Selailin eilen snapchattia ja sinne tallentuneita muistoja, eli kuvia ja videoita. En ole käyttänyt kyseistä sovellusta enää pitkään aikaan, en siis julkaise sinne mitään, mutta vanhat jutut ovat siellä edelleen tallella. Käytin snäppiä eniten vuosina 2016-2017 ja tuolta ajalta onkin paljon materiaalia. Löysin kuvan joka on otettu samasta salista, josta nappasin kuvan pari viikkoa sitten ja päätin tehdä niistä kollaasin. Jännä nähdä miten itsekin on muuttunut parin vuoden aikana sekä ulkoisesti, mutta erityisesti sisäisesti.

Jaoin kollaasin myös Instagrammin tarinaosiossa ja ajattelin avata tätä nyt hieman enemmän. Kirjoitin siis kuviin, että tuossa vanhemmassa kuvassa treenasin aktiivisesti salilla ja ohjasin myös jumppia. Olin ollut jo pari kuukautta dieetillä ja söin siis suunnitelman mukaan seitsemänä päivänä viikossa. Elämäni pyöri treenin ja ruokavalion ympärillä, sillä muussa elämässä oli kaikenlaista stressaavaa ja halusin täyttää kaiken ajan jollain tekemisellä. Nykyisessä, pari viikkoa sitten napatussa kuvassa taas tilanne on aika erilainen. Kaikki tekemäni treeni on kehonpainotreeniä ja kuten jo tiedätte, ruokavaliokin on kaukana mistään suunnitelmallisesta.

Odotin, että olisin saanut taas läjän viestejä, jossa todetaan että ”ennen oli parempi”. 😀 Heh, kyseessä ei kuitenkaan ole tuo ulkomuoto, sillä poseerauskin on aika erilainen. Toki olen viitisen kiloa kevyempi nykyään, ilman että joutuisin sen eteen tehdä mitään radikaalia. Sainkin yllätykseni aika paljon viestejä, että miten tuollaiseen tilaan voisi päästä? Ymmärrän tämän siinä mielessä, että some on täynnä tykitystä kuinka hard work pays off ja kaiken eteen pitää raataa niin saakelisti. Olet paras versio itsestäsi vasta kun pistät kaiken likoon ja niin edelleen…Mulla kävi kuitenkin päin vastoin.

Hitto vie oon tehnyt työtä kropan ja kehityksen eteen. Onhan se kivaa kun kehittyy treenissä ja jaksaa vaikka nostaa jatkuvasti suurempia rautoja ylös. Tajusin kuitenkin lopulta, että tein sitä kaikkea vain sen takia, että olin saanut jostain ajatuksen, että mun pitäisi. Pitäisi olla tavoitteita, pitäisi syödä jatkuvasti super-terveellisesti, pitäisi käydä salilla koska teen muuten ”ainoastaan aerobista”.

Sitten vaan päätin lopettaa kaiken mikä ei tuntunut hyvältä ja tässä sitä ollaan, paljon hyvinvoivampana kuin vuosiin. Uskon stressin olevan yksi suurimmista kehon toiminnan sekoittajista, sillä itselläni esimerkiksi aina kun olen elänyt vaikeampia elämäntilanteita niin olen tämän kokenut, ihan ylikuntoon saakka. Tuossa vanhemmassakin kuvassa olin yrittänyt kiristellä jo kuukausia siinä juurikaan onnistumatta. Kyllä se lopulta sitten onnistui, mutta ei kyllä pätenyt kalorivajeeseen liittyvät lait, kun keho oli stressistä aivan sekaisin.

Nyt jos mietin vaikka sitä omaa treenifilosiaani aiemmin, niin ei niillä salitreeneillä oikeastaan ollut mitään sen suurempaa vaikutusta mihinkään, koska treenaan muuten niin paljon että kehittyminen on aika haastavaa. Loppupeleissä en edes halua lihasmassaa ja vaikka onkin kivaa olla voimakas, ei se ole niin big deal tällä hetkellä että laittaisin muutenkin vähillä olevan vapaa-aikani urheiluun, kun teen sitä muutenkin jo todella paljon. Lihasmassaa on varmasti lähtenyt jonkun verran, mutta tunnen oloni itseasiassa paremmaksi näin kevyempänä, kuin silloin kun aina joku lihas oli kipeä tai turvonneena treenistä. 😀

Usein tällaiset kuvat herättävät ihmisten mielenkiinnon, mutta kun esimerkiksi kirjoitan tutkittuun tietoon perustuvia treenifaktoja, jotka eivät ole niin makeita, tai kerron kuinka perusasioilla on se suurin vaikutus juuri kehon muutoksissa, ketään ei kiinnosta. Sen sijaan uudet superduperieetti-haasteet ja tekstit missä jaetaan aivan huuhaa-tietoa keräävät jäätävän määrän klikkejä ja kiinnostusta. Olen itsekin kirjoittanut vuosia sitten paljon soopaa ja nämä tekstit ovat olleet todella luettuja. Jos sitten kirjoitan jonkun ihan oikeasti hyvän info-tekstin, eivät nuo niin kiinnosta suurta yleisöä.

Sitten seuraavaksi taas tulee kysymys jollain kanavalla, että miten onnistuisin laihduttamaan? 😀

Miksi oi miksi kaikesta pitää väkisin tehdä niin vaikeaa?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook