PAINEITA MUIDEN ONNISTUMISESTA?

Mulla on joku ihme vaihe päällä, kun pohdin niin paljon asioita ja muutenkin kyseenalaistan kaiken. Välillä tuntuu, että menee omakin pää pyörälle kaikesta ajattelusta ja mietiskelystä. Koittakaa siis jaksaa lukea näitä juttuja, joissa aihepiiri voi välilä vähän venyä. Itseni tuntien, tiedän että tää vaihe on taas kohta ohi. Tänään olen miettinyt asiaa, joka on varmasti aika tuttu monille meistä ja teistä..

Kateus, tuo inhottava tunne, jonka varmasti jokainen on joskus kokenut tunteena tai sen kohteena. Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden tai harminsekaisen inhottavaa tunnetta. Kateus on sinänsä aika luonnollinen asia, niin kauan kun se ei muutu sairaalloiseksi vihaamiseksi ja toisen ihmisen sabotoimiseksi. Monesti sanotaan, että kateus on meidän suomalaisten perisynti. Suomalaiset ovat tunnetusti aika huonoja kehumaan itseään tai muita. Usein omaa (tai muiden) menestystä myös vähätellään ja aina keksitään perään se MUTTA. Meni ihan hyvin, mutta olis voinu mennä paremminkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen myös huomannut, että on aika yleistä, että monet ottavat paineita toisten onnistumisista. Elämäntapamuutoksissa ja laihdutusprojekteissa useimmat saavat aika usein kuulla kavereiden ja tuttavien ”huolestuneita” kommentteja siitä että eikö tuo jo riittäisi. On toki hyvä juttu, että ystävistä pidetään huolta, mutta harvemmin kuitenkaan kyse on ihan oikeesti siitä että pelätään kamun kuihtuvan pois. Sama pätee myös paljon treenaaviin ihmisiin tai muihin juttuihin, missä ihminen saa paljon aikaseksi. Uskon, että se kasvattaa paineita, että pitäis itekin…

Mitä jos kateuden hetkellä pysähtyy ja oikeasti miettii asiaa tarkemmin. Mikä siinä toisen paremmuudessa/onnistumisessa loppupeleissä ottaa pannuun? Yleensä erilaisten tunteiden miettiminen ja prosessointi on jo puoli voittoa ja sitä ehkä tajuaakin, että ihan turhaa muuten stressasin. Tällaisen tunteen voi kääntää myös positiiviseksi ja ajatella, että jos tuokin, niin piru vie minäkin pystyn siihen! Monesti se pahin kateuden tai harmituksen tunne kohdistuu ihmisiin, jotka kokee jollain tavoin uhakana itselleen. Mitä jos tuo onkin parempi kuin minä?

näistä tulee aina iloiseksi <3

näistä tulee aina iloiseksi <3

Mä en tiedä oonko ainoa, mutta joskus jos olen onnistunut jossain, koen että sen asian hehkuttaminen tekee musta jopa itserakkaan toisten silmissä. Joskus kokeilin ihan testimielessä hehkuttaa varsin paljon kaikkea mitä olin tehnyt ja saavuttanut ja uskon&tiedän, että se aiheutti myös närää ympärillä. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos ihmiset iloitsisivat avoimemmin ääneen onnistumisista ja saisivat toisilta kehuja ja onnen toivotuksia? Eikö se loisi positiivista ilmapiiriä ja sitä kautta parempaa yleistä fiilistä? Sanoilla voi olla todella suuri merkitys niin hyvässä kuin pahassa. Yleensä sitä saa itsellekin hyvän mielen jos rohkaistuu kehumaan toista. Mä olen itse kiitollinen siitä että saan useinkin palautetta työstä mitä teen, sen avulla tiedän, että on olemassa ihmisiä jotka tykkäävät siitä tyylistä joka on mulle ominaista ja saan myös itsevarmuutta jatkaa samalla tavalla. Kaikkiahan ei pysty miellyttämään ja etenkin ohjaajana sitä voi tuntea itsensä epävarmaksi, jos ei saa koskaan palautetta suuntaan tai toiseen. Pätee varmasti ihan kaikkeen työntekoon. :)

