Tulin eilen töistä kotiin ja tokaisin toiselle puoliskolleni että ”voi että kun olikin kivaa”, hän kysyi sitten, että niin mikä oli kivaa? Vastasin, että töissä oli kivaa, jumpissa niin hauskaa ettei olisi huvittanut lopettaa ollenkaan. Miehen mielestä se kuulosti todella oudolta, että jonkun mielestä töissä voi olla kivaa. 🙂
Äsken kun tulin töistä, aloin jo odottaa huomisen aamupäivän BODYATTACK-tuntia. Taidan olla vähän pimahtanut, mutta mä todellakin pidän mun työstä. Myös muistakin tehtävistä, kuin ainoastaan jumpista; mulla on mahtavat PT-asiakkaat ja treenaaminen heidän kanssa on aina yhtä mukavaa. Saan auttaa ihmisiä siinä missä koen olevani ihan hyvä; muuttamaan elämäntapoja ja voimaan paremmin.
Muutamia vuosia sitten pohdin paljon sitä, mikä musta tulee isona. Jostain syystä koin, etten voi olla tällaisessa ammatissa mikä on monille muille vain harrastus ja väliaikainen etappi. Lopulta olen ymmärtänyt, että voin aivan hyvin sanoa että olen jo ”iso” ja ammattini on liikunnan ohjaus sen eri muodoissa. Mun unelmana on aina ollut tehdä jotain liikuntaan liittyvää, ja tälle kuntosalialalle jouduin aivan vahingossa. Mikä ihana vahinko! 🙂
Nykyään ajatellaan kovasti kaikkea miten täytyisi tehdä ja toimia yhteiskunnan ja muiden odotuksien mukaan. Käy koulut, opiskele, opiskele ja opiskele vielä vähän lisää. Hanki ”hyvä ammatti” josta saa hyvää palkkaa jne.. Monesti (ei tietenkään aina) se työpaikka, jonka parissa muuten vietetään n.8 tuntia päivästä, ei välttämättä ole lähelläkään sitä mistä tykkää ja mitä haluaa tehdä. Opiskelu tosin on hyvä asia, en halua antaa kuvaa että olisin sitä vastaan. Itsensä kehittäminen on aina plussaa ja auttaa etenemään kohti omia tavoitteita.
Mitä jos unohtaisi kaiken sen mitä muut ajattelevat ja tekisi juuri kuten itse haluaa? Se olet kuitenkin sinä, joka tulet tekemään työtäsi seuraavat 30-40 vuotta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaa ja aloittaa jotain uutta, koskee se sitten työpaikkaa, harrastuksia tai vaikka sosiaalista elämää. Miksi pitäisi tyytyä johonkin mistä ei pidä, kun voi saada parempaa? Vaikka tämä teksti kohdistui eniten juuri työpaikkaan, niin samat jutut pätevät elämän joka alueella. Unelmiin kannattaa aina uskoa ja tehdä töitä niiden eteen. Yksi suosikki mottoni onkin ”ahkeruus palkitaan” 🙂
Itselläni on myös unelmia, jotka tuntuvat tällä hetkellä melko kaukaisilta ja vaikeasti tavoiteltavilta, mutta en aio antaa periksi. Ainakin on motivaatiota kehittää itseään!
What i like to do
En halua antaa kuvaa, että elämäni olisi täydellistä ja kaikki päivät pelkkää ilotulitusta ja juhlaa. Toki on päiviä, kun olen väsynyt tai ei kiinnosta olla iloinen, mutta niitä on onneksi paljon vähemmän kuin hyviä.
”Do what makes you happy. Be with who makes you smile. Laugh as much as you breathe and love as long as you live.”
