Millainen on treenifilosofiani?

Moikka ystävät! Tänään on taas urheiltu huolella ja tänään on ollut sellainen päivä, että olisi voinut vaikka siirtää vuoria ja hypätä kuuhun. Viime aikoina on muutenkin ollut jotenkin todella paljon energiaa! Tarviiko joku virtaa? Täältä löytyisi muillekin. 😀

©eve

Aamulla ohjasin RPV:n ja sen päälle vedettiin Saran kanssa tunnin rinta-selkä-treeni. Illalla oli perinteinen torstai steppi, tänään mentiin perinteisenä partya ja speediä.

Mulla oli alkuun rinta paljon vahvempi, mutta nyt selkä on saanut painoissa kiinni ja alkaa mennä melko samoilla painoilla molemmat puolet. Puhun siis lähinnä yläselkään kohdistuvista liikkeistä. Olen tehnyt säännöllistä salitreeniä nyt 1,5 kk ja olen saanut aika paljon palautetta muilta ihmisiltä, että lihasta on selkeesti tullut lisää. Nyt alan jo itsekin huomata pientä kehitystä, joten kyllä niitä tuloksia saa, kun vaan on valmis tekemään töitä! 

Päivän treeni:

  • Ylätalja 4 x 12 (40kg)
  • Penkkipunnerus 4 x 8 (50 kg)
  • Avustettu leuanveto leveällä myötäotteella 4 x 10
  • Penkkipunnerus istuen laitteessa 4 x 10-12 (52,5 kg)
  • soutu alataljassa istuen 4 x 12 (40 kg)
  • Vinopenkki käsipainoilla 4 x 12 (16 kg:n käsipaino x 2)
  • Yhden käden soutu käsipainolla 4 x 10 per käsi (16 kg:n käsipaino)
  • Ristikkäistalja 4 x10-12 (40 kg)
  • taputuspunnerus 3 x 10

Tästä päästäänkin aiheeseen treenifilosofia. Mikä on minun periaatteeni omissa treeneissä ja ohjauksissa? Yleisesti ajattelen aina, että mielummin enemmän kuin vähemmän, tai liian kovaa kuin liian löysästi. Usein salilla etsin ensin sellaiset painot millä en jaksa tehdä ja sitten otan siitä seuraavan ja teen väkisin niillä. 😀 Mua ottaa ihan jäätävästi päähän jos jonkun treenin jälkeen tuntuu ettei ole antanut kaikkeaan. Kaikki treenit eivät ole tietenkään tuhat lasissa ja yrjö kurkussa, mutta tarkoitan, että haluan treenin tavoitteen täyttyvän mahdollisimman täydellisesti. 

Mielestäni on aivan turhaa lähteä treenaamaan periaatteella ”teen vähän jotakin”. Tai korjataan…Tarkoitan, että minua ei haittaa jos joku muu tekee niin, mutta en tekisi itse koskaan niin. Kun treenataan, silloin treenataan ja piste. En voisi kuvitella tekeväni jotain liikettä, mikä ei ns.tunnu missään. 

DSC00640

Saattaa kuulostaa, että olen hirveä pakkomielteinen puurtaja, mutta näin ei kuitenkaan ole. Nautin treenaamisesta enemmän kuin mistään muusta. Iltaisin kun menen nukkumaan, odotan aamua, jotta saan vetää mun aamupuuron napaan ja lähteä treenaamaan. Aika pimee tyyppi – Tiedetään. Tietysti on myös vaiheita, kun ei nappaa yhtään, mutta niitä vaiheita on paljon vähemmän. Ohjaaminen on tietysti parasta ja nämä omat treenit tulevat hyvänä kakkosena. Mun saliura on vielä hyvin lyhyt, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvältä saada tehdä jotain missä voi keskittyä omaan tekemiseen. Myönnän olevani ryhmäeläin ja treenaan mielellään aina kaverin kanssa myös salilla, ja silloin mun ohjaaja/pt-persoona tietysti puskee esiin, jolloin kamut joutuu kuuntelemaan ainaista neuvomista ja korjailua. 😀

Omilla tunneilla yritän noudattaa tätä samaa filosofiaa ja yritänkin parhaani mukaan tsempata asiakkaita haastamaan itseään tekemään vähän enemmän, suuremmalla painolla tai kovempaa kuin edellisellä kerralla. Tuntuu, että haastaminen ja tsemppaaminen tulee mulla todella luonnostaan, mun ei tarvitse miettiä tai suunnitella sanomisia. Yleensä sieltä suusta vaan lentää vaikka ja mitä. Joskus voisi tietysti vähän miettiäkin ennen kuin sanoo, mutta sellainen mä oon. 😀

Millaisia treenifilosofioita teillä on? Poikkeaako ne täysin tästä vai meettekö samoilla linjoilla?