Kirjoitin viime viikolla, että löytyy myös tyyppejä, jotka etsimällä etsivät virheitä toisten tekemisistä ja yksi hyvä esimerkki on urheilusuoritukset. Joskus aikoinaan, kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä leuanvetoja ja sain vedettyä 10 leukaa. Ihan rehellisesti sanottuna, en ajatellut miten liike tulee tehdä teknillisesti oikein, niin että se laskettaisiin puhtaaksi suoritukseksi. Olin vain niin iloinen, että olin saanut niin monta vedettyä. Hehkutin tätä myös postauksessa ja tuloksena sain ehkä 20 kommenttia siitä, että noi ei oo mitään puhtaita leukoja, eli äläpä yhtään iloitse siinä senkin surkimus. :D Kaikesta toki oppii jotain ja seuraavalla kerralla vedinkin sitten koivet suorina ja käsivarret ojentuen, mutta tämä kuvaa hyvin sitä mentaliteettiä, mitä yritän selittää. Palautteenanto on tärkeää ja ilman sitä ei tule myöskään kehitystä, on kuitenkin eri asia haluaako auttaa toista kehittymään vai painaa alas ja toivoa ettei se enää ikinä yritä uudelleen.

Millaisista asioista tunnette kateutta vai tunnetteko? Entä kuinka usein olette joutuneet kateuden kohteeksi? Sana on vapaa ja kommenttiboksi auki ;)


27 Responses to “PAINEITA MUIDEN ONNISTUMISESTA?”

  1. Anna sanoo:

    Hei Aino!

    Olen lukenut blogiasi syksystä asti ja rohkenin nyt kommentoida ensimmäistä kertaa. Ensinnäkin kiitos aivan mahtavasta blogista! Blogipostauksesi ovat mielenkiintoista luettavaa, vaikka oma ”lajini” ei olekaan ryhmäliikuntatunnit tai kuntosalilla käynti.

    Tästä postauksesta tulikin mieleen, että oletko törmännyt usein sellaisiin tilanteisiin, että kaverit, työkaverit tai muu lähipiiri kommentoivat negatiiviseen/arvostelevaan sävyyn treenaamistasi, ruokavaliotasi tai muuten vaan elämäntapaasi. Miten olet tällaiset tilanteet selättänyt? Itselleni tämä nimittäin on aikas ajankohtainen aihe, sillä saan kuulla jos jonkinlaisia kommentteja lounassalaatistani työpaikan ruokalassa, närkästymistä, kun en treenien takia ehdi nähdä kaveria ex-tempore sekä kommentteja siitä, kun en pitkän työ-ja treeniviikon jälkeen jaksa/halua lähteä joka lauantai-ilta mihinkään viinilasillisen ääreen valvomaan. Uskon, että tällaisen käytöksen ja kommentoinnin taustalla voi olla esimerkiksi kateus. Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi tällaisista tilanteista ja niistä selviytymisestä vaikkapa ihan oman postauksenkin muodossa (en ainakaan pikaisen etsinnän jälkeen löytänyt postausta tästä aiheesta). Mukavaa kevättä ja treeni-iloa! :)

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moikka ja kiitos Anna! :)

      Mä en koe tällä hetkellä mitään tuollaista mitä mainitsit, mutta joskus aiemmin kyllä. Oon jotenkin aina seissyt niin vahvasti omien tekojen ja juttujen takana ja pystynyt selittämään miksi teen tätä ja ne jotka tuntee mut oikeesti, tietää millainen olen ja sen ettei esim. suuret treenimäärät ole mulle mikään pakkomielle tms. Uskon että se auttaa heitä myös ymmärtämään mua paremmin. :)

      Mun vinkki on vaan olla välittämättä noista letkautuksista ja selittää avoimesti miksi haluat syödä kuten syöt tai teet miten teet. Ethän sinäkään valita kavereille heidän syömisistään tai tekemisistään? Yleensä asioista puhuminen auttaa aina ja etenkin se että ymmärtää pointin teon takaa. :)

