Huoh. On jotenkin tosi epämotivoitunut olo. Yleensä syksyllä kääntyy uusi sivu ja uudet projektit odottaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että itse vielä etsin niitä uusia juttuja ja tavoitteita. Normaalit asiat ja arki rullaa omalla painollaan, mutta jotenkin mulla on fiilis, että kaipaan jotain. Kirjoittelin eilisissä aakkosissa lyhyesti tavotteista ja koen, että tylsistyn helposti jos mulla ei ole jotain päämäärää mielessä.

Toisaalta oon myös sellainen, että en voi tästä vaan päättää, että pistänpä tavoitteeksi 20 leuanvetoa tai – 10kiloa, sillä mun täytyy haluta sitä asiaa todella paljon, muuten en löydä motivaatiota hommaan. Oon monesti kirjoittanutkin, että aina kun lähtee tavoittelemaan jotain, kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako oikeasti saavuttaa tavoitteen ja onko asiat joista joutuu luopumaan sen arvoisia. Liian hepposista haaveista tulee vain huono fiilis, koska epäonnistuminen tai luovuttaminen on tällöin melko suuri mahdollisuus.

Mulla on ollut tässä viime aikoina vähän negatiivinen ajatustyyli. Huomaan ajattelevani negatiivisesti ja ärsyynnyn helpolla, mikä ei oo normaalisti meikäläisen tyyliä. Tietysti nämä muutamat takaiskut on vieneet vähän fiiliksiä alas ja koen, että on ihan normaalia ollakin hieman allapäin epäonnistumisista. Oon välillä vähän liiankin ankara itselleni, enkä anna helposti krediittiä hyvistä jutuista, sen sijaan rankaisen epäonnistumisista.

Kuten huomaatte, tapana on analysoida hirveesti kaikki tuntemuksia ja fiiliksiä. Oon huomannut, että sytyn parhaiten kun saan haastetta ja joudun haastaa itseäni. Jos eteen sattuu päivä, että vedän 5 tuntia kovatehoisia jumppia, innostun vain enemmän ja tulee hyvä fiilis siitä, että saan testata mihin kaikkeen pystyn. Tasaisessa arjessa sitä taas tylsistyy ja tulee entistä saamattomaksi. Lauantaina makasin jumppien jälkeen sohvalla koko päivän ja katsoin viaplayta. En jaksanut tehdä yhtään mitään. Jos mulla olisi ollut jotain pakollista sinä päivänä, olisin luultavasti saanut paljon muutakin aikaiseksi. Tässä palataan taas siihen joko tai – tyyliin, joka pistää päätään monissa asioissa. Nyt oon valitettavasti siinä tai – vaiheessa, jossa on hyvin vaikee päästä arkeen ja rutiineihin kiinni.

Enpä tiedä mikä järki tässä tekstissä oli, mutta tuntui että oli pakko raapustaa ajatuksia ylös. Useimmiten sen jälkeen kun on saanut jäsenneltyä ajatuksia ”paperille”, olokin kevenee ja vaihe saattaa mennä ohi. Tällä hetkellä odottais sata ja yksi hoidettavaa asiaa, sähköpostia ja viestiä, mutta en jaksais alottaa yhdestäkään. 😀 Sen sijaan heitän Bodyattackin päälle ja pänttään ohjelmaa iltaa varten!

Mukavaa viikkoa kamut!