DSC00465_Fotor


11 Responses to “Millainen on treenifilosofiani?”

  1. Nimetön sanoo:

    Ootko ikinä ajatellut, että aloittaisit Crossfitin? Tuntuu, että oot niin monipuolinen liikkuja, että sulta onnistuu kaikki mahdollinen voimistelusta painojen nostoon ja sen lisäks huikee kestävyyskunto? Voisit olla siellä aika kone:D ja pärjätä todella hyvin!!

    • ainor sanoo:

      Moikka. Kiitoksia hei :).. En oikeestaan ole ajatellut crossfitin treenaamista..Mä en oo ainakaan toistaiseksi syttynyt lajille kovinkaan paljoa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä sitä innostuu kokeilemaan. 🙂

  2. Jenni sanoo:

    Itselläni ainakin riippuu tilanteesta, mutta ainakin se että painoja ei vähennetä jos toistoja saa ainakin 7, toki jos saan paremman tuntuman vähän pienemmillä niin otan ne.
    Tunnilla se aina vähän riippuu, mutta itse ainakin olen sitä mieltä että ennemmin oikein kevyempi versio kuin toistepäin esim. Gritissä teen aina polvet maassa, mutta oikein ja ohjaajakin tulee aina kehumaan miten hyvä tahti hahah. Joskus siis mielestäni se kevyempi versio on jopa tehokkaampi.

    • ainor sanoo:

      Toi on hyvä periaate. Mäkin usein ajattelen että teen niin monta kuin saan, ennemin kuin nyt pitää saada esim 15 toistoo niin en viitsi kokeilla suurempia. Ja tekniikan kustannuksella ei tietenkään tehdä mitään, eli jos ei jaksa punnertaa polvet ilmassa niin mielummin polvet maassa ja kunnolla kuin vajaita vaikeammin! 🙂

  3. Mä olen tekniikkanatsi ja se on jopa ollut yksi osatekijä mun hitaaseen kehitykseen eli olen sen vuoksi arka nostamaan painoja kun ”ääää, tekniikka kärsii!!” Eli siihen tarvitsen rohkeutta ja hieman vapaampaa ajattelua, että joskus on ihan fine vähän heijata painot ylös, että saa poltettua lihaksen loppuun asti. Asioilla on aina puolensa. 😀 Tajusin myös, että mun salitreenaaminen oli luiskahtanut salilla käymisen puolelle ja nyt sieltä ei sitten lähdetä, ennen kuin on oikeasti antanut kaikkensa. Eli kaiketi aika samoilla linjoilla siis…

  4. päivi sanoo:

    Go hard or go home! Eli vissiin aika samoilla linjoilla sunkaa!

  5. Miia sanoo:

    Mä odotan aina myös innolla, koska pääsen taas treenaamaan. 🙂 Ja joskus on vaikea pitää se lepopäivä, ku olis nii kiva mennä johonkin jumppaan tai tehä kunnon hikitreeni. Lasten takia ei pääse nii usein ku haluaa, mut ne tykkää ku äiti treenaa kotona. Katsovat vierestä ja yrittävät tehdä perässä. 🙂
    Oot kyllä Aino niin loistava ja sun kroppa on upea! Tää on mun ykkösblogi, jota seuraan!!

  6. A sanoo:

    Täytyy myöntää, että treenaisin itsekin mielummin kaverin kanssa, mutta hyvin harvoin se on mahdollista. Vaikka mielestäni jaksan tsempata viimeisetkin toistot hyvin, olisi se karjuva toveri joskus plussaa 🙂 Lisäksi myös olisi hyvä olla joku varmistajana esim. kyykyissä tai penkkipunnerruksissa.. Yksin on vähän paha lähteä kokeilemaan maximia jos tanko jää kaulalle :-DD
    Treenifilosofiani on aika lailla samanlainen kuin sinullakin, mutta en uskalla nostaa vastuksia yhtä usein. Jos teen esim. 4×8 toistoa, saatan viimeisillä kierroksilla tehdä 10, jos koen, ettei lihakset ole tarpeeksi väsyneet. Vaihtoehtoisesti saatan lisätä painoja ja tehdä saman määrän toistoja. Kuitenkin tärkeintä, että lihas on selkeästi antanut kaikkensa sarjojen loppuun mennessä 🙂

    • Jonna1983 sanoo:

      Öhh… ton linkatun blogin ruokapäiväkirja on aika kaameaa katsottavaa. Aivan liian vähän ruokaa ja sekin vähä suurimmaksi osaksi täyttä paskaa.

      Jonna1983.fitfashion.fi

      • ainor sanoo:

        Mä en alun perin oikeen hiffannut miksi tää ylipäätään linkattiin tänne?

Kommentoi