  2. Sanni sanoo:

    Suomalaiset on tosiaan huonoja kehumaan itseään (minä myös). Parhaiten sen huomaa työhakemusta kirjoittaessa, kun kehuu itseään, mutta tekisi mieli sanoa myös jotain huonompaa itsestään tasapainottaakseen hakemusta. Itseään ei myöskään kehuta, koska ei myöskään haukuta. Tottakai on ihmisiä jotka vain kehuvat itseään ja toiset vain haukkuvat, mutta mun mielestäni vain toisen tekeminen antaa kiiltopintakuvan ihmisestä.
    Itselläni en tahdo luoda väärää kuvaa itsestäni kenellekään. Sunkin blogissa, Aino, saa susta sellaisen kuvan, että urheilet koko ajan ja se on sun koko elämä. Se ei tietenkään ole totta, sä vain kirjoitat tiettyyn aiheeseen liittyviä tekstejä ja senhän takia sun blogia luetaan. Mutta jos joku kehuu itseään koko ajan, niin saa siitäkin vain tietynlaisen kuvan. Tällainen kuva on feikki. Täytyisikin siis jakaa onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan yhtä lailla. Itse en myöskään jaksa kuunnella ihmistä joka koko ajan kehuu itseään. Ei sen takia että olisin kateellinen, vaan koska tiedän, että se on pelkkää imagon ylläpitämistä, eikä aitoutta.

    • ainorouhiainen sanoo:

      I feel you! Itsensä kehuminen tuntuu aina jotenkin vaivalloiselta ja helposti haluaa just tasapainottaa sitä sillä ”mutta” sanalla tms. Oot niin oikeessa tästä blogikuvasta ja oon kans miettinyt sitä aina välillä. Toisaalta olis hyvä jakaa enemmän jotain muutakin puolta itsestään, mutta toisaalta mun blogia luetaan aika paljon just treeni- ja ruokavaliojuttujen vuoksi. :)

  3. Anu sanoo:

    Moikka Aino ja kaikki lukijat! Hyvän aiheen olit taas keksinyt! Kateus voi olla hyvää tai pahaa, mutta useimmiten valitettavasti pahaa. Jos pystyy iloisena toisen onnistumisesta toteamaan: ”kumpa minäkin”, on hyvällä tavalla kateellinen. Voin rehellisesti sanoa etten ole kateellista sorttia, sillä tiedän, että voin saavuttaa sen mitä haluan eikä minun tarvitse tuntea kateutta. Kateuden kohteena olen ollut ja se on tehnyt minusta tietyllä tavalla vetäytyvän; vaikka tiedänkin omat vahvuuteni. Kateuden kohteena ei ole kiva olla, mutta olisi hyvä muistaa, että kateus ansaitaan. Meidän tulisi olla ylpeitä itsestämme ja samalla kannustaa muita. Elä ja anna toisten elää!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos. :) Juurikin näin, kateuden kohteenakaan ei ole mukavaa jos se saa aikaseksi sen että täytyy ”pidetällä” omia saavutuksia ja onnistumisia.

  4. Ines sanoo:

    Lemppariaiheeni, kateus :D Lempiaihe siksi että en ole ikinä tuntenut kateutta ketään kohtaan. Tuntuu melkein hölmöltä sanoa etten olisi mutta kun oikein koitan väkisin keksiä jonkun tilanteen kun olisin ollut kateellinen jollekin jostain, en keksi sitten millään :D Ennemmin oon aina iloinen toisen puolesta ja saan itselleni vaan lisäpuhtia omaan tekemiseeni/tavoitteisiini :) Hauska juttu tähän liittyen on se, että mahdollisesti kateelliset ihmiset voi todella aistia tähän aikaan vuodesta kun nuoret alkaa saamaan tai ovat saamatta kesätyöpaikkoja… :D Kateus on oikein käsinkosketeltavaa tai sitten ilmassa on aitoa iloa toisen puolesta :D

    • ainorouhiainen sanoo:

      Ehkä jos omat asiat ovat sen verran hyvässä jamassa, ei tarvitse olla muille kateellinen :)
      Voin kuvitella nuo kesätyöpaikat ja muut. Muutenkin nuorempana varmaan tuo kateus vielä hieman ylikorostuu kun ollaan epävarmempia ja haetaan vielä omaa juttua!

  5. Dieettidaami sanoo:

    Voi apua tämä on niin tuttua, että alkaa jo tulemaan korvista ulos :)! Olen asunut ulkomailla jo jonkin aikaa, eri maissa ja erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Enkä ole missään törmännyt tähän kritisointikulttuuriin muualla kuin Suomessa! En pysty enää lukea kommentteja uutisartikkeleihin, en lue blogien kommentteja jne. aina siellä on joku neganasse herjaamassa muiden hyviä suorituksia. Käyn edelleen usein Suomessa ja huomaan kavereissankin samanlaista käytöstä, hyvistäkin jutuista ja uutisista löytyy aina jotain valitettavaa, jos joku on menossa naimisiin, saanut uuden työpaikan tai on raskaana, löydetään näistäkin iloisista uutisista jokin negatiivinen juttu, mikä otetaan esille ja käytetään tavallaan oikeutena sanoa ”hän ei ole tätä onnea ansainnut”. Mikäs muukaan se siellä on asialla, kuin kateus.

    Ehkä joskus kaikki oppivat, ettei se toisen onni ole itseltä pois :) se omakin onni on helpommin saavutettavissa, kun keskittää energiansa onnen rakentamiseen, mielummin kuin jonkun toisen onnen rikkomiseen.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Joo nuo artikkelit ja muut ovat kyllä aina täynnä jotain kuraa..Parempi jättää lukematta :)

      Tuo viimeinen kappale oli kyllä niin asiaa ja allekirjoitan täysin!

  6. Mari sanoo:

    Tosi hyvä ja ajattelua herättävä postaus. Tämä on itselleni yksi haasteista – pyrin itse täydellisyyteen niin helposti etsin virheitä. En tiedä mikä siinä on, että aina tekisi mieli korjata, jos joku tekee jotain väärin – tosi hankalaa olla hiljaa. Surullista, mutta totta ja yritän parantaa tapojani. Syytän perfektionismiä! Aloin juuri ajatella tuota, että jos näkisi jonkun iloitsevan onnistuvan jossain, joka ei oikeasti ole hänen mielestään ”onnistuminen” niin miksi se on niin vaikeaa niellä se ”iloitseminen, jostain joka ei mennyt niinkuin hän luuli” ja myötäiloita.

    Mulla olisi vielä kysymys, joka ei liity aiheeseen! Olen treenannut n. 3 v salilla ja 6v jumppia.. Nykyään tykkään tehdä circuittimaista treeniä tai esim sellaisia, että suunnittelen lempiliikkeistä treenin tyyliin 100 toistoa x, 90 toistoa x, 80 jne… Kuitenkin kuvittelen, että jos about joka treeni olisi erilainen, niin se vaikuttaisi jotenkin huonosti kehittymiseen? Oon treenannut samalla alakroppa- ja yläkroppatreeneillä aina n. 2kk ja sit vaihtanut. Nyt kuitenkin niin paljon ideoita mielessä, että mieluisin tapa liikkua olisi se, että teen mitä mieli tekee. Yhtenä päivänä mäkivetoja, yhtenä circuittia, yhtenä kehon omalla painolla kovan sykkkeen treeniä ilman sitä, että on joku ”ohjelma”, jota noudattaa. Olen siis liikkunut paljon ja haluan kiinteytyä ja kauniit lihasten muodot, mutta tykkään myös kauheasti treenata oman mielen mukaan! Onko esim 1krt viikossa yläkroppaa (n 2 liikettä per lihas, 4 x 12 sarjaa liian vähän, jotta lihaserottuvuus olisi parempi?