Kuvat: Eve©
Ihana teksti. Tää asia on sellanen, jonka varmasti jokainen tietää, mutta hyvä et joku on siitä aina välillä muistuttamassa! ;D Oon kertonu kavereille ajatuksia mun haave ammatissa, niin monilla on ollu vastaus, et siinähän on huono palkka. No tuskin siinä miljonääriks tulee, mutta mielummin teen sitä mitä haluan ja mistä nautin, ku väsytän itteni jollain sellasella alalla, joka ei voi vähempää kiinnostaa. Tuskin ne setelit siinä vaiheessa hirveesti mieltä lämmittää.
Osaisitko neuvoa mua pikkuriikkises asiassa. Urheilen paljo ja tiiän että mulla menee melkeen jokainen ilta salilla ja tunneilla pyöriessä, ennen tein sen ehkä enemmän ulkonäöllisistä syistä, mutta nykyään teen sen ihan vaan siks, että rakastan liikuntaa ja rakastan sitä tunnetta joka tulee ryhmäliikunnoista. Jos multa kysyttäis mistä nautin, niin yhtenä suurimpana olis urheilu. No tätä suurin osa mun kavereista ei ymmärrä, koska he ei ole todellakaan urheilullisia. Sit välillä tulee syytöksiä, miks oon kokoajan salilla ymsyms. Tottakai kaveritko on mulle super tärkeitä ja varaan niillekki aikaa, mut jos oon hengannu niittenkaa koulussa koko päivän, nii kai on ihan oikeutetua mennäs ti illalla vähä steppaa! Oon yrittäny saada kavereit tutustuu salille, mut ne ei ymmärrä miten nautin selasesta ”ittensä kiduttamisesta” Ja välillä on tullu tilanteita, että ollaan hengailtu jossain ja sanon et mun pitää sit lähtee klo 17 koska pitää keretä jumppaa. Sit yleensä sanotaan et ei se oo mikään pakollinen meno ja et voitha sä mennä sinne myöhemminki. Ne ei vaan käsitä, että se kyseinen tunti saattaa olla mun viikon ”kohokohta”
Miten saisin ystävät ymmärtämään, etä liikunta on mulle niin super tärkee juttu
Heippa ja kiitos! Oot ihan oikeessa tuossa että mielummin tekee sellaista työtä mistä nauttii vaikka saisi hieman vähemmän palkkaa. Mitäs niillä rahoilla tekee jos ei muuten ole onnelinen.
Kaverisi eivät ehkä ymmärä sun innostusta urheilua kohtaan, ja ehkä he tuntevat jopa pientä kateutta että olet löytänyt lajin mistä pidät noin paljon. Sulla on täysi oikeus pitää kiinni sun lemppari tunneista ja käydä niihin aikoihin kun tahdot. Kerro kavereillesi, että harrastus on sulle tärkeetä ja selitä minkä vuoksi. Voithan yrittää saada ystäväsikin vielä innostumaan tästä jos kerrot mitä salilla tehdään ja lupaat olla heidän apunaan ensimmäisellä kerralla.
Jos he ovat todellisia ystäviä niin kyllä heidän täytyisi ymmärtää kunnioittaa sitä mikä on sulle tärkeetä 🙂
Moikka! Kiitos ihanasta tekstistä! Oon miettiny noita samoja asioita nyt viimeisen vuoden ja haluaisin hakea personal trainer-koulutukseen.. Mutta toisaalta pelottaa mitä muut ajattelee, että meenkö sinne vaan sen takia että se on niin in nyt. Ja niinhän se onkin ja hyvä vaan! 🙂 Haluaisin tietää kuinka paljon pt saa keskimäärin kuukaudessa palkkaa, 1800? Ja onko kuinka vaikeaa aluksi saada niitä asiakkaita itselleen? Kiitos!
Hei! Kiitos 🙂 Ei tosiaan kannata ajatella sitä mitä muut ajattelee. Loppujen lopuksi ihmiset ovat aika itsekkäitä ja keskittyvät paljon omaan napaansa, monesti kuvitellaan että muut ajattelevat sitä ja tätä kun todellisuudessa kaikki ajattelevat niitä omia tekemisiään 🙂 Eli jos sinua kiinnostaa PT- koulutus niin go for it!
