, minuutintarkat aikataulut). Sitten kun näitä ohjeita on vielä jakamassa kirjo asioista kiinnostuneita ihmisiä ja ammattilaisia erilaisilla kokemuksilla, taustoilla, mutuilla ja millä tahansa varustettuna. Sitähän se elämä on 😉 Itse olen kokenut asian niin, että mitä vähemmän stressaa, sitä parempi on tulos. Kaikki ei aina vaadi tarkkaa suunnittelua, totuus vapauttaa ja vapaus totuuttaa, minkä ansiosta paras tulos tulee vähän huomaamatta omaa polkua kulkien. Näin ainakin minulla. Fakta on kuitenkin se, että elämä on kiinnostavaa ja niin ovat ihmisten tuntemukset ja kokemuksetkin. Niistä voi oppia paljon. Eikä ammattilaisuus aina tarkoita etteikö joku ei-ammattilainen voisi osata jotain paremmin tai omata uutta tietoa. Siksi kai elämä niin hienoa onkin.
Varmasti tuhannet ihmiset ovat saaneet motivaatiota ja inspiraatiota teksteistäsi, sekä kuvistasi. Minä mukaanlukien. Tietenkin suosion kasvu tuo enemmän paineita ja luo epävarmuutta julkaista kovin kantaaottavia tekstejä. Huonoja kokemuksia voi olla vaikea julkaista, koska pelkää leimautuvansa ja mitäänhän ei muka netistä pois saa, vaikka kaikki unohtuu aikanaan. Toisaalta varmasti välillä monet tykkäisivät lukea tekstejä muistakin aiheista, mutta haluatko pysyä tälle tyylille uskollisena? Et ehkä voi vaatia (enkä koe sinun vaativan) muita elämään samalla tapaa kuin sinä ja toivottavasti kukaan ei edes yritä elää täysin samalla tapaa, mutta sinussa on valtavasti potentiaalia kertoa tavastasi elää ja siksi minäkin tänne aina palaan kerta toisensa jälkeen ja ainahan mä tätä toitotan, mutta rohkeasti vaan sitä persoonaa esille! 🙂 Kiitos mahtavasta blogistasi <3
Tästä tuli taas kunnon kommenttioksennus 😀 Koita kestää. Paranee mennä nukkumaan ennen kuin näitä aivopieruja tulee lisää, sillä ei...minä en osallistunut unihaasteeseen, enkä usko nukkumaanmenoajalla olevan niin tarkkaa vaikutusta unen laatuun, vaikka saatatkin olla oikeassa. Mene, koe ja tiedä?
Oli mulla offtopic kysymyskin. Kehuit joskus (kesällä?) hotelli Indigoa. Muutama ihminen on multa nyt ihan viime päivinä kysellyt juuri tästä hotellista ja ollut kiinnostunut siellä majoittumaan tänne tullessaan, joten millä sanoin osaisin/osaisit sitä suositella. Itse olen hieman Restel-vastainen ja kuullut paljon palautetta ketjun työntekijöiltä ja omat kokemukseni eivät ole pelkästään positiivisia, minkä takia hieman boikotoin ketjua. mutta olen kuullut ja lukenut nimenomaan Indigon palvelusta paljon hyvää. Etenkin aamiaisesta olen kuullut kehuja. Pääseeköhän sinne ihan ilman hotellin asiakkuutta? Voinhan mä sieltä sitä itsekin kysyä 🙂 Kivaa joulunodotusta sulle!
-Jonna
Moi! Hyvä kommentti, paljon asiaa ja herätti ajatuksia!
Oot näköjään aika hyvä ihmislukija ihan vaan tekstienkin perusteella, sillä oon viime aikoina kokenut, että olis ehkä enemmänkin annettavaa, mutta joku jarruttelee. Koen välillä ahdistavia tunteita siitä mitä oon kirjoittanut ja en tyyliin pysty lukeen tekstejä jälkeenpäin. En oo koskaan ollut sellanen että pelkäisin mitä muut ajattelee mun tekemisistä, mutta pakko myöntää että joku ihme juttu mulla on ollut viime aikoina ja sit on helpompi kirjottaa resepteistä kun ne ei yleensä herätä liikaa tunteita. 😀
Nyt on kyllä pakko ottaa jokin itsetutkiskelu vaihe käyntiin ja aloittaa uusi vuosi uudella asenteella!