    • Anu sanoo:

      Tosi hyvä kysymys, oon miettinyt samaa! Toivottavasti Aino ehtii vastaamaan tähän. Keväällä etenkin tulee fiilis, että korvaa salitreenin jollain ulkona tehtävällä.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos!

      Itse ajattelen että monipuolinen treenaaminen on juuri hyvä asia. Tietysti tietyissä tavoitteissa suunnitelmallisuus on myös tärkeää, mutta sun keho ei kuitenkaan tiedä nostatko käsipainoa vai kauppakassia! Ulkona voi kehitellä hyviä ja monipuolisia treeneja joten mun mielstä anna mennä vaan ja vedä fiilispohjalta jos siltä tuntuu. :)

  7. Mersu sanoo:

    Hyvä postaus jälleen, ihana Aino! Kateus on kamala tunne. Ei ole kivaa olla kateellinen eikä kateuden kohdekaan. Olen iän myötä oppinut ulos kateudesta, juuri mainitsemallasi tavalla. Olen pysähtynyt miettimään, että miksi jonkun menestyminen olisi minulta jotenkin pois? Miksi olisin esimerkiksi kateellinen jonkun huipputyöpaikasta, jos en ole edes itse hakenut kyseistä paikkaa tai työskentelen aivan eri alalla. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt eroon kateudesta ja opetellut iloitsemaan toisten onnistumisista. Aluksi se ei ollut helppoa, mutta nykyään osaan iloita toisten menestymisistä ja onnistumisista aidosti :) Elämä on niin paljon helpompaa kun ei kuluta energiaansa toisten kadehtimiseen :)

    PS. Sain tänään vedettyä elämäni ensimmäisen leuan! (oli varmaan ihan superväärällä tekniikalla, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa, koska sain itteni kiskottua sinne tangon yläpuolelle, niin se on leuka mulle!)

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! Tosi hyviä pointteja ja noilla ajatusmalleilla pystyy yleensä purkaa sitä turhautumista tai kateellisuuden tunnetta. Kaikkea voi opetella!: )

      Mahtavaa kuulla, pääsin itsekin todistamaan tänään kun yksi kaveri sain elämänsä ekat leuat ja voi sitä ilon määrää!!=)

  8. Nuppuni sanoo:

    Hyvin onnistuit taas herättelemään, välillä tuntuu että sitä kulkee ihan sumussa ja kun tällaisia postauksia tulee, sitä alkaa ajattelemaan omaakin käytöstä. On muuten hassua miten työpaikan negatiivinen ilmapiiri lamauttaa omatkin ajatukset. En koe itseäni valittajaksi tai kovin kateelliseksi, mutta vaihdettuani työpaikkaa, uudessa paikassa negatiiviset ajattelijat ja valittajat ovat jotenkin saaneet ympättyä ajatusmaailmansa myös itseeni. On aika rasittavaa ja raskastakin kun joka päivä valitetaan; valitetaan säästä, työpaikasta, työtehtävistä, väsymyksestä, stressistä, omasta elämästä.. you name it. Eihän ne asiat muutu jos ei niitä muuta. Johonkin olen kadottanut sen ajatusmaailman että ”today is my favourite day”. Nyt taas heräsin ja yritettävä blokata negat kommentit. Onhan sitä elämä heti mukavampaa kun vähän edes hymyilee ja viitsii nauttia :)

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos, kiva jos pystyn herättelemään ajatuksia! :)

      Toi negatiivisuus on kyllä niin myrkkyä – ja vielä tarttuvaa sellaista! Joskus tullut itekin huomattua että tietyissä piireissä haetaan aina kaikesta se nega ja sitten sitä itekin ajautuu samaan moodiin.

