AIHEUTTAAKO VOIMISTELULAJIT SYÖMISHÄIRIÖITÄ?

Muutama viikko takaperin voimistelulajit olivat tapetilla mediassa ja aattelin tarttua aiheeseen hieman jälkijunassa! Koska olen itsekin viettänyt nuoruuteni kyseisten lajien parissa, mulla heräsi taas pitkästä aikaa ajatuksia lajivalinnasta, minäkuvasta ja syömishäiriöistä. Mielestäni ei koskaan voi sanoa, että joku yksittäinen asia itsessään aiheuttaisi syömishäiriön, sillä usein henkilöllä on jonkinlaisia taipumuksia sairastua helpommin.

Itse olen harrastanut voimistelulajeja lapsuudesta aina aikuiseksi saakka. Lapsena harrastin joukkuevoimistelua ja telinevoimistelua, jonka jälkeen siirryin kilpa-aerobicciin. Olen myös kärsinyt nuoruudessa erilaisista ravintoon ja treeniin liittyvistä pakonomaisista ongelmista, kuten liiallisesta laihduttamisesta sekä treenaamisesta. Oon tietysti miettinyt paljon, että onko lajivalinnoilla ollut osuutta asiaan ja tullut siihen tulokseen, että niiden aiheuttamat paineet ovat olleet osallisena. Myös ympäristö, missä viettää suuren osan ajasta aiheuttaa sen, että tiettyjä asioita alkaa pitää normaalina. Nykyäänhän oon vaan siirtynyt kuntosalipainotteiseen ympäristöön, mutta ikä on tuonut sen verran viisautta, että sitä osaa kuitenkin katsoa asioita hieman useammasta kulmasta kuin vaikka lapsena ja nuorena.

Voimistelulajeissa on hyvin ominaista olla pienikokoinen, kevyt ja siro. On toki muitakin lajeja, joissa vaaditaan samoja ominaisuuksia, mutta kun kyseessä on vielä niin sanotusti esteettinen lajimuoto, on myös ulkomuodolla merkitystä. Oon ennenkin kirjoittanut, että olen kokenut itseni aina ”isoksi”, eli uskon että tästä on saattanut jäädä jonkinlainen vääristynyt mielikuva siitä, että olisin jotenkin normaalia suurikokoisempi. Usein voimistelijat ovat myös lyhyitä ja itse olin siihen nähden melko pitkä ja ehkä siksikin koin itseni isoksi. Sama toistua myös aerobic parketeilla, mutta koska mulla oli aina kaksi joukkuekamua ympärillä ja meillä oli (ja on edelleen) hyvin tiiviit välit, sai kavereista myös varmuutta. Toisaalta näin kovin tiivis kolmikko saattaa aiheuttaa myös tietynlaista painetta, ettei nyt ainakaan jää huonommaksi kuin muut! :D

Kilpa-aerobicin alkuvaiheessa meidän kilpailuasut olivat hyvin pikkuriikkiset bikinityyliset ylä- ja alaosasta koostuvat kankaanpalaset. :D (Onneksi myöhemmin lajiliiton vaihdoin ansiosta myös kisa-asu muuttui urheilullisemmaksi) On aika selvää, ettei sellaisia kiinnosta vetää päälle, jos joka puolelta tursuaa ja pullottaa. Tämä asu jo itsessään aiheutti ainakin itselleni paineita pysyä kunnossa.

Mieleen on myös jäänyt avoimet rasvaprosenttien mittaamiset, jolloin maajoukkueleirin yhteydessä meidät mitattiin ja annettiin suora palaute, kuinka paljon tulosta pitäisi mahdollisesti pienentää jotta kehonkoostumus olisi lajille mahdollisimman ominainen. Joillekin tällainen julkinen palaute ja tulosten näkyminen ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita, mutta jos kyseessä on henkilö jolla on vääristynyt minäkuva ja mahdollisesti orastavia ongelmia aiheen tiimoilta, voi se laukaista pahemmankin kierteen. Itsehän olin tuon leirin jälkeen niin tiukalla dieetillä pitkään, että lopulta en enää pystynyt nukkua, koska oli niin kova nälkä kokoajan. Tästä tapahtumasta on siis jo yli 10 vuotta, mutta tietyt asiat on jääneet mieleen ja muistan millaisia tunteita ne ovat herättäneet silloin.

Vaikka olisi lajinomaista olla tietyn painoinen tai kokoinen, en kuitenkaan usko että tällaisiin asioihin tulisi puuttua etenkään kun kyseessä on lapsien harrastustoiminta. Nykyään on muutenkin niin kovat paineet näyttää tietynlaiselta, että en usko tällaisesta olevan mitään hyötyä edes kehittymisen näkökulmasta. Itse olen ainakin kehittynyt ja menestynyt parhaiten silloin, kun myös psyykkinen hyvinvointi on ollut kunnossa. Uskon myös, että huutaminen, pelottelu ja liiallinen kuri ei ole parhaita tapoja saada valmennettavista parasta irti, oli taso kuinka kova tahansa. Pahimmassa tapauksessa liian vaativa valmennus -ja opetustyyli vain tappaa kaiken motivaation ja sen kuuluisan liikunnan ilon. Toki itsekin kilpaurheilua harrastaneena tiedän, että kilpailtaessa ei kaikki ole aina helppoa ja kivaa, mutta toisaalta uskon myös siihen että positiivinen harjoitteluympäristö tuo parempia tuloksia, kuin ahdistava ja pelottava.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


Kommentoi