Sitä sanotaan, että unelmiin tulisi uskoa ja jos unelmat eivät pelota, ne eivät ole riittävän suuria. Silti on vaikea uskoa niihin kaikkein hulluimpiin haaveisiin ja tavoitteisiin. Positiivinen ajattelu ja usko itseensä vie eteenpäin, mutta silti omassa päässä saattaa olla se negatiivinen ääni, joka sanoo että ei se voi olla mahdollista.
Mitä omiin haaveisiin tulee, usein tiedetään mitä just se juttu vaatii ja nämä niin sanotut paperille kirjoitetut säännöt voi olla just se, mikä saa oman mielen epäilemään. Jos haluaa olla huippu laulaja, tulee olla täydellinen ääni ja virheetön nuottikorva (ja varmasti paljon muutakin). Jos kuitenkin mietitään vaikka erilaisia tv-formaatteja, jossa on juuri etsitty näitä lahjakkaita yksilöitä, on usein voittajaksi valittu henkilö, joka on ns. täydellisesti kriteerien mukainen. Lähes poikkeuksetta on kuitenkin käynyt niin, että voittajaa persoonallisemmasta henkilöstä on kuitenkin tullut jotain enemmän. Hän on siis menestynyt oman persoonansa ja erilaisuuden vuoksi.
Tällä esimerkillä haluan muistuttaa, että vaikka et olisi täydellinen paperilla, tai tekisi asioita juuri kuten ne kuuluu tehdä, voit silti saavuttaa just sen isoimman haaveen. Kannustan rikkomaan rajoja ja kokeilemaan asioita boksin ulkopuolelta, sillä jos ei kokeile ei tiedä. Mitään uusia asioita ei ole keksitty toistamalla vanhaa, tuttua ja sitä samaa.
Haluan kertoa yhden pienen esimerkin aiheesta. Kävin syksyllä The One – kilpailussa, jossa siis etsittiin lahjakkaita ohjaajia. Koska kyseessä oli suuri tapahtuma, päätin valmistautua todella hyvin. Opettelin ja ”käsikirjoitin” ohjausta tarkkaan. Tein siis kaiken kuten pitää. Normaalisti en siis harrasta käsikirjoitusta, vaan meen enemmänkin tunteen ja fiiliksen mukaa, sillä koen että paperille valmiiksi suunnitellusta voi tulla jopa hieman teennäistä. En tarkoita, että käsikirjoittaminen olisi huonosta tai turhaa todellakaan, mutta oma ohjaustyylini toimii paremmin eri työkaluja käyttäen. Tulos oli se, että ohjaus meni hyvin, kuten olin opetellut, mutta en saanut tuotua ohjaukseen sitä fiilistä ja energiaa, mikä on just mun vahvuus normaalisti. En tarkoita, että tämä olisi syy miksi en päässyt jatkoon, mutta asia jäi hieman harmittamaan itseäni.
Kannattaa siis uskoa itseensä, omiin vahvuuksiin ja kaikista säännöistä ja ohjeista huolimatta pitää omasta jutusta kiinni. Toisista ihmisistä voi hakea inspiraatiota, mutta kopioimalla ei voi koskaan olla paras. Se, miten ajattelee itsestään, vaikuttaa vahvasti siihen, miten myös maailma näkee sut.
Oon miettinyt tätä asiaa paljon ja huomannut jopa muuttaneeni omia mielipiteitä ihmisistä sen perusteella miten he tuovat itseään esille. Otetaan esimerkkinä vaikka, että oon ajatellut jonkun olevan huippukunnossa ja tosi energinen tyyppi, mutta sitten henkilö on jatkuvasti haukkunut itseään, kertonut olevansa tyytymätön itseensä ja hyvin onneton, jonka jälkeen oma ajatustyyli häntä kohtaan on muuttunut. Ainiin, tuo oli se onneton tyyppi joka ei ole enää hyvässä kunnossa. Voit siis olla just se, joka haluat olla, niin hyvässä kuin pahassa.
Mulla on ollut pientä henkilökohtaista kriisiä ilmassa juuri tämän asian tiimoilta ja nyt koen, että oon päässyt sen yli. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, täytyy vaan olla valmis ottamaan ne vastaan ja uskoa itseensä!
kuvat: Riikka
kengät: Sorel* (Intersport Vaasa)
housut ja pipo: Superdry* (Intersport Vaasa)
takki: Peak Performance (Intersport Vaasa)
*saatu
Kiitos Aino, sun postaus oli just sitä mitä tarvinkin tähän aamuun kun odottelen jännittyneenä työhaastattelun tuloksia!
Kävi miten kävi, usko itseensä ja positiivinen ajattelu kantaa!
mahtavaa, kiva kuulla ja tsempit, toivottavasti sait työn.
Hyvää pohdintaa Aino! Varmasti tuo The One oli kova paikka mikä on pistänyt ajatusrattaat pyörimään.
