Dreams

Heipparallaa! Mikä mahtava päivä tänään ollut ainakin tähän saakka 🙂 Heräsin työkaverin lähettämään viestiin, jossa luki että oon saanut ruusuja Vaasan Ikkunassa. Muille tiedoksi: Vaasan Ikkuna on siis paikallinen lehti jossa on melko suosittu ruusut&risut – palsta jonne ihmiset voivat lähettää palautetta. Ei ole mikään kovin ”iso juttu”, mutta heräsin kyllä oikeella jallalla tämän viestin jälkeen. Kiitos! 🙂

Oon tehnyt tänään myös ensimmäisen askeleen kohti mun suurta unelmaa! En uskalla vielä paljastaa yhtään mitään, mutta jos tämä tästä lähtee jossain välissä rullaamaan oikeeseen suuntaan voin ehkä kertoa jotain. Tällä hetkellä tuntuu että se unelma on vielä aika kaukana ja vaikeesti tavoitettavissa, mutta jos ei yritä niin ei voi koskaan saada mitään. Pakko siis ottaa se ensimmäinen askel ja lähtee tavoittelemaan jotain uutta ja haastavaa 😉

Huhheijaa! Ehkä hieman ärsyttävää kun ei voi kertoa mitään, mutta oli pakko vaan kirjoittaa tää jonnekin 🙂

Voisin varmaan seistä joskus jossain muussakin asennossa 😀

Nyt täytyisi vielä mixata TBC:n biisilista yhteen ja sitten painua leidarille loppuillaksi. Tänään siis TBC kl.16:30. Lupaan hyvää ja tehokasta menoa! C ya 😉


Uusi lemppariPÄIVÄ

Torstaista on muodostunut mun uus lempipäivä! Ajattelin ensin että tuo aamuherääminen ei sovi mulle yhtään,mutta kyllä sitä kerran pari viikossa pystyy nousta aamulla aikaisin 🙂 Olen tykästynyt Move It tuntiin tosi paljon ja sen jälkeinen olo on aina niin mukava. Tänään kävin vielä infraamassa 30 minuuttia jumpan jälkeen! 
Tänään on taas irronnut tekstiä 3 postauksen verran! Joskus kulkee ja joskus on vähän nihkeempää. Mä oon sellainen ajattelija ja pyörittelen niin paljon kaikkea mahdollista pään sisällä, että ihan hyvä päästä kirjotteleen ajatuksia jonnekin. Oon alkanut miettiä että kun tää ei oo enää mikään ihan pieni blogi niin pitäis varmaan alkaa miettii vähän tarkemmin mitä kaikkea jakaa ja mitä ei 😀 Toistaiseksi en oo kokenut mitään kovin negatiivista, oikeestaan pelkkää posia oon saanut blogin kautta! Oon oppinut tuntemaan uusia ihmisiä ja monet tutut jumpparikasvot on saaneet nimen ja muutenkin tuntuu että tän perustaminen oli ihan hyvä veto!
Illan Stepin jälkeen käytiin Lauran kanssa venyttelemässä ja verestämässä vanhoja taitoja 😀 Hahah, meikällä on vähän kankeet koivet entiseen verrattuna, mutta kyllä multa räjähtävyyttä vielä jonkun verran löytyy ja spagaatti-sarana-punneruskin menee ”kevyesti”.. mitä nyt polvet vähän koukussa 😀 


Peruttu

Mun kalenteri ja suunnitelmat on mennyt tänään aivan vinksin vonksin aamusta alkaen. Olin hankkinut tuuraajan aamupäivän tunnille koska mulla piti olla eräs tapaaminen kl 11.00, noh tämä tapaamani henkilö oli sairastunut joten homma piti perua ja olin jo antanut tuntinikin pois joten aamu oli kokonaan vapaa. Meillä on tiistaisin henkilöstöpalaveri päivällä joka jouduttiin perumaan koska 90% henkilökunnasta on sairaana, myös päivä oli vapaa. Iltapäivällä mulla piti olla PTasiakas, joka ylläripylläri joutui perumaan treenit juuri ennen tapaamista. Oon siis pyörinyt tyhjän panttina melkeen koko päivän 😀

Kerkesin ottaa itsestäni turhia naamakuvia 😀

Aloin koluamaan ajan kuluksi mun BC- Kittejä joista osa on työhuoneessa säilössä. Päätinkin sitten extemporee mixata parit kipaleet illan tunnille. Vaihtoon lähti 4,5 ja 6 biisit. Nelosena vedettiin ohjelman 25 JiggaJigga, vitosena ohjelman 49 Don’t Need ja kutosena ohjelman 47 Like a Prayer. Ainakin tunnin jälkeen tullut palaute oli positiivista ja monet tykkäsivät tästä yhdistelmästä 🙂
Niin ja mun uusilla hanskoilla on paljon makeempi mätkiä menemään kun aikaisemmin ilman 😉


Höpöhöpö juttuja ja jännittämistä :D

Heipparallaa! Tänään oon pitänyt relauspäivää; nukuin myöhään, söin aamiaisen/lounaan sohvalla köllötellen ja oon katsellut hömppäsarjoja telkkarista =) Olin käytännössä koko lauantain duunissa joten voin sitten hyvillä mielin mennä tänään vasta illaksi töihin pitämään jumpat! Meillä on duunissa joku hirvee influenssapöpö liikkeessä ja tosi moni henkilökunnasta on ollut vuorotellen kipeenä 🙁 Tautiin liittyy korkea kuume ja erittäin heikko olo..Vähintään viikon saigoni edessä jos tuo pöpö iskee. Täytyy toivoa että pysyn itse terveenä 🙂

Mun pitäisi etsii pari uutta kappaletta spinniin mutta katotaan jos löydän tai sitten vedän vielä vanhoilla tänään, en jaksaisi nyt ottaa stressiä asiasta. Tiedän juuri minkälaiset biisit tarvitsen ja tosiaan joskus löytyy heti mitä etsii ja joskus ei sitten millääään..

