Kerroin joulun aikoihin, että tammikuusta lähtien yritän vähentää työntekoa ja ottaa enemmän omaa aikaa. Miten suunnitelma on mennyt? Moni varmaan vähentäisi töitään mieluusti, mutta koska elantokin on hankittava, ei töistä voi ottaa vapaata ihan tuosta vaan. Itse olen painanut paria kolmea duunia samaan aikaan, vaikka mulla olisi ollut mahdollisuus ottaa rennommin jo aiemmin.
Voisin periaatteessa elää pelkästään bloggaamalla, mutta koska päivätyöni on niin kivaa, en todellakaan halua siitä luopua! Vähentää kuitenkin voin ja sen olen tehnytkin. Mitä työntekoon tulee, mielestäni olen nyt löytänyt hyvän rutiinin ja tasapainon kaikkeen, sillä koen myös, että täysin ilman aikatauluja, elämä voisi käydä tylsäksi. On siis hyvä, että on nuo jumpat kellottamassa mun päiviä. Nykyään elän periaatteessa ammattiurheilijan elämää, ilman sitä kilpailemista. 
Vaikka hommat ovat vähentyneet, ei aikaakaan ole ollut liiaksi. Oon pystynyt satsaamaan aika paljon omaan treenaamiseen ja kaikkeen siihen kuuluvaan. Kun kerran treenaa näin paljon ja muutenkin elää ”urheilijan elämää” eikö olisi hyvä olla jotain kunnon tavoitteita?
Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran kyselyihin, olenko menossa fitnesskisoihin tai miksen ala harrastamaan crossfittiä? Ulkonäöllä kilpaileminen ei ole koskaan tuntunut ihan mun jutulta, vaikka tykkäänkin treenata myös ulkoisten motivaattoreiden vuoksi. Crossfit taas ei jostain syystä ole innostanut koskaan, vaikka lajissa on paljon juttuja, joita tykkään treenata ja harjoitella.
Tällä hetkellä olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tehdä kahta työtä, joista nautin todella paljon. Jokainen aamu tuntuu hyvältä ja sitä jopa välillä pelkää, että voiko asiat olla näin hyvin? Sanotaan että pessimisti ei pety, mutta toisaalta, miksi haaskata hyvää aikaa murhetimalla, että mitä jos jokin menee pieleen?
Millaisia mun päivät sitten ovat? Sanotaanko, että jokainen päivä on erilainen. Välillä voin viettää aikaa kotona lähes koko päivän ja välillä taas olen töissä aamusta iltaa. Esimerkiksi maanantaina oli aika mukava päivä. Nukuin pitkään, heräämisen jälkeen blogihommia kahdesta kolmeen tuntia, jonka jälkeen lähdin salille tekemään omaa treeniä, sieltä kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa ja sitten päikkäreille. Unien jälkee palauttava kävely koiran kanssa ja siitä lähtö töihin ohjaamaan jumppia koko illaksi. Tiistaina taas vietin työpaikalla lähestulkoon koko päivän.
Bloggaaminen on melko vapaata työtä, mutta silti tämä kulkee mukana aamusta iltaan ja sitä prosessoi jatkuvasti erilaisia postausaiheita ja ideointeja päässä. Esimerkiksi viime yönä, heräsin kl. 5 kun koira halusi päästä pissalle takapihalle. Keksin siinä hereillä ollessa pari postausaihetta, jotka kirjoitin ylös ja jatkoin unia. Toisaalta kaikki blogiin liittyvä on mielestäni mukavaa ja nautin kirjoittamisesta, etenkin nyt kun saan tehdä tätä ilman kiirettä ja hosumista. On mukavaa kun päivässä on varattu riittävästi aikaa tekstien kirjoittamiseen ja toteutukseen!
Loppuun vielä mainittakoon, että vielä lukiossa ja sen jälkeen, minä olin se joka ei tiennyt yhtään mitä tulee tekemään ”isona”. Näin ne asiat kuitenkin järjestyy omalla painollaan, kun vaan seuraa omaa intuitiota ja tekee asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja joihin tuntee intohimoa!
Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että suunnitelmissa on lisäkouluttautua ravitsemukseen liittyen. Siitä lisää myöhemmin!
Tulevaisuuden toiveena olisi kehittyä paremmaksi ohjaajaksi ja ehkä jossain vaiheessa kouluttaa uusia ohjaajia jonkun lajin parissa! Alla vielä mun normaali ohjausviikko:
Minut valittiin työhön, kun edellienn vastaava vaihtoi työpaikkaa. Olin tuurannut aikaisemmin häntä ja osasin kaiken valmiiksi, joten olin kai melko luonnollinen valinta tähän. Jos haluaa nousta ylempään asemaan työssä, kannattaa siis aina olla aktiivinen, ottaa työtehtäviä vastaan ja auttaa mahdollisimman paljon. Itse olen tehnyt salillamme ihan kaikkea, myynnistä saunakivien kantamiseen ja nykyään mun ei enää tarvitse tehdä kuin työtä mistä pidän kaikkein eniten! 