      Elämä on paljon mukavampaa positiivisella mielellä ja parasta on että sen voi ihan ite valita! :)

  9. Henna sanoo:

    Mulla on kohentunut kunto huimasti vajaan vuoden aikana ja oon sitten ruvennut jumppailemaan useamman treenin kerrallaan. En ole huomannut kadehdintaa suurehkoista treenimääristä, vaikkakin välillä tulee hehkutettua kun oli taas kiva jumppamaraton. Luulen että syy on siinä että yritän saada lähipiirini lähtemään mukaan jumppaamaan (lähes tuloksetta, mutta teen parhaani)

    • ainorouhiainen sanoo:

      No kiva juttu että sua ei yritetä himmailla! Kyllä ne varmaan jossain vaiheessa lähtee, jos oikeen jaksat yrittää ;)

  10. Henna sanoo:

    Olen huomannut, että monelle kateus sulkee onnellisuuden pois. Siis, että et voi olla samaan aikaan onnellinen toisen puolesta, mutta silti hieman kateellinen. Kateellinen sanana saa aina hyvin negatiivisia mielikuvia, vaikkei se aina niin ole. Olin esimerkiksi todella kateellinen ystävälleni, joka muutti ulkomaille. Mutta samalla, kun itsekseni harmittelin, että itse en voi lähteä, olin todella _todella_ onnellinen hänen puolestaan, koska tiesin miten suuri haave se hänelle on. Kateus ei siis mielestäni aina ole vain negatiivinen tunne/tapa, jos sen osaa käsitellä niin, ettei tarvitse toisen meiltä pahoittaa/toimia kyseenalaistaa.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Tässä on tosi hyvä pointti, mitä en hoksannut mainita tekstissä! Kyllähän sitä voi joskus olla kateellinen mutta silti iloita toisen puolesta. Kirjotinkin että kateellisuus on sinänsä luonnollinen tunne, ellei se mene överiksi. Kiitos kommentista :)

  11. tuija sanoo:

    on ok hehkuttaa omia suorituksia/onnistumisia mutta riippuen porukasta nii sopivissa rajoissa.:) en usko esim. ei-treenaavien jaksavan kuunnella asiasta joihin ei ole kiinnostusta ja sama koskee kaikkia asioita :)

    • ainorouhiainen sanoo:

      Joo totta, itse yritän jättää treeni- ja ruokajutut pois porukassa, jossa ne eivät kiinnosta muita :D

  12. Ninni sanoo:

    Mikäköhän mättää kun mulle ei tullut mitään muutosta vaikka noudatin bikinibodyn treeni ja ruokaohjeita…edelleen paino tämä 56 eikä kropassa mitään muutosta :(

    • ainorouhiainen sanoo:

      No voi hitsi. Tällaisissa yleisissä ohjelmissa on tietysti aina se miinus että ne eivät takaa sopivuutta ihan jokaiselle. Sun kehonpaino on jo sen verran matala että voisi olla hyvä tarkistaa ruuan ja kulutuksen suhde, jos siis toivot kiinteytystä aikaseksi. Silloin olisi hyvä syödä hieman vähemmän kuin kuluttaa :)

  13. M sanoo:

    Hei Aino,
    kommentoin tässä kateellisena punkerona (?) asian vierestä, mutta toivoisin, että rajaisit videoiltasi pois muut ihmiset, jotka maksavat kuntosalinne käyttämisestä, eivätkä takuulla halua näkyä (ainakaan kaikki) youtube-videoillasi.
    WSC:n säännöt (http://www.wsc.fi/Kuntokeskuksen-saannot kohta L) kieltävät yksiselitteisesti kaiken kuvaamisen kuntokeskuksessa. Ja vaikka kuntosali olisikin julkinen paikka, jossa perustuslain sananvapauden mukaisesti saisikin kuvata ketä vaan, niin kuvia ei kuitenkaan saa julkaista ilman ko henkilöiden lupaa.

    Kommentoin tähän, kun tiedän että blogiasi lukevat monet, ja tuo kuvaaminen alkaa todella lähteä käpälästä aika monella. Ehkä voisit näyttää hyvää esimerkkiä ja noudattaa hyviä tapoja. Cheers!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moikka! Olen kyllä tavannut rajata näkyvät henkilöt pois tai sitten kysyä henkilöltä luvan videolla näkymiseen, jos hän näkyy selkeämmin kuvassa.

Kommentoi