Toi on just parasta, että pystyy lukea juttuja ja ohjeita ja vaikka ei niistä niin välittäisi, (tai olisi eri täysin mieltä) ei siitä tarvitse laittaa sotaa pystyyn. Koen, että nykyään on niin paljon niitä jotka ei näe oman navan ympärille ja vaan se oma ajatus on oikea ajatus.
Indigo on edelleen mun lemppari hotelli ja vaikka en kyllä oo mikään suuri hotellien kuluttaja, niin sen tunnelma, siisteys, palvelu, huoneet ja juurikin aamiainen vakuuttivat. Uskon, että aamiaiselle pääsee vaikka ei olisi hotellin asiakas. Aamiaisessa ei periaatteessa ollut mitään super ihmeellistä, eli siellä ei ollut sataa eri sorttia, mutta kaikki oli jotenkin tosi freshiä ja laadukasta. 🙂
Mukavaa joulun odottelua myös sulle! 🙂
Ihana teksti, varmasti ihan jokaiselle blogia pitävälle tuttuja ajatuksia! Mullekin heräsi vähän ajatuksia tästä, toivottavasti sulle on ihan ookoo että jaan niitä vähän tähän 🙂
Tiiätkö Aino sä annat ihmisille päivittäin ihan valtavasti tällä blogilla, mä ymmärrän kyllä ihan täysin mistä puhut mutta kuka sä et olisi sanomaan? After all, meijän kaikkien blogit on vaan yhden ihmisen perspektiiviä, tarinaa ja ajatusten jakamista eikä mitään enempää. Jokaisen lukijan vastuulla on myös omata medialukutaitoa ja ymmärtää että vaikka Aino kirjottelee että on kokenut hiilarien ajoittamisen treenin ympärille järkeväksi niin lukijan käsissä on silti vastuu ajatella itse ja kokeilla, mikä toimii omalla kohdalla. Tai vastaavasti jos Ella kirjottelee henkisestä hyvinvoinnista niin ei se tarkoita että Ella on ammattilaispsykologi ja Ellan sana on laki, nekin tekstit perustuu ainoastaan omalle kokemukselle ja havainnoille – ja oikeestaan, eiks kokemuksen tuoma infokin oo aika arvokasta?
Mutta ymmärrän kyllä sun fiiliksen, ja niinkun itekin yllä kommentoit niin mäkin uskon että sulla on paljon uutta ja erilaista annettavaa lukijoille kuhan omien sanojes mukaan löysäät jarrua ja annat mennä 🙂 Veikkaan että sun blogin lukijatkin suhtautuu myönteisesti vaiks astuisitkin vähän sun mukavuusalueen ulkopuolelle ja kirjottelisit sellasista aiheista jotka ei oo ihan perusreseptiä (vaikka niitäkin tarvitaan! Et lopeta niiden tekoa! Mä tarviin niitä! :D). Sitäpaitsi, säkin oot ihan saletisti ammatissas ja noin niinkun muutenkin oppinut että epävarmuuksien kohtaaminen ja mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on yleensä aina johtanut hyviin juttuihin ja henkilökohtaseen kasvuun, eiks vaan? 🙂
Mulle jäi susta hirmu aito, lämmin ja hyvä fiilis viimeks kun tavattiin ja oon ihan varma että mitä ikinä sä kirjotatkin tai teetkin blogin suhteen niin hyvä tulee. Toivottavasti tavataan taas, kivaa tiistaita! <3
Tottakai on ok jakaa ajatuksia ja hyviä pointteja toit esiin. Pitäis muistaa just toi että tää on tosiaan oman tarinan jakamista, eikä ottaa liian isoa taakkaa siitä mitä tuottaa. Ennen tein enemmänkin fiilispohjalta ja nykyään mietin ehkä vähän liikaa.
Oon niin kiitollinen näistä kommenteista, sillä nää saa oikeesti ajattelemaan asiaa toiselta kantilta, joten kiitos Ella ja myös muut! 🙂 Aion nyt olla itelleni vähän armollisempi ja muuttaa omaa asennetta myös.
Tuli todella hyvä mieli sun sanoista ja täytyy sanoa ihan samaa, että jäi hyvät fiilikset viime viikon reissusta ja kaikista ihanista ihmisistä!! 🙂