Fleda lyheni joitakin centtejä vloppuna ihan extemporee =)

Oon viime aikoina jutellut monien tuttujen ja kamujen kanssa aiheesta jännittäminen. Tuo aihe on ainakin tuttu kaikille jumppamaikoille ja myös urheilijoille (..ja kaikille muillekin esiintyjille, kirjoitan nyt lähinnä jumppa/treeni näkökulmasta). Jännitys liittynee aina asiaan kun kyseessä on jonkin kaltainen suoritus tai esiintyminen. Oon itse kokenut sekä kilpaurheiljana jännittämisen että ohjaajan jännityksen.

Kun aikoinaan kilpailin aerobicissä jännitin aina todella paljon ennen kilpailusuoritusta. Meidän suorituksen kesto oli 2 minuuttia ja siinä ajassa tapahtui paljon ja nopeaa; pienetkin mokat vaikuttivat todella paljon tulokseen. Koko kilpailupäivä oli melkoista ”h*lvettiä” kun ei tiennyt miten päin olisi ollut. Koko kroppa ja pää oli ihan kierroksilla 😀 Mä en koskaan päässyt kokonaan tuosta olosta eroon, mutta kyllähän se hieman lieveni kun kokemusta tuli enemmän. 
Oon kertonut aikaisemmin että olin kova jännittäjä myös ohjaajauran alussa. Voi pojat että se olikin kamalaa 😀 
En tiedä miksi tuollaisesta ottaa niin paljon paineita, mutta kun pitää seistä suuren joukon edessä, puhua, liikkua,opettaa ja vielä saada hyvä fiilis aikaiseksi saman aikaisesti se on aika vaikee juttu alussa. Mä ymmärän ihan täysin kaikkia aloittelijoita ja heidän fiiliksiään asiasta. Faktahan on vaan se että mikään muu ei sitä oloa vie pois kun se että ohjaa, ohjaa ja ohjaa enemmän jolloin saa kokemusta, luottamusta ja varmuutta. 
Ihmiset voivat ja osaavat olla todella ilkeitä ja sanoa asioita mikä voi murskata helposti toisen itsetunnon. Kaikista pahinta on mennä haukkumaan uutta ohjaajaa joka on muutenkin epävarma tekemisistään. Mä voin kertoa että vaikka jumpan ohjaaminen näyttää helpolta nakilta niin se ei oikeesti todellakaan ole sitä. Ollaan siis armollisia toisiamme kohtaan 😉  
Tällainen pieni ajatuksen pätkä viikon alkuun. Onko teillä jotain kokemuksia tai kerrottavaa jännittämisestä? 

Rikki-Poikki-ja Pinoon

Harvoin joutuu meikäläinen myöntämään että oon aivan poikki-puhki-rikki-kaput!! kello on 7:07 nyt ja istun hereillä kotosalla 😀 olin illalla niin puhki etten jaksanu edes syödä mikä on aika ihmeellistä 😀 …
Jatkoa tekstiin….
Nonnii Good Morning kaverit! En tosiaan tiedä mikä ihme muhun iski eilen mutta voimat oli aivan loppu päivän lopussa! Makasin vaan hyytyneenä sohvalla ja hymyilin kun oli niin kiva päivä takana! Jo aamupäivän jumppien jälkeen tuntui kropassa että oli todellakin tehnyt jotain..safkailin kotona ja vedin piikkimattopäikkärit ja sitten oli aika lähtee BODYATTACKIin. Meillä oli väri teema eilen ja oli ihan huikeeta nähdä että koko sali oli pukeutunut sateenkaaren väreihin, kaikkia hienoja sävyjä ja värejä! Olin mixannut ohjelmaa hieman ja tunnin aikana oli pientä skabaa aina välillä! Taas sai kyllä huomata että meidän salin asiakkaat on niin huippuja; kaikki on aina mukana ja messissä! Kivaa järjestää erikoisjuttuja kun ihmiset arvostaa sitä ja tulee pelipaikalle 🙂 
Tänään sitten erittäin tervetullut lepopäivä..Aattelin makoilla ja tankata energiaa 😀 Tein eilen ihan todella hyvää kana-pekoni-pasta-salaattia jonka resepti löytyy täältä . Jopa mun pikkuveli ja poikaystävä hehkuttivat tätä ( mikä on aika spesiaalia) . Pikkuveljeni sanoin ”jos syön tätä kaks viikkoo putkeen niin oonko hyväs kunnos sit?”  😀 😀 😀  En sitte tiedä!

Eilisestä TEEMA-Attackista voit lukea:
Even, Sofian, Suvin ja Jannan blogeista myös! Klikkaa ja käy katsomassa, hyviä treeniblogeja kaikki!!