Elämässä saa ja pitää olla haaveita, ja mikäli haluaa päästä niitä lähemmäs niin jotain pitää tehdä. Mulle itselleni se on ollut hirveän voimaannuttava ajatus, että mitä ikinä tapahtuukin, vaikka siihen haaveeseen ei pääsisi kiinni, elämä johdattelee meitä varmasti koko ajan kohti jotain sellaista, mihin me oikeasti kuulutaan. Että kaikella tapahtuneella on oikeasti jokin tarkoitus. Ymmärrän toki, että sua harmittaa olosuhteet ja koet että skriptauksen vuoksi ohjaus ei ollut ”sinua itseäsi”, mutta entä jos oikeasti sulle onkin vaan tiedossa jotain muuta, jotain parempaa? Helposti pettymyksen jälkeen tulee fiilis että ”tämä oli nyt sitten tässä”, mutta kuten itsekin toteat lopussa, maailma on mahdollisuuksia täynnä – tämä oli vain yksi niistä kaikista
Mulla tulee tästä mieleen kans yks juttu minkä haluan tähän mainita. Meidän luokalla on yksi poika, joka haki fysioterapiakouluun 6 siis oikeasti _6_ kertaa ja pääsi sisään vasta viimeisellä kerralla. Eli hän varmasti ihan täydestä sydämestä on halunnut päästä alalle opiskelemaan ja tähän kouluun. Nyt kuitenkin kun hän opiskelee tätä alaa, se on ollut hänelle vähän ”pakkopullaa” eikä niin kivaa mitä hän oli ajatellut. Tämän kertomalla viittaan siihen, että ne meidän haaveet ja unelmat saattavat päässä joskus poiketa siitä, mitä se ehkä todellisuudessa on. Myös tämän valossa mun mielestä on ihanaa ajatella, että jos se haave ei toteudu, saamme ehkä jotain muuta mutta parempaa. Sekavasti sepustettu, oon nykyään tosi huono sanallistamaan mun ajatuksia
Ja sitten vielä palaisin tuohon kun puhuit valmistautumisesta esitykseen The Onessa. Oliko teillä ATM:ssa kuinka perusteellisesti Advanced Scriptauksesta? Meillä juteltiin siitä paljon, ja juuri siitä että siihen ei ole yhtä ainoaa tyyliä, eikä sen tarvitse määritellä välttämättä ohjauksen kulkua täydellisesti, vaan että se antaa vapautta, tietynlaisen ”sabluunan” ohjaukseen. Itse olin ennen ATMää käyttänyt scriptausta lähinnä tiettyjen kappaleiden coaching layereiden hahmottelussa (sanotaan nyt vaikka esimerkiksi BodyAttackin 7 kappale, siinä se helpottaa) mutta ATM:n myötä ymmärsin sen käyttötarkoitukset eri lailla. Minulla oli jokainen ohjaus hyvin erilainen ja joka kerta hain tietoisesti eri asioita, ja koin scriptauksen hyvin hyödylliseksi. Toisaalta jokainen meistä on hyvin erilainen ja kaikille se ei sovi
Muistan kun ohjasin silloin parisen vuotta sitten Helsingissä siinä hyväntekeväisyysmaratonissa, ja olin myös valmistautunut kappaleideni vetoon hyvin ja miettinyt coaching layereita valmiiksi jnejne. Kun kuitenkin tilanne oli käsillä, näin samantien että nyt pitää vaan päästää irti niistä ajatuksista suosiolla ja antaa vain palaa – eli tuollaisissa tilanteissa se ohjaus on hyvin erilaista. ATM:ssä muuten olikin puhetta siitä että hyvä scriptaus on juuri sellainen että se on niin vahva, että irrottelusta huolimatta se tietty punainen lanka pysyy mukana.
Mulla tuli niin paljon ajatuksia näihin asioihin liittyen että voisin kirjoittaa romaanin!
Mutta siis ihan koko sydämestäni toivon ja uskon, että vaikka nyt One ei mennyt niinkuin toivoit, niin sä kuljet koko ajan kohti jotain tosi mahtavaa 
Kiitos kattavasta kommentista! Aiheesta vois tosiaan jauhaa enemmänkin. Oot ihan oikeessa tosta scriptauksesta, että siihen on monia eri tyylejä ja itseasiassa käytänkin tietynlaista tyyliä valmistautumiseen. Yritin ehkä selittää, että yritin tehdä aisiat liian ”täydellisesti” eli käsikirjoittaa eri tavalla kuin tavallisesti. Olisi siis pitänyt vaan luottaa siihen omaan tyyliin, eikä lähtee yrittämään liikaa.
Mä uskon myös, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa ja ei yks epäonnistuminen tietenkään tarkoita ettei kannattais yrittää uudelleen.
Jotain kivaa on varmasti vielä tulossa!