Palkkaus riipppuu tietysti siitä paljonko asiakkaita on. Se riippuu myös siitä menetkö työntekijäksi jollekin toiselle vai perustatko oman firman?
Personal Training on monien tiedossa nykyään ja asiakkaita ei ole kovin vaikea saada. Helpointa olisi ehkä hakea johonkin firmaan työntekijäksi, ainakin alkuun jolloin asiakaskuntaa olisi jo valmiiksi.
Tsemppiä!
”Nykyään ajatellaan kovasti kaikkea miten täytyisi tehdä ja toimia yhteiskunnan ja muiden odotuksien mukaan. Käy koulut, opiskele, opiskele ja opiskele vielä vähän lisää. Hanki ”hyvä ammatti” josta saa hyvää palkkaa jne..”
Totta, paljonhan sitä kuulee, että pitäisi olla hyvä ammatti jnejne.. Kuka sitä määrittää mikä on hyvä ammatti ja toisekseen yhteiskunnallisesti ajateltunaki, niin totta hitossa sua (ja muita teitä ”liikuttajia”) tarvitaan! 🙂 Ois varmaan moneltaki kantilta hieman sairaampi kansa, jos liikkuminen ei ois näin suosittua ja jos ei ois ihmisiä, jotka työkseen ohjaa muita liikkumaan. Ja muutenki oon aivan samaa mieltä sun kanssa siitä, että onhan se nyt vaan paljo mielekkäämpää sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä tehdä työtä, josta pitää ja josta nauttii, kuin että joka aamu lähtis naama irveessä töihin.
Totta puhut, toiselle hyvä ammatti voi olla toiselle huono. Liikuttajiakin tarvitaan, ja juuri nyt kun ala on aika pinnalla niin tarvitaan jatkuvasti vain enemmän ja enemmän 🙂
Kiitos kommentista 🙂
Ihanaa lukea näin aamutuimaan näitä blogeja ja törmätä tällaiseen tekstiin, kiitos Aino 🙂
Mä tein suuren päätöksen pari päivää sitten ja musta tulee PT ensi toukokuussa. Suurimmat asiat mitä pohdin oli tietysti rahallinen, mutta kun oman mieheni kanssa asiasta puhuin niin hän tokaisi hienosti: ”Miks et tekis sitä mikä tekee sut iloseks?” En voinu ohittaa tätä ja niin PT-putki alkaapi tuossa joulukuun kohdilla. Tällä hetkellä on kesken kuntosalivalmentajan paperit, mutta en tiiä oikein mistä nauttisin enemmän; lihasten opettelusta vai siitä tunteesta että pian pian ja PIAN saan ohjata asiakkaita kohti terveellisempää elämää 🙂
Oot loistava tsemppari, keep it going!
Hei ja kiitos paljon!
Kuten aiempaan kommenttiinkin mainitsin niin ei se rahakaan aina kaikkea ratkaise. Toki on tärkeää saada palkkaa niin että tulee toimeen, mutta pelkän palkan perusteella en valitsisi itselleni ammattia 🙂 Joten onnea uudesta urasuuntauksesta, kirjoituksesi mukaan olet varmasti oikealla tiellä. Hyvä PT on mielestäni sellainen joka välittää ja jota kiinnostaa oppia ja auttaa muita! 🙂
Hienosti kirjoitettu Aino! 🙂
Nähdään HIIT tunnilla tänään 😉
Word! Ei muuta! Terkkuja!
Hyvä ja ajankohtainen teksti, omalta kannalta.
Oon paljon miettinyt juuri työssä viihtymistä, jaksamista.. Kuitenkin elämästä menee iso siivu työpaikalla ja työpäivien jälkeen pitäisi jaksaa elää muutakin elämää.
Kiitos siis rohkaisevista sanoista!