Moikka! Päätin vastailla suositun blogihaasteen kysymyksiin, joten pidemmittä puheitta mennään suoraan asiaan. Tummennetut tekstit ovat siis haasteen sisältämät kysymykset ja muut ovat mun rehellisiä vastauksia niihin!
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Menen niihin ravintoloihin, joista saa hyvää ja terveellistä ruokaa, visuaalisuudella ei ole mulle väliä. Hotellit valitsen myös ihan muilla periaatteilla kuin some-ystävällisyydellä, sillä en muutenkaan yleensä jaa usein sisältöä tällaisista hetkistä.
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Kyllä! Ruokakuvat ovat osa postauksien sisältöä, joten välillä asettelen ja kuvailen ruuat ennen syömistä. Saatan myös kokeilla uusia reseptejä ja ruokajuttuja ihan vaan siksi, että voin kirjoittaa niistä blogiin. Pukeutuessani en mieti tällaisia asioita, ehkä silloin tällöin treenivaatteita valitessani mietin, etten laita samaa asua kuin edellisissä kuvissa, mikäli kuvailla aion.
kuuma ruoka jäähtyy sopivasti siinä välissä kun siitä nappaa kuvia! 😀 Usein kävelen pitkin asuntoa kamera kaulassa ja lautanen kädessä etsien parasta kuvaus valoa. 😀
En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
98% kuvista olen meikittä, myös somessa! Meikkaan muutenkin harvoin, joten kuvien takia tulee meikattua vain silloin jos olen menossa kuvaajan eteen ottamaan ihan ”kunnon valokuvia”. Toki mulla(kin) on esim ripsienpidennykset ja microblading kulmat, joiden ansiosta on helpompi jättää meikkaamatta!
Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Rajaan kyllä kertomaani sen mukaan, millainen sisältö kuuluu blogiin/muuhun someen. Välillä tulee toki kerrottua myös asioita aihepiirin ulkopuolelta, mutta elämässäni on myös asioita, joista lukijoilla ei ole mitään hajua. :D. En kuitenkaan jättäisi tekemättä jotain mitä haluan tehdä vain siksi , ettei se sopisi brändiini.
Aikaisemmin olin tämän asian kanssa paljon tarkempi ja saatoin vaikka jättää herkut kauppaan vain siksi ettei joku näe, että hyvinvointibloggaaja ostaa karkkia. 😀 Haha, onneksi näistä asioista on tultu aika pitkälle ja nykyään on ihan normaalia olla ihminen, vaikka olisikin hyvinvoinnin ”lähettiläs”.
Insta-Stories matskua! Maanantaisin oon usein todella fiilareissa uudesta viikosta!:)
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
Hmm. Käsittelen kyllä kuvani ja tietysti yritän saada itseni näyttämään edustavalta, mutta en kyllä sillä mentaliteetilla että näyttäisin kauniimmalta. Osa blogissa käyttämistäni kuvista tulee suoraan Annalta, joka käsittelee kuvat puolestani. Otan paljon myös ihan tavallisia kännykkäkuvia, joiden laatu ei ole päätä hipovaa joten ne vaativat kyllä editointia valoituksen yms kannalta. Nykyään en jotenkin jaksa enää ottaa niin paljon paineita siitä millaisia kuvia lisään teksteihin. 🙂
Silottelen elämääni somessa.
En. Mulla ei ole koskaan ollut tarve saada elämääni näyttämään mukavammalta kuin se on. Mun on helppo kertoa myös negatiivisemmista asioista rehellisesti. En toki kaikkea p*skaa jaa, sillä uskon ettei ketään kiinnosta. 😀
Hieman parempaa kuvan laatua by: Anna Riska
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
Kadun ylipäätään hyvin harvoja asioita, mutta jättäisin kyllä useita yhtestöitä tekemättä. Etenkin alkuvaiheessa tuli lähdettyä mukaan kaikenmoiseen vain siksi että pääsi mukaan! 😀 Oli siistiä, että joku halusi tehdä yhteistyötä ja useimmiten palkkioksi sai jonkun tuotteen, jota ei edes tarvinnut.
Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei kai kukaan (enää) näin ajattele? Ihan tavallista elämää eletään ainakin tämän ruudun toisella puolen. Jos glamourilla tarkoitetaan kaikenmaailman kissanristiäisiä, kekkereitä ja tavaroiden vastaanottamista, niin ei kuulu meikäläisen prioriteetteihin, enkä edes tahtoisi.
lenkkeily kauniissa maastossa on sitä glamouria mulle! 😀
Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Monissa tilanteissa tulee mietittyä, että hetki näyttäisi hyvältä IG-kuvassa, mutta koska oma sisältöni rajautuu pitkälti treeniin&hyvinvointiin niin harvemmin näitä tulee toteutettua.
instamoment viime sunnuntailta!
Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
Seuraan Jodelia ja myös keskustelupalstoja, mutta lähinnä tylsyyden tappamiseksi aina silloin tällöin. Vaasan Jodelissa ei tapahdu kovinkaan paljon, mutta Helsingissä ollessani luin Blogijuorut-kanavaa ja kauhistelin sen sisältöä, etenkin silloin jos yksittäistä henkilöä mustamaalattiin ja mollattiin. En ole googlannut nimeäni hetkeen, mutta sitäkin on tullut tehtyä enemmän silloin kun ”jouduin” useammin keskusteluiden kohteeksi esimerkiksi vauva.fi – sivustolla. Nykyään oon varmaan niin tylsä ettei musta jakseta tehdä mitään aloituksia, haha. :D.
Bloggaaminen ei ole oikea työ.
Työ josta saa palkkaa on oikea työ. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusmaailmaa, että jos jostain työstä saa (jonkun mielestä) helposti massia niin se ei ole oikea työ. Itse ajattelen, että mitä helpommin kahisevaa tippuu tilille, sen parempi. Jos se on jonkun mielestä epäreilua tai väärin niin sitten on. Ja niin vastaus kysymykseen, kyllä bloggaaminen on ihan oikea työ, eikä ole muuten mitään ”helppo” sellainen.
Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.
Kyllä! Siis on tullut ostettua paljon ravitsemukseen liittyviä juttuja ihan vain siksi, että pääsen testaamaan niitä ja kertomaan blogissa. Taustalla on kuitenkin myös aina jonkinlainen mielenkiinto tuotetta kohtaan. Vaatteita en osta ainoastaan kuvattavaksi ja hieman kauhulla seuraan tätä kulutushysteriaa ja suosittuja sometähtiä, joilla on joka päivä jokin uusi asuste tai kokonainen asu. Itsekin sorrun tähän kuluttamiseen urheiluvaatteiden osalta, sillä en todellakaan tarvisi uusia trikoita, mutta silti niitä tulee tilailtua liian